Maalämpöä, kiitos!
Maalämpö kotitalouksien saataville
TT:n energiaseminaari
Öljykriisikö tulossa?
Ydinvoima ei ole kotimaista energiaa
Turku vs Tampere: valtuutetut vaihtamaan virtaa!
Ydinjätekonferenssi Turun Caribiassa
Kysymys ministeri Mönkäreelle
Puheeni Jyväskylän puoluekokouksessa
Keskustelutilaisuus Turussa
Ydinvoima ei ole ympäristöteko
Sähkölämmitykselle on realistisia vaihtoehtoja
Maalämpöä, kiitos!
Miksi Suomessa on vasta noin 20 000 maalämpöpumppua käyttävää taloutta, kun Ruotsissa sen sijaan on lämpöpumppu asennettu jo yli 300 000 talouteen? Siellä maalämpö on jo kauan ollut varteenotettava lämmitysjärjestelmä. Tekniikka toimii, ja energiaa lasketaan säästyvän kahden ydinvoimalaitoksen verran.
Maalämpö saa energiansa auringosta. Kesällä auringon lämpöenergiaa varastoituu maaperään ja vesistöön, ja niistä sitä riittää käytettäväksi kylmimpinäkin talven päivinä. Maaperäämme on sitoutuneena valtavat määrät ilmaista energiaa maalämmön muodossa, ja kaiken lisäksi maalämpö on uusiutuva luonnonvara. Itse asiassa kyse on siis maankuoreen varastoituneesta aurinkoenergiasta. Maalämmön talteen ottamiseksi tarvitaan lämpöpumppu. Se ottaa talteen ilmaan, maahan, kallioon tai veteen varastoitunutta lämpöenergiaa ja siirtää sitä kodin ja käyttöveden lämmittämiseen. Jokaista laitteen tarvitsemaan sähköenergiaan sijoitettua markkaa kohti saa vastineeksi kolmen markan edestä lämpöenergiaa. Lämpöpumppua voidaan verrata pakastinkaappiin, joka ottaa lämmön ruokatavaroista ja siirtää sen kaapin ulkopuolelle. Lämpöpumppu vain kerää ulos varastoitunutta lämpöä ja siirtää sen sisälle kotiin.
Oulun yliopiston vuonna 1998 suorittamassa tutkimuksessa kävi ilmi, että maalämmön käyttäjistä yhdeksän kymmenestä oli tyytyväisiä lämmitysratkaisuunsa. Vastaavissa tutkimuksissa on sähkö- ja öljylämmitykseen tyytyväisten määrä jäänyt alle puoleen käyttäjistä. Suurin syy siihen, miksi maalämpöön siirtyminen ei vielä ole täysillä lyönyt läpi, on asennuskustannusten suhteellinen kalleus. Esimerkiksi juuri silloin kun omakotitaloa rakennetaan - kun rahaa on useimmiten melko niukasti - ei haluta mitään "ylimääräisiä" kustannuksia. Alkukustannukset jarruttavat myös siirtymistä vanhoista lämmitysjärjestelmistä maalämpöön.
Vuonna 1998 takaisinmaksuajan keskiarvoksi maalämpö/suorasähkö-vertailussa saatiin 10 vuotta ja maalämpö/öljylämmitys-vertailussa 5 vuotta. Sen jälkeen maalämmön käyttökustannus onkin todella edullinen. Se, mikä siis tarvittaisiin maalämmön suureen läpilyöntiin, olisi valtion antama pieni ”investointiporkkana”. Kauppa- ja teollisuusministeriö voi myöntää valtionavustuksena tukea energiatalouden kehittämiseen ympäristömyönteisemmäksi ja uuden teknologian käyttöönoton edistämiseksi. Ongelma tässä tuessa on, että tukea voivat saada vain yritykset ja yhteisöt, esim. kunnat, seurakunnat ja säätiöt. Tukea ei kuitenkaan myönnetä esimerkiksi asuinkiinteistöille eikä yksityishenkilöille. Olen eduskunnassa jo useaan otteeseen esittänyt kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäreelle, että tuen saamisperusteita laajennettaisiin koskemaan myös näitä ryhmiä. Se kannustaisi sekä yksityisiä ihmisiä että talonyhtiöitä vaihtamaan lämmityksen energianlähteeksi maalämmön. Maalämpö on sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta erittäin hyvä, edullinen sekä kaikin tavoin kilpailukykyinen vaihtoehto.
Noin kuusi vuotta sitten yritin selvittää perheeni mahdollisuuksia siirtyä maalämpöön. Tilanne on selvitykseni seurauksena tällä hetkellä se, että asumme tuulisähköllä lämmitettävässä puutalossa. Olen varsin tyytyväinen tuulisähkövalintaani, mutta talon lämmittämiseen maalämpö on mielestäni kaukolämmön ja pellettilämmityksen lisäksi paras vaihtoehto. En ole luopunut haaveestani asua joskus sellaisessa talossa, jossa maalämmöllä toimiva lattialämmitys hellisi kylmiä jalkojani. Olen varma siitä, että Suomi pian kirii Ruotsin kiinni maalämpökäytössä.
Maalämpö kotitalouksien saataville
Olen mieheni kanssa suunnitellut omakotitalon rakentamista jo pidemmän aikaa ja perehtynyt eri vaihtoehtoihin mm. talomme lämmittämisen suhteen. Olen saanut paljon vinkkejä erityisesti Ruotsista, että meidän kannattaisi harkita maalämpöpumpun asentamista taloomme. Hämmästykseni oli suuri, kun selvittelin asiaa täällä Suomessa ja sain selville, että KTM tukee ainoastaan yhteisöjä tämän vaihtoehdon suhteen. Maalämmön hyödyntäminen on ympäristöystävällistä, mutta alkuinvestoinnit ovat suhteellisen suuret. Muutamassa vuodessa pumppu toki maksaa itsenä takaisin, mutta se ei innosta ihmisiä esim. vaihtamaan nykyistä lämmitysjärjestelmäänsä maalämpöön. Päätin välittömästi tehdä kirjallisen kysymyksen ministerille asiasta ja aion saada selvyyttä tähän asiaan enemmänkin. Suuri toiveeni on, että voisin vielä tällä vaalikaudella viedä maalämpöasiaa eteenpäin, halukkaita vaihtajia kyllä olisi jos alkuinvestointeja voitaisiin tukea myös yksityishenkilöiden kohdalla. Ministerin vastaus on nähtävissä mm. eduskunnan www-sivuilla.
