Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu
Keskustelimme tänään pienessä saaristokunnassa Velkuassa järjestetyssä Yhteisöllisyys on kunnankin voimavara –seminaarissa sosiaalisen pääoman tärkeydestä esimerkiksi terveyden edistämisessä. En ollut suunnitellut puhuvani suomenruotsalaisten yhteisöllisyydestä, mutta siitä tuli vähän vahingossa pääteema, kun ensimmäinen puhuja kertoi kuinka Varsinais-Suomen ruotsinkielisissä kunnissa käytetään vähemmän terveyspalveluja ja ollaan tyytyväisempiä palveluihin. Syynä tähän hän mainitsi vahvat sosiaaliset verkostot. Velkuan Kummeli-niminen palvelutalo, jossa hoidetaan niin lapsia, vanhuksia kuin terveyttäkin, kasvattaa juuri tätä sosiaalista pääomaa tähän pieneen kuntaan. Laitan oheen tilaisuuden ohjelman sekä puhujat.
Velkuan kunta, Onni muuttaa maalle –hanke ja Varsinais-Suomen kylät ry järjestävät yhdessä seminaarin aiheesta:
YHTEISÖLLISYYS ON KUNNANKIN VOIMAVARA!
Aika: la 2.4.05, klo 11.00 – 15.15
Paikka: Velkuan kunnantoimisto, Sinervo (Sauniementie, 21195 VELKUA)
Ohjelma, la 2.4.05
10.30 – 11.00 Tervetulokahvit
11.00 – 11.15 Tilaisuuden avaus, kunnanjohtaja Tiina Rinne-Kylänpää (Velkua)
11.15 – 12.00 Yhteisöllistä hyvinvointia? Pienet kunnat palveluiden tuottajina. Tutkimus- ja kehityspäällikkö Esko Ovaska (Turun ammattikorkeakoulu)
12.00 – 12.45 Maaseudun kulttuurin ja perinteen merkitys henkiseen hyvinvointiin. Projektipäällikkö Eero Pylsy (Maaseudulle asumaan –hanke)
12.45 – 13.30 Omakustanteinen lounas (palvelutalo Kummeli)
13.30 – 14.15 Yhteisö palvelujen tuottajana ja kuluttajana. Kansanedustaja Janina Andersson (vihr.)
14.15 – 15.00 Voiko kehittämishankkeella vaikuttaa kylätoiminnan
sosiaaliseen pääomaan? Tutkija Heli Vuorio (MTT/Jokioinen)
15.00 – 15.15 Tilaisuuden päätös Kyläasiamies Tauno Linkoranta (Varsinais-Suomen kylät ry)
Turun Sanomissa ilmestyi iso artikkeli tilaisuudesta seuraavana päivänä (3.4), ja se on löydettävissä www.turunsanomat.fi -sivun arkistosta, jutun kirjoittaja on Eija Hyytiäinen
Tapasin tänään eduskunnan väestö- ja kehitystyöryhmän kanssa Hewlett Foundationin pääjohtaja Dr. Sara Seimsin, joka vieraili Suomessa 5.-6.4.2005.
Hewlett Foundation on yhdysvaltalainen säätiö, joka tukee väestökysymyksiin ja seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä ohjelmia ja projekteja tavoitteena edistää vapaaehtoista perhesuunnittelua ja hyvää lisääntymisterveyttä kaikille. Säätiö tukee alan ohjelmia kehitysmaissa ja on jo vuosia tukenut eurooppalaisten seksuaali- ja lisääntymisterveyden alalla toimivia järjestöjä näiden omissa maissaan tekemässä vaikuttamistyössä muun muassa päätöksentekijöiden ja tiedotusvälineiden keskuudessa tavoitteena lisätä tietämystä ja rahoitusta seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien globaaliin toteutumiseen. Hewlett Foundation on tukenut Väestöliiton kehitysyhteistyöyksikön toimintaa vuodesta 1990-luvulta lähtien.