Kirjallinen kysymys: Maalämpö kotitalouksien saataville
Eduskunnan puhemiehelle
Suomessa on jo vuonna 1996 käynnistetty energiansäästöohjelma jota toteutetaan rahoittamalla muun muassa uuden teknologian säästöinvestointihankkeita ja energiankatselmustoimintaa. Vuonna 1997 hyväksyttiin eduskunnassa hallituksen energiapoliittinen selonteko, energiastrategia, jossa painotetaan erityisesti energiansäästöohjelmaa. Energiastrategian mukaisia energiapolitiikan tavoitteita ja niihin liittyviä toimenpiteitä ovat muun muassa energiamarkkinoiden edistäminen, energian tehokkaan käytön ja energiansäästön edistäminen, bioenergian ja muun kotimaisen energian käytön edistäminen, riittävän monipuolisen ja edullisen energian hankintakapasiteetin varmistaminen sekä energiateknologian korkean tason ylläpitäminen.
Kauppa- ja teollisuusministeriö (KTM) voi myöntää valtionavustuksena tukea energiatalouden kehittämiseen ympäristömyönteisemmäksi ja uuden teknologian käyttöönoton edistämiseksi. Energiatukea voidaan myöntää investointi- ja selvityshankkeisiin, jotka esimerkiksi lisäävät bioenergian käyttöä, lisäävät kotimaisten polttoaineiden tuotantoa ja jalostusta, edistävät energiansäästöä ja energian käytön tehostamista edistävät uusiutuvan energian käyttöä ja vähentävät energian tuotannon ja käytön ympäristöhaittoja. Tukea voivat saada nykyisin kuitenkin vain yritykset ja yhteisöt, esim. kunnat, seurakunnat ja säätiöt. Tukea ei myönnetä esimerkiksi asuinkiinteistöille eikä yksityishenkilöille, vaikka se kannustaisi sekä yksittäisiä ihmisiä että talonyhtiöitä vaihtamaan lämmitykseen maalämmön. Maalämpö on alkuinvestointeja lukuun ottamatta sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta erittäin hyvä, edullinen sekä kaikin tavoin kilpailukykyinen vaihtoehto. Alkuinvestoinnit tulevatkin yleensä niin kalliiksi, että kotitaloudet valitsevat usein jonkin ympäristölle haitallisemman lämmitysmuodon, koska yksityishenkilöt eivät voi saada näille alkuinvestoinneille mitään tukea mikä kannustaisi heitä ympäristöystävällisemmän lämmitysmuodon valitsemiseen.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko hallitus myöntää ko. tukea valtionapuna jatkossa myös kotitalouksille yritysten ja yhteisöjen lisäksi ja mitä hallitus aikoo tehdä, jotta myös yksityishenkilöt voisivat hyödyntää maalämpöä esimerkiksi talojensa lämmityksessä?
Helsingissä 28 päivänä marraskuuta 2000
Janina Andersson /vihr
TT:n energiaseminaari
8.03.2001 Olin Helsingissä pidetyssä TT:n energiaseminaarin paneelissa keskustelelmassa vihreiden edustajana. Ydinvoimakeskustelu käy todella kuumana, hyvin iloinen olen kuitenkin siitä, että yhä suurempi osa suomalaisista tuntuu vastustavan ko. energiavaihtoehtoa! Erityisesti naisten osuus vastustajista kasvaa koko ajan. Tuntuu, että ihmisiä pelotellaan sähkön loppumisella ja leimataan muut oikeasti olemassaolevat vaihtoehdot vain tyhjänpäiväiseksi huuhaaksi. Tässä ohessa on seminaariin liittyvä juttuni, joka on julkaistu Turun Sanomissa.
Pelottelua energiarintamalla
"Onko Suomessa energiakriisi parin vuoden sisällä?"
Tämän kysymyksen tein teollisuuden edustajille 8.3. TT:n energiaseminaarissa, jossa kovasti uhkailtiin vuonna 2010 tulevalla energiakriisillä, jos ei viidettä ydinvoimalaa saa rakentaa. Yksikään herroista ei väittänyt nyt, että lähitulevaisuudessa olisimme energiakriisin hampaissa. Silloin muistutin, kuinka vuonna 1993 viidettä ydinvoimalaa haluavat silloin pelottelivat kymmenen vuoden sisällä tulevalla energiakriisillä, ellei viidettä ydinvoimalaa saada rakentaa. Nyt pian kymmenen vuotta myöhemmin energiakriisiä ei ole kuitenkaan näkynyt, vaan on tapahtunut voimakasta kehitystä eritoten puuenergian kehityksessä.
Turun Sanomien pääkirjoituksessa (9.3.) kerrottiin samasta energiaseminaarista ja maalailtiin uhkakuvia tulevista ongelmista siinä tapauksessa, ettei ydinvoimaa rakenneta nyt lisää. Haluaisin tähän keskusteluun liittyen huomauttaa, että viime helmikuun hintapiikit ovat merkityksettömiä koko vuoden sähkön hintaan suhteutettuna. Jos esimerkiksi hinta on kymmenkertainen yhden tunnin ajan, niin lasku vastaa vain 10 tunnin normaalia kulutusta. Toinen kommenttia kaipaava väite oli se, että Kaliforniaa voi pitää varoittavana esimerkkinä. Voi pitää vain osittain. Siellä suurimmat ongelmat aiheutuivat valtavasta hintakartellista ja ongelmien primaarinen aiheuttaja oli keskitetyn sähköinfrastruktuurin laaja yksityisomistus. Tilannetta vaikeuttivat myös yllättävät sääolot ja kalifornialaisten erittäin tuhlaileva energiakäyttö. Samaisessa pääkirjoituksessa sanottiin, että kauppa- ja teollisuusministeriölle antamassaan lausunnossa keskeiset ministeriöt ja etujärjestöt pitävät viidettä ydinvoimayksikköä yhteiskunnan kokonaisedun mukaisena.
Voin kertoa kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäreen kertoneen energiaseminaarin keskustelussa, että lausuntoja oli pyydetty valikoidulta joukolta, toisin sanoen niiden perusteella ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä ydinvoiman haluttavuudesta Suomessa. Taloustutkimus Oy:n noin tuhannelle suomalaiselle kuukausittain esittämä kysymys ydinvoiman kannatuksesta tuo esiin selvemmin suomalaisten ajatukset ydinvoimasta. Helmikuussa 2001 ydinvoiman käyttämisen ja käytön laajentamisen puolella oli 39 prosenttia kansalaisista ja sitä vastaan 54 prosenttia. Vuonna 1998 kannatusta tuli 46 prosenttia, vuonna 2000 kannatus oli pudonnut jo 41 prosenttiin, ja nyt ollaan siis alle 40 prosentissa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että seitsemän kymmenestä haastatellusta naisesta vastustaa ydinvoimaa.
Meille suomalaisille halutaan nyt kertoa, kuinka kallista on valita vihreä energiavaihtoehto ilman ydinvoimaa. Haluan tässä vielä kerran todeta, että kansallisen ilmastostrategian skenaario, joka perustuu maakaasun käytön lisäämiseen, on suhteellisen pessimististenkin oletusten mukaan täysin realistinen vaihtoehto: kansantaloudellisten kustannusten ero maakaasun ja ydinvoiman lisäämisen välillä on seuraavan kymmenen vuoden aikana pieni. Ilmastostrategian kumpikin vaihtoehto perustuu talouden kasvuun, ja riippumatta valittavasta vaihtoehdosta kotitaloudet vaurastuvat verrattuna nykytilanteeseen. Erojen bruttokansantuotteessa em. vaihtoehdoilla arvioidaan vuonna 2010 mahtuvan 0,1–0,3 prosenttiyksikön sisään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ydinvoimavaihtoehdolla viivästyttäisiin oletetusta kasvusta kolme viikkoa, maakaasuvaihtoehdolla kolme kuukautta. Tavallinen kansalainen ei tällaista viivettä huomaa missään käytännön toimissaan – se näkyy ainoastaan tilastoissa. Ilmastostrategian laskelmat näyttävät, että maakaasuun perustuva vaihtoehto saavuttaa sekä ennen vuotta 2010 että sen jälkeen alemman päästötason kuin ydinvoimavaihtoehto. Tällä on merkitystä, sillä ensi vuosikymmenellä on välttämätöntä asettaa kansainvälisesti entisestään kiristyviä kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteita. Pitkällä aikavälillä maakaasun lisääminen ydinvoiman sijaan näyttäisi siis olevan kansantaloudellisesti kannattavampaa. Varsinaissuomalaisina voimme vielä erityisesti iloita vuonna 2006 meille asti ulottuvasta maakaasuputkesta. Putken aikatauluista kertoi TT:n energiaseminaarissa Gasum Oy:n toimitusjohtaja Antero Jännes
Ydinvoima ei ole kotimaista energiaa
Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre ja ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi antavat haastattelussaan (AL 18.9.2001) ymmärtää, että öljytoimitusten vaikeutumista tai hinnankorotuksia voitaisiin Suomessa ehkäistä satsaamalla lisäydinvoimaan. Ihmettelen heidän logiikkaansa, sillä ydinvoima ja öljy eivät kompensoi toisiaan. Öljyn osuus Suomen sähköntuotannosta on ainoastaan reilut kaksi prosenttia, ja ydinvoimallahan juuri tehdään sähköä. Öljyä, jonka osuus Suomen energian käytöstä on lähes kolmannes (27 %), käytetään pääasiassa rakennusten lämmittämiseen ja liikennepolttoaineeksi. Lämmittämisessä öljy olisi mahdollista korvata lähinnä puupelleteillä tai muulla vastaavalla raaka-aineella. Liikenteestä puhuttaessa en ymmärrä miten ydinvoimalla voitaisiin korvata bensiini ja dieselöljy. Liiken ne käyttää Suomen energiasta 17 %, josta pääosa on öljypohjaista. Ennen kuin Suomessa on yleisesti sähköautot käytössä lisäydinvoima ei näin ollen ole vastaus mahdolliseen öljykriisiin. Eikä sillä myöskään vähennetä Suomen riippuvuutta tuontienergiasta. Ydinpolttoaineena käytettävä uraani tuodaan Suomeen ulkomailta.
Sekä öljyä että uraania kuten kaikkia muitakin energian tuotantoon tarvittavia raaka-aineita on varastoitava mahdollisia kriisiaikoja varten. Mikäli todella vakava kriisi uhkaa Suomea, niin ydinvoimalat on välittömästi ajettava alas turvallisuussyistä. Olen kuitenkin ministereiden kanssa yhtä mieltä siitä, että energiantuotantomme kotimaisuusastetta on nostettava. Meillä Suomessa on siihen mitä parhaimmat mahdollisuudet. Hajautettu, kotimaisiin uusiutuviin energianlähteisiin, kuten bioenergiaan ja tuulivoimaan perustuva energiantuotanto on turvallista ja alueellisesti työllistävää.
Turku vs Tampere: valtuutetut vaihtamaan virtaa!
8.10.2001 Sain tamperelaisilta kaupunginvaltuutettu-kollegoiltani, Oras Tynkkyseltä sekä Pia Viitaselta, mielenkiintoisen haasteen vietäväksi Turkuun. Energiasäästöviikon kunniaksi haastoin turkulaiset kollegani vaihtamaan virtaa vihreään sähköön, tamperelaiset haastoivat 'omansa'! Kuukauden päästä katsotaan, että miten kävi... Haasteteksti on ohessa, siinä on myös linkki Vaihda virtaa -kampanjan nettisivuille josta löytää lisää tietoa sähkön ostosta ja virran vaihdosta.
Energiansäästöviikon haaste valtuutetuille
Huoli ympäristön tilasta yhdistää ihmisiä yli puoluerajojen. Päättäjillä on erilaisia näkemyksiä siitä, miten maamme energiantuotanto tulisi jatkossa hoitaa. Kuitenkin liki kaikki kautta poliittisen kentän kannattavat uusiutuvia energialähteitä. Uusiutuva energia ei kuluta rajallisia luonnonvaroja eikä aiheuta ilmastonmuutosta. Muitakin päästöjä sen tuotannossa syntyy vähän jos ollenkaan. Uusiutuva energia on myös kotimaista ja työllistävää. 8.–14.10. vietetään energiansäästöviikkoa, jonka tarkoituksena on kiinnittää ihmisten ja yritysten huomio energiansäästömahdollisuuksiin. Viikon aikana on hyvä tilaisuus pohtia suhdettamme ener giaan ja ympäristöön. (Lisätietoja energiansäästöviikosta: www.motiva.fi) Me päättäjät olemme vastuullisessa asemassa. Omilla valinnoillamme voimme näyttää esimerkkiä ja osoittaa myös toimivamme niin kuin puhumme.