Dr. Seims vieraili Suomessa yhdessä Nairobissa sijaitsevan Arfican Population and Health Research Centerin toimitusjohtaja Dr. Alex Ezehin ja Dr. Nyovani Madisen kanssa. Keskustelimme tapaamisessa Suomen kehitysyhteistyöstä ja kehitysyhteistyöpolitiikan suuntauksista, seksuaali- ja lisääntymisterveden ja -oikeuksien alan kehitysyhteistyöstä, vuosituhattavoitteiden 5-vuotisseurannasta sekä eduskunnan väestö- ja kehitystyöryhmän toiminnasta.
Olin tänään Mannerheimin lastensuojeluliiton lasten lautamiesten kokouksessa.Lapsiperheiden kipukohtien päivittäminen tuli taas tehtyä perusteellisesti ja sain uutta potkua ottaa taas esiin päivittäisessä työssäni kansanedustajana mm. päiväkotien ja koulujen resurssipulat.
Mannerheimin lastensuojeluliiton 85-vuotissyntymäpäivän kunniaksi järjestetyissä lastenjuhlissa Turun Suomalaisessa Yhteiskoulussa sain ilokseni pitää avauspuheen ennen kuin lapseni pääsivät kokeilemaan sirkuskoulun temppuja. Väsäsimme poikani Alecin kanssa linnunpöntön MLL:n miesten opastuksella. Ohjelmassa oli myös trampoliineja, piirustuskilpailu, kasvomaalausta ja ongintaa.
Olimme tänään V-S edustajien kanssa tutustumassa Suomen perimistoimistojen liiton toimintaan Turussa, Perimistoimisto Contant Oy:ssa. Perimistoiminta ei ole mitään miehisten bodareiden hommaa, vaan nuoret, etenkin naiset, kauniisti muistuttavat mitä siitä seuraa, ellei hoida laskujaan.
Iltapäivällä olimme Kaarinassa, Sosiaalialan osaamiskeskus Vassossa. Hauskaa oli, että sekä yleisössä että puhumassa oli saman perheen jäseniä: kollegamme Pertti Hemmilän veli oli puhumassa meille.
Olimme valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaoston kanssa Tanskassa tutustumismatkalla. Ohessa joitakin pohdintojani ja ajatuksiani, joita heräsi tutustuessamme tanskalaisiin käytäntöihin sosiaali-, terveys- sekä sivistyssektoreilla
Tanskassa on satsattu paljon rahaa siihen, että työtöntä ihmistä ei jätetä yksin passivoitumaan, vaan hänen tilanteeseensa puututaan tarvittaessa jopa ensimmäisenä työttömyyspäivänä.
***
Suomeen verrattuna Tanskassa on satsattu vähemmän peruskouluun. Opettajien pedagoginen koulutus on paljon heikompi kuin meidän opettajiemme, eivätkä oppilaat saa koululounasta. Eli lämpimän aterian tärkeys koulupäivän lomassa on todella onnistunut suomalainen tapa, jota tanskalaisten kannattaisi kopioida. Me voimme siis myös ylpeillä harvinaisen hyvillä opettajillamme, mutta syytä itsetyytyväisyyteen ei kuitenkaan ole, sillä suuret ryhmäkoot ja stressaava ilmapiiri on valitettavasti polttamassa loppuun suurta osaa meidän hyvistä opettajistamme
***
Tanskassa vanhenevaa ihmistä kohdellaan kunnioittavasti sekä arvokkaasti ja hänen oikeuttaa päättää omista asioistaan kunnioitetaan viimeiseen asti. Tanskassa keskustellaan juuri nyt siitä, pitäisikö vanhuksille antaa lupaa tupakoida hoitokodeissa. Alkoholijuomien nauttiminen on jo kauan ollut itsestään selvä oikeus vanhuksille. Kun ihminen on jo saavuttanut huomattavan iän, hänen elämänlaadullaan on ehkä kuitenkin tärkeämpää saada toteuttaa pienet paheensa kuin että pyrittäisiin terveellisempään mahdolliseen elämäntyyliin. Kermakastikkeet, makeat leivokset ja muu elämänsuola ei ehkä pidennä elämää, mutta nautinnollisemmaksi ne kyllä tekevät sen.