Energiansäästöviikon kunniaksi haastan kaikki turkulaiset kaupunginvaltuutetut vaihtamaan vihre ään sähköön ja tukemaan näin ympäristöystävällistä energiantuotantoa. Vihreän sähkön tilaaminen on yksinkertaista ja kohtuuhintaista. Sitä saa myös omalta sähkölaitokseltamme.
Haasteen vastaanottaneista ja vihreään sähköön vaihtaneista valtuutetuista julkistetaan lista. Ilmoita siis mukaan lähtemisestä allekirjoittaneelle viimeistään seuraavaan valtuuston kokoukseen eli maa nantaihin 12.11. mennessä. Leikkimielistä kisahenkeä haasteeseen tuo se, että myös tamperelaiset kaupunginvaltuutetut on haastettu siirtymään vihreään sähköön. Katsotaan, päihittääkö Turku Tampereen tällä saralla!
Ydinjätekonferenssi Turun Caribiassa
16.11.2001 Pidin tänään alustuksen ydinjätteen loppusijoitus -konferenssissa. Konferenssin englanninkielinen nimi on "Stakeholder Involvement and Confidence in the Process of Decision Making for the Disposal of Spent Nuclear Fuel in Finland". Ohessa puheenvuoroni, valitettavasti sitä ei ole suomeksi eikä ruotsiksi. Paikalla oli maailman kaikki johtavat ydinjätespesialistit, joten olin todella asiantuntevassa ja tasokkaassa seurassa!
Second FSC Workshop:
Stakeholder Involvement and Confidence in the Process of Decision Making for the Disposal of Spent Nuclear Fuel in Finland
Janina Andersson, the Green Parliamentary Group:
What Gives Confidence to the Various Categories of Stakeholders?
Green members of the Parliament were actively supporting the change to the Nuclear Energy Act in 1994 when export of the radioactive waste was banned. After that all spent nuclear fuel produced by the Finnish nuclear power plants has been disposed and stored in Finland. The Greens think that this decision is still the only right one although, we are now facing the situation where we have to decide the fate of the spent nuclear fuel.
The Parliament ratified the Decision in Principle on the final disposal facility for spent nuclear fuel in Olkiluoto in May this year. The Greens started the preparations of the decision-making by arranging a fact-finding excursion to Posiva's investigation site in Olkiluoto. The excursion was hosted by Posiva Oy. In addition to this Greens arranged an open seminar on disposal of spent nuclear fuel. The aim of the seminar was to hear authorities and experts many-sidedly around the issue. As background and support for the decision making have Greens got information from many sources like for example from Ministry of Trade and Industry, Ministry of Environment, Posiva Oy, STUK, OECD and environmental organizations (NGOs). Let me mention, that open information strategy, which Posiva has chosen in lobbying the decision makers, has received recognition among the Greens. On the other hand the commercial blitz, which was launched by Posiva in order to influence the common opinion, was to our opinion tasteless. The Parliament ratification was a very important phase at the process. The Finnish Parliament is not able to directly affect to the future of the disposal of spent nuclear fuel according to the Nuclear Energy Act after the decision in principle. During the decision making process in the Parliament in its committees our MP's were able to hear amounts of authorities and experts. Anyhow, we think that the decision making over the final disposal of spent nuclear fuel went all too fast compared to what is its significance from for example the global and temporal perspective. No other country has so far gone as far as Finland in its decision making over disposal of spent nuclear fuel. The non-governmental environmental organizations criticized the Parliament because their voice was not heard extensively enough in the decision making process. As a whole, there was all to short a time given to the experts in the committee hearing compared to the similar decision making process in Britain according to the NGO's.
Although it seems like that different parties or stakeholders would have had a real possibility to influence the Greens in the decision making process our trust towards the final disposal of spent fuel has not been growing. We consider the term "final disposal". For the Greens the ratification of the Decision in Principle does not mean that the disposal of the spent nuclear fuel should be finally solved. The Greens have a qualified position towards the disposal plan. There are still many question marks in the plan, which have to be investigated more closely. For example, to our opinion Posiva should give attention to the positions of the Environmental Committee. According to its position there should be made careful pre- investigation of the rock foundation from the surface before construction of an underground shaft. The results of the pre-investigation should also be evaluated carefully and openly. This is mentioned because Posiva's position towards the need and extend of the pre-investigations and its timetable has not come clear to us: In the application for the Decision in Principle there is said that the constructing of the shaft is going to be started already in 2003-2004. However, in the committee hearings in the Parliament and after that there have come forward circumstances (e.g. Geological Survey of Finland and STUK), which refer that Posiva should not start the constructing of the shaft before careful pre-investigation of the rock foundation, which will take 5-10 years.
There has been mentioned our concern about the pre-investigation of the rock foundation. As much as that we are waiting for the investigation results concerning the heat of the nuclear canisters, water flow, the salinity of the ground water on the planned disposal depth as well as the effects of the glaciation to the nuclear waste canisters and to the bentonite before giving our support to the plan. Even though our attitude towards the plan is qualified are we strongly supporting further investigation of the final disposal possibilities. The only way to increase our confidence is to make the investigations carefully, using the best available technology and evaluating the results openly and as broadly based as possibly (also internationally). Our future attitudes will be influenced by the way how the investigation results affect the disposal plans: For example whether there is readiness to abandon some of the choices which have been made before the investigations and willingness to present new solutions for the disposal. We hope that the "forerunner" role does not make blind but there is readiness to slow down the speed of the progression if necessary. If for example the pre-investigation of the rock foundation shows reason for it. The authorities that supervise the plan have the possibility to make new decisions concerning the principle of the nuclear disposal according to what comes up in the research. This possibility must also take into use if necessary. In that sense the decision in principle is to our opinion an interim decision as it's nature.
The Parliament included a statement in the decision in principle. According to that statement government has to give a brief to the Parliament concerning the new investigation information and technical development gained after making the decision in principle to be able to make sure the security aspect of the final disposal. We expect that the clearance is going to be profound and that the Parliament gets the opportunity to consider the final disposal solution on the basis of it.
Kysymys ministeri Mönkäreelle
25.04.2002 Keskustelimme tänään kyselytunnilla paljon nesteytetyn maakaasun käytöstä. Suurimpana ongelmanahan ovat monet nähneet maakaasun ja Venäjän välisen yhteyden ja pelkäävät riippuvuussuhdetta. Suomessa rakennettavilla ja jo useassa maissa käytössä olevilla nestekaasutankkereilla tämä 'ongelma' ei enää olisi ongelma eikä myös kustannusten suhteen mahdoton asia. Ohessa kysymykseni ministeri Mönkäreelle ja hänen vastauksensa minulle. Eduskunnan www-sivuilla on nähtävissä koko keskusteluketju pöytäkirjassa 'PTK 49/2002 vp'. Janina Andersson /vihr :
Arvoisa herra puhemies!Talousvaliokunnassa Masa-Yardsin toimitusjohtaja Eloranta kertoi meille, että vuonna 95 oli tutkittu kustannuksia ja sitä, miten tämä kannattaisi tehdä Suomessa. Hän kertoi, että sen jälkeen ovat todellakin tulleet alas nämä kustannukset reippaasti, ja myös, että on paljon paljon useampia tuottajamaita, tulee esimerkiksi Egyptistä ja Norjasta, läheltä meitä, niin että 1 200 megawattia saataisiin yhdellä kelluvalla satamalla ja yhdellä laivalla Norjasta ja kahdella laivalla monesta eri tuojamaasta.
Olisiko syytä nyt tutkia uudestaan lng:n taloudellisuutta, koska on niin paljon, Norjassa 30 prosenttia, tullut hinta alas tänä aikana? Elikkä mitä tämä tarkoittaa Suomelle, kun meillä on uutta tietoa emmekä puhu pelkästään Venäjän maakaasusta ja meidän kaasumahdollisuutemme on paljon leveämpi? Tämä varmaan vaikuttaa meidän asenteeseemme kaasunkäyttöön ylipäätään. Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre : Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että nämä yhtiöt, jotka toimivat tällä alueella, esimerkiksi suunnittelevat lng-aluksia, hyvin aktiivisesti nyt selvittävät asiaa. Kuuluu nimenomaan näitten toimijoiden selvittää se, onko kannattavaa lähteä rakentamaan laivoja, näkevätkö he markkinat sellaisiksi, että nesteytetyllä maakaasulla tulee olemaan markkinoita. Ei kuulu millään tavalla valtiovallan tehtäviin tätä bisnespuolta selvittää, mutta hyvä, jos ovat jo tällaisia asioita tutkineet ja vielä talousvaliokunnallekin nämä asiat selvittäneet.
Puheeni Jyväskylän puoluekokouksessa
Perjantaisen ydinvoimapäätöksen jälkeen pidimme 25.-26.5 puoluekokouksen Jyväskylässä. Samalla eduskuntaryhmä ja valtuuskunta pitivät oman yhteiskokouksensa jossa pohdittiin hallituksessa pysymistä/oppositioon siirtymistä. Ohessa puheeni, jonka pidin ennen päätöksentekoa. Päällimmäisenä ajatuksena on se, että oppositioonkin on hyvä siirtyä kun on näin pätevä ja mukava tiimi, jonka kanssa voi tehdä hyvää ja rakentavaa yhteistyötä. Emme aio mennä mukaan 'räksyttävään' oppositiopolitiikkaan vaan ajaa edelleen parhaamme mukaan niitä samoja asioita joita pidimme hallituksessakin esillä.
Aivan aluksi haluan käyttää tilaisuutta hyväksi ja kiittää kaikkia, jotka ovat osallistuneet tähän pitkään vääntöön Suomen energiapolitiikan linjasta niin eduskunnan sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Vihreät aktiivit ja ympäristöjärjestöt tekivät tässä suuren työn!
Haluan lisäksi kiittää kaikkia kansanedustajia, jotka olivat tässä yhteisrintamassa kanssamme. Uskon, että tämän kokemuksen jälkeen löydämme toisemme helpommin tulevissa suurissa kysymyksissä. Viime aikoina tällaisia isoja, eettisiä kysymyksiä on ollut eduskunnassa kaksi: parisuhdelaki ja ydinvoi ma. Huomionarvoista on, että näissä molemmissa kysymyksissä meidän ryhmämme, jolla ei siis ole ryhmäkuria, on ollut ainoa, joka on ollut yksimielinen. Tämä on ollut elämäni tähän mennessä raskain kevät ja uskon, että teistä moni muukin on kokenut sa moin, mutta vielä rankempaa olisi ollut jos olisin kuulunut esimerkiksi sosialidemokraattiseen eduskunta ryhmään.
Päinvastoin, olen ollut äärimmäisen ylpeä kuunnellessani meidän ryhmämme jokaisen edustajan argumentaatiota. Tämä meidän perheemme koostuu kovin erilaisista vahvoista yksilöistä, jotka muodostavat vahvan joukkueen, jossa jokainen löytää tehtävänsä ja vetää samaan suuntaan. Tiedän, että on ollut vaikeaa olla etukäteen puhumatta siitä, lähdemmekö hallituksesta jos ydinvoima äänestyksessä tulee tappio. Meillä kaikilla on ollut tähän asiaan kantamme jo valmiina, mutta emme halunneet tämän asian vievän huomiota itse pääasiasta. Nyt voimme vapaasti purkaa ajatuksiamme ja näin Sadun ja Oden puheenvuorojen jälkeen uskallan sanoa myös koko muun eduskuntaryhmän olevan sitä mieltä, että siirrymme nyt oppositioon jatkamaan taistelua paremman maailman puolesta. Vaikka minulla ei ole kokemusta oppositiossa olemisesta, ryhmästämme löytyy konkareita, joilla sitä on. Oppositiossa jatkaisimme vastuullisen politiikan tekemistä. Oppositiopuolueena politiikkamme sisältö ei muuttuisi eli ajaisimme edelleen samoja asioita kuin tähänkin asti, keinot vain olisivat erilaiset. Emme siis pitäisi itseisarvona painaa aina punaista nappia. Silloin kun olimme viimeksi oppositiossa olimme tarkkoja siitä, että muun muassa varjobudjetin menoesityksiin löytyy myös tarvittavat varat joko tuloina tai säästöinä.
Vihreää liittoa on aikaisemmin moitittu yhden asian liikkeeksi. Se, että pidämme ympäristöasioita erityisen tärkeinä on minusta pelkästään positiivinen asia, ja vihreiden arvojen korostaminen pitäisikin mieles täni nähdä yleisenä näkökulmana yhteiskuntaan, ei pelkästään ympäristöasioihin liittyvänä. Vihreä liitto on jo pitkän aikaa johdonmukaisesti kehittynyt yleispuolueeksi, jonka vahvuus on juuri monipuolisuus. Tämä näkyy hyvin muun muassa meidän eduskuntaryhmässämme.
Meillä on kansainvälistä arvostusta nauttiva ympäristöministeri Satu Hassi, niin kuin Paavo Lipponenkin äskettäin totesi. Meillä on puolueemme puheenjohtaja Osmo Soininvaara, jonka hyvinvointiyhteiskunnan pelastusoppi on Suomen korkeinta tasoa. Erkki Pulliaisen teräviä avauksia esimerkiksi maatalous- ja liikennepolitiikan puolella kuunnellaan korva tarkkana niin eduskunnassa kuin sen ulkopuolellakin, samoin kuunnellaan ja arvostetaan EU-asiantuntija Tuija Braxin konkreettisia lakiehdotuksia dopingista presidentin valtaoikeuksiin. Ihmisoikeuksia puolustava ja kansainvälisiä voimakkaita kannanottoja tekevä Ulla Anttila on myös edus kunnan ykkösasiantuntijoita vammaispolitiikassa. Merikukka Forsiuksella on sosiaalipoliittista näkemystä, luomutietoa ja vahvaa tahtoa. Rauha-Maria Mertjärvi olisi kuin tehty seuraavan hallituksen sisäministeriksi, sen hän on osoittanut puolustamalla kuntia laajasti yhteiskunnallisesti ja samalla vahvasti paikallisesti. Kirsi Ojansuu on lakivaliokunnan jäsenyytensä myötä osoittanut hallitsevansa argumentaation yhtä lailla moraalisissa kuin juridisissakin kysymyksissä. Erityisesti parisuhdelain käsittelyssä hänen panoksensa oli merkittävä. Anni Sinnemäki on osoittanut etevyytensä taitavana budjettineuvottelijana sekä puolustuspoliittisten asioiden asiantuntijana, minkä perusteella hän on myös saanut arvostusta. Irina Krohnin eettiset ja sivistyksen syvintä olemusta kartoittavat puheenvuorot herättävät aina keskuste lua, hänellä on viisautta ja kykyä nähdä asioiden taakse.
Sen lisäksi, että kullakin edustajallamme on vahvat, omat erityissektorien osaamisalueensa, on monella edustajallamme myös paljon yleistä osaamista ja tietotaitoa niin perhepolitiikan, sosiaalipolitiikan, talouspolitiikan kuin koulutuspolitiikankin osalta, ympäristönäkökulmaa unohtamatta. Olen todella ylpeä eduskuntaryhmästämme, jokaisesta erikseen yksilönä ja kaikista yhdessä joukkueena. Uskon ja tiedän, että tästä ryhmästä löytyy kyllä potkua oppositioon! Nyt meitä kaikkia tarvitaan vielä aiempaa enemmän, jotta seuraavien vaalien jälkeen voimme palata entistäkin suurempana ja vahvempana ryhmänä hallitusyhteistyöhön parantamaan maailmaa.
Keskustelutilaisuus Turussa
31.10.2002 Pidin tänään puheenvuoron Vihreän liiton Varsinais-Suomen piirin ja Vihreän Sivistys- ja Opintokeskus ViSiO:n järjestämässä keskustelutilaisuudessa. Tilaisuuden teemoina olivat energia, työllisyys ja elinkeinoelämä. Tilaisuudessa puhuivat lisäkseni myös Salla Laurilehto ja Egon Nordström, jotka puheenvuoroissaan keskittyivät erityisesti vihreään yrittäjäpolitiikkaan. Laurilehto puhui muun muassa perustulon merkityksestä nykyisessä maailmassa, jossa suuri osa työsuhteista on ns. epätyypillisiä. Nordström korosti ympäristöteknologian ja biotieteiden merkitystä Turun työllistämisessä. Ohessa tilaisuudesta laitetun tiedotteen tiivistelmä puheenvuorostani.
Vihreiden eduskuntaryhmän pj Janina Andersson Turussa:
Telakkatukea nesteytetyn maakaasun kuljetusaluksiin
-Nestemäinen maakaasu otettava käyttöön sähkönkulutuksen huippujen tasaamisessa:
Kun eduskunnassa pohdittiin vaihtoehtoisia kuvioita ydinvoiman lisärakentamiselle, eräinä vaihtoehtoina sähkönkulutuksen huippujen tasaamiseen ja pienimuotoiseen energiantuotantoon esiin nostettiin nesteytetyn maakaasun ja pieneten diesellaitosten hyödyntäminen. Näitä molempia energiavaihtoehtoja kehitettään ja valmistellaan juuri täällä meillä päin. Turun Masa Yards telakka on erikoistunut LNG-tankkereihin ja kelluviin nestekaasun vastaanottosatamiin. Wärtsilä taas on tärkeä diesellaitosten viejä. Nyt kun tilanne Turun telakalla näyttää erittäin huolestuttavalta, parasta telakkatukea olisi tilata Suomeen kelluva vastaanottosatama sekä pari kaasutankkeria. Lähin LNG tuottaja löytyy nykyisin Norjasta ja LNG:n hintakin on viimeaikoina selvästi tullut kilpailukykysemmäksi. Turku tarvitsisi kipeästi tältä alalta syntyvät työpaikat.
Vaikka eduskunta menikin antamaan luvan ydinvoiman lisärakentamiselle, niin käyttöön se otetaan vasta tämän vuosikymmenen lopulla, jos sittenkään. Sähkön halpa hinta on tähän saakka pitänyt huolta siitä, että uutta sähköntuotantokapasiteettia ei juuri ole maahamme rakennettu. Uuden suuritehoisen ydinvoimalan odottelu ei sekään ole omiaan kannustamaan lisäkapasiteetin rakentamiseen. Kuitenkin, kun jo tänä talvena saattaa ennusteiden mukaan sähköstä kovilla pakkasilla tulla pulaa, olisi aika ryhtyä edistämään myös nestemäisen maakaasun käyttöä.
Ydinvoima ei ole ympäristöteko
Hyvinvointimme ja jokapäiväinen elämämme on energian varassa. Olemme tulleet tilanteeseen, jossa uusiutumattomat luonnonvarat hupenevat kovaa vauhtia ja niiden käyttö aiheuttaa kestämättömiä ympäristöongelmia. Näistä vakavin on ilmastomuutos. Kestävien ratkaisujen etsiminen energiantuotannolle on välttämätöntä.
Miksi ydinvoima ei kelpaa Vihreille ratkaisuksi ilmastomuutoksen torjuntaan? Lisäydinvoimala tuo markkinoille halpaa sähköä eikä siten kannusta sähkönkulutuksen hillitsemiseen, saatikka toteuttamaan edes taloudellisesti kannattavia sähkönsäästöinvestointeja. Käy juuri päinvastoin, ydinvoiman rakentaminen lisää sähköntuotantoa ja –kulutusta. Tämän lisäksi ydinvoiman koko elinkaareen sisältyy sen eri vaiheissa ongelmia. Uraanin louhinta tuottaa suuret määrät radioaktiivista jätettä ja saastuttaa laajoja alueita, joista useimmat sijaitsevat alkuperäiskansojen mailla. Ydinvoimalan toimintaan liittyy aina suuronnettomuuden riski. Käytetty ydinpolttoaine pysyy radioaktiivisena satojatuhansia vuosia eikä sen turvallista varastointia ole ratkaistu vielä missään päin maailmaa.
Ainoa todella kestävä ratkaisu ilmastomuutoksen torjuntaan - myös globaalisti - on energiankulutuksen vähentäminen uuden energiaa säästävän teknologian keinoin ja asteittainen luopuminen uusiutumattomista energialähteistä korvaamalla niitä uusiutuvilla energialähteillä. Eikä tämä tarkoita paluuta menneeseen kynttilä-päre -yhteiskuntaan. On hyvä muistaa, että Suomen kansallinen ilmasto-ohjelma sisältää kaksi taloudellisesti ja teknisensi tasavertaista vaihtoehtoa ilmastopäästöjemme vähentämiseen. Toisessa näistä ei lisätä ydinvoimaa yhtään megawattia. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan alhaisimpiin päästöihin johtava energiapolitiikka, joka painottaa uusiutuvaa energiaa ja energian säästöä, on myös taloudellisen kehityksen kannalta edullisempaa.
Kiotossa joulukuussa 1997 solmittu sopimus toimista ilmastomuutoksen hidastamiseksi on vasta alkua. IPCC on arvioinut, että kasvihuonekaasujen päästöjä on sadassa vuodessa vähennettävä noin kahdella kolmasosalla nykytasosta. Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sitoumuskauden tavoitteet ovat vaatimattomia niihin päästövähennyksiin nähden, joita todella tarvitaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ekosysteemien sietämälle tasolle. Ydinvoimalla tätä ongelmaa ei ratkaista.
Vihreät haluavat nopeuttaa siirtymistä uusiutuvan energian, kuten biomassan, tuulivoiman ja aurinkoenergian käyttöön. Vaikka Suomi kulkee jo kehityksen kärjessä puuenergian hyödyntämisessä, on biopolttoaineiden käyttö mahdollista vielä lähes tuplata nykyisestä. Tuulivoiman hyödyntämisessä olemme EU:n hännänhuippu 38 MW:n tuulisähkötuotannolla. Tämä ei johdu siitä, etteikö Suomessa olisi tuulta. Sitä riittää yllin kyllin, ja tuotantohuippu osuu lisäksi talveen, jolloin sähköä tarvitaan eniten. Kolmen viime vuoden aikana tuulivoiman tuotantokapasiteettia on rakennettu maailmassa enemmän kuin ydinvoiman tuotantokapasiteettia ja kasvu jatkuu yli 30 %:n vuosivauhtia. Tanska tuotti vuonna 2001 jo 13 % sähköstään tuulella. Saksassa asennettiin viime vuonna yli 2600 MW tuulivoimaa ja Saksan kaikesta sähkönkulutuksesta tuulivoimalla katetaan nyt 3,5 %. Tuulivoima työllistää Saksassa 35 000 henkilöä ja alan teollisuuden liikevaihto on siellä 3,5 miljardia euroa. Uusiutuvat energialähteet ovatkin paitsi ympäristön kannalta kestäviä, ne myös työllistävät 2- 5 kertaa paremmin kuin fossiiliset polttoaineet. Hajautettuna tuotantona suuri osa niiden työllisyysvaikutuksesta Suomessa kohdistuu maaseudulle. Uusiutuvien edistämisen ei tarvitse olla pelkästään valtion tukiaisten varassa. Myös energian tuottajille voidaan asettaa velvoitteita. Uusiutuvien edistämiseksi on viidessä EU-maassa päätetty ottaa käyttöön järjestelmä, jossa sähkön tuottajille annetaan velvoite tuottaa myymästään sähköstä vähintään tietty minimiosuus uusiutuvalla energialla. Jos tuottaja itse ei tätä pysty tuottamaan, on firman ostettava markkinoilta ns. vihreitä sertifikaatteja. Tähän suuntaan on eduskunta edellyttänyt myös Suomessa mentävän. Taloudellisesti kannattavia energiansäästömahdollisuuksia on vielä runsaasti hyödyntämättä yhtä lailla teollisuudessa kuin kotitalouksissakin. Negawatit ovat edullinen energianlähde. Energiansäästön palvelukeskus Motivan mukaan 10 % nykyisestä sähkön kulutuksesta voidaan säästää halvoin toimin. Motivan mukaan jopa kolmasosa energiansäästötoimista voidaan toteuttaa ilman lisäsatsauksia tai investointeja. Esimerkiksi jos Suomi käyttäisi omakotitalojen lämmityksessä lämpöpumppuja samassa mittakaavassa kuin Ruotsi, säästyisi näin noin yhden ydinvoimalan vuosituotannon verran sähköä. Ydinvoima näyttää tätä taustaa vasten eräänlaiselta hokkuspokkusratkaisu, pitäytymiseltä kiinni vanhassa. Minä en usko temppuihin vaan tulevaisuutta luotaaviin näyttöihin. Niiden perusteella vain energian käytön tehostaminen ja panostaminen uusiutuviin energialähteisiin voivat näyttää meille tien kestävään energiatulevaisuuteen.
Sähkölämmitykselle on realistisia vaihtoehtoja
Helsingin Sanomien pääkirjoitus (18.2.05) tyrmäsi täysin ympäristöministeri Enestamin esityksen erityisestä sähkölämmitysverosta. Myös monet muut tahot kiirehtivät haukkumaan ministerin jo kuolleena synty-neestä ideasta. Tämän jälkeen Enestam on jo ehtinyt tarkentamaan kantaansa niin, että vero koskisi ainoastaan uusia omakotitaloja. Ainakin tämän esityksen luulisi kelpaavan ilmastonmuutoksesta huolestuneille kansalaisillemme.
Ottaen huomioon, että viime vuosina on ollut valtavasti keskustelua uusista talojen lämmitysmuodoista ja niistä keinoista, joilla voisi vähitellen siirtyä vanhasta energiatekniikasta uuteen, minua ihmetyttää suuresti, miksi tiedotusvälineet ja ministeri Pekkarinen eivät pysty ymmärtämään, että pelkälle sähkölämmitykselle on olemassa aivan realistisia, ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja. Pekkarinen ilmoitti, että hän ei ole innostunut mistään erillisistä ympäristöveroista. Hän huomautti, että on paljon alueita, joissa käytännössä ainoa käyttökelpoinen energiaratkaisu saattaa olla sähkö. Hänen omassa talossaankin on varaava sähkölämmitys, kun alueelle ei ollut mahdollista saada kaukolämpöä. (STT 16.2.05)
Kaukolämpöalueen ulkopuolelle rakennettaviin uusiin omakotitaloihin esimerkiksi maalämpöpumput ja pellettilämmitys ovat erittäin varteenotettavia vaihtoehtoja, ja tämän Enestamin esityksen toivottavasti toteutuessa meillä varmaan nopeasti seurataan Ruotsin esimerkkiä.
Viime vuonna lämpöpumppujen määrä nousi Ruotsissa jo yli 400 000 tuhannen. Maalämmön voimakkaasti kasvanut suosio Ruotsissa selittyy sillä, että 90 prosenttia omakotirakentajista valitsee talonsa lämmitysmuodoksi lämpöpumpun. Tämän lisäksi jälkiasennettuna lämpöpumppu löytyy esimerkiksi Ruotsin kuninkaanlinnasta. Suomessa lämpöpumput ovat ensimmäiseksi löytäneet sijansa kaukolämpöverkon ulkopuolisissa kiinteistöissä. Kultaranta, Haikon kartano, Mäntymotelli, Pohjola-opisto sekä monet muut uudet ja vanhat rakennukset ovat jo toimivia esimerkkejä siitä, kuinka lämpöpumpuilla hyödynnetään ympäristön energiaa kiinteistöjen lämmityksessä.
Suomessa lämpöpumppuja on tällä hetkellä noin 35 000 kappaletta ja vuosittain niitä asennetaan reilut 2 000 kappaletta. Kiinnostus lämpöpumppuihin on kasvussa täälläkin, sillä nyt jo 20 prosenttia omakotirakentajista valitsee lämmönlähteeksi lämpöpumpun. Kasvua lämpöpumppujen kysyntään odotetaan myös sähkö- ja öljylämmityksen vaihtajista. Ruotsissa korvataan vuosittain jo 15 000 sähkö- tai öljykattilaa lämpöpumpuilla.
Vanhojen pientalojen asukkaat tarvitsevat kannustimia sähkölämmityksen vaihtamiseen. Suomesta puuttuu reilu rahallinen avustus vanhojen pientalojen lämmityksen vaihtamiseen lämpöpumpuilla, kaukolämmöllä tai pelleteillä toimivaksi. Hallituksen tarjoama tuki asuntojen energiainvestointeihin on minimaalista verrattuna Ruotsin vastaavaan tukeen. Vero-ohjaustakin tarvitaan sähkön käytön jatkuvan kasvun hillitsemiseksi, mutta Enestamin esitys jää puolitiehen. Eri järjestelmien yhdistelmät ovat myös varteenotettava ratkaisu. Hallituksen onkin ensi vuoden budjetissa korotettava asuntojen korjaus- ja energiainvestointeihin tarkoitettua määrärahaa ja suunnattava sitä entistä selkeämmin pientalojen sähkölämmitysjärjestelmän korvaamista suunnitteleville.
Sähkölämmityksestä puhuttaessa täytyy muistaa, että erotetaan suoralla ja välillisellä sähkölämmityksellä toimivat talot. Välillisellä sähkölämmityksellä toimivissa taloissa, joissa on vesikiertoinen lämmönjakelu, on helpompaa siirtyä esimerkiksi maalämpöpumppuun.
Suoran sähkölämmityksen varassa olevien talouksien tuskaan tarjoaa sentään lohtua ilmalämpöpumppu, joka pystyy ottamaan Suomen olosuhteissa jopa puolet talon lämmitysenergiasta ulkoilmasta ja jakamaan sen suoraan sisäilmaan. Kun sama laite hoitelee kesäaikaisen jäähdytyksen, ei ihme, että viime vuonna jo noin kahdeksan tuhatta suorasähkölämmittäjää asensi vajaat 3000€ maksavan ilmalämpöpumpun. Ja tämä taitaa olla vasta alkua. Esimerkiksi Norjassa myytiin vuonna 2003 yli 50.000 ilmalämpöpumppua. Ruotsin viime vuoden ilmalämpöpumppujen myyntimäärä oli 20.000.
Ilmalämpöpumppu on energiansäästölaite, joka jääkaapista tutulla tekniikalla ottaa ulkoilmasta energiaa talon sisäilmaan. Talon ulkoseinään jäähdyttää ulkoilmaa kuten jääkaappi tai pakastin sisustaansa. Ulkoilmasta kaapattu energia luovutetaan talon sisäseinällä olevalla yksiköllä sisäilman lämmitykseen kuten jääkaappi lämmittää takaosaansa. Nykyaikaiset ilmalämpöpumput toimivat kaukosäätimen napsautuksella kumpaankin suuntaan eli lämmityskaudella energiaa otetaan ulkoilmasta ja lämmitetään taloa. Kesähelteillä talon liian kuumaa sisäilmaa jäähdytetään ja energia siirretään talon seinien ulkopuolelle asennetulla ilma-lämpöpumpun ulkoyksiköllä. Kun huomioidaan taloussähkö ja käyttöveden lämmitys, voidaan nyrkkisääntönä pitää, että suorasähkö-lämmitteisessä talossa sähkölaskua voidaan pienentää jopa 1/3:lla. Jos 100 -150 m2 suorasähkölämmitteisen talon sähkölasku on 1 200 - 1800 euroa vuodessa, voi ilmalämpöpumpulla säästää 400–600 euroa vuodessa. Kireimmillä pakkasilla pumpun hyötysuhde huononee, mutta se toimii erinomaisesti +10 – -15°C välillä. Näissä sääolosuh¬teissa syntyykin valtaosa kotitalouksien lämmityskuluista.
Uuden teknologian ohella kannattaa muistaa, että vanha, perinteinen varaava puulämmitteinen takka sopii täydentämään näitä kaikkia lämmitysmuotoja.