Tanskassa lähiomaisella on oikeus palkalliseen vapaaseen jos hän tahtoo olla lähellä terminaalihoidossa olevaa omaistaan. Usein sairas omainen jopa tervehtyy jonkin verran kun omainen pysyy hänen luonaan. Riippumatta miten kauan tämä viimeinen vaihe kestää, niin omainen voi siis rauhassa keskittyä olemaan läsnä ja hänelle suodaan vielä kaksi viikkoa vapaata omaisen kuoleman jälkeen.Usein tanskalainen terminaalihoidossa oleva ihminen valitsee kotona kuolemisen. Omaisen lisäksi hänellä on oikeus siivousapuun sekä sairaanhoitoon kotonaan. Kalliit kipulääkkeetkin hän saa kotiinsa ilmaiseksi, sillä olisivathan ne ilmaisia sairaalassakin. Sairaalasängynkin hän saa lainaksi, jotta hoito kotona olisi helpompaa. Näin potilas ei ehkä saa tehokkainta mahdollista hoitoa, mutta hänen itsemääräämisoikeutensa säilyy loppuun asti.
Jätin tänään kirjallisen kysymyksen tärkeästä ympäristöaiheesta, syvänmeren biodiversiteetin suojelusta ja tiettyjen kalastustekniikoiden vaikutuksesta merivuorten korallimuodostumien tuhoutumiseen. Kysymys on ohessa, päivitän vastauksen tänne päiväkirjaan niin pian kuin sen ministeriöltä saan.
KIRJALLINEN KYSYMYS
Tuhoisat kalastustekniikat ja syvänmeren biodiversiteetin suojelu
Eduskunnan puhemiehelle
Syvänmeren alueet ovat olleet tieteen tavoittamattomissa aivan viime vuosikymmeneen asti. Tutkimustulokset osoittavat, että syvänmeren monimuotoisuus on erittäin rikasta ja verrattavissa sademetsien monimuotoisuuteen. Erityisen lajirikkaita ovat syvänmeren merivuorten korallimuodostumat, joiden yhteydessä elää runsaasti niin selkärangattomia kuin myös taloudellisesti arvokkaita kalalajeja. Syvänmeren eliöille on olennaista niiden korkea ikä sekä hidas kasvu.
Aivan viime vuosikymmeniin asti syvänmeren alueet ovat olleet ihmisten haitallisten toimintojen ulkopuolella. Teknologian kehityksen myötä kalastuslaivastot kykenevät nyt kalastamaan myös syvänmeren merivuorten alueilla. Yli 1100 kansainvälistä merentutkijaa huomioivat vetoomuksessaan YK:n biodiversiteettikokoukselle helmikuussa 2004, että nimenomaan syvänmeren merivuorten pohjatroolaus on kaikkein vakavin tämänhetkinen uhka syvänmeren biodiversiteetille. Tutkimukset osoittavat, että merivuorilla esiintyvät ainutlaatuiset koralliriutat ovat kärsineet suunnattomasti pohjatroolauksen vaikutuksesta. Lajeja, jotka ovat usein endeemisiä oli ominaisia yksittäisille vuorille, on menetetty ennen kuin ne on voitu edes tunnistaa tieteellisesti.
Tieteellisiä suosituksia noudattaen biodiversiteettisopimuksen osapuolet päättivät helmikuussa 2004 vedota YK:n yleiskokoukseen välittömän syvänmeren pohjatroolauskiellon eli moratorian aikaansaamiseksi. Moratoria antaisi tutkijoille aikaa kartoittaa yksityiskohtaisemmin mitkä alueet ovat kaikkein haavoittuvimpia sekä päättää pitkän tähtäimen toimenpiteistä syvänmeren biodiversiteetin suojelemiseksi. Valitettavasti viimeisin YK:n yleiskokous ei onnistunut saattamaan voimaan toimenpiteitä syvänmeren suojelun edistämiseksi, vaan vetosi sen sijaan alueellisiin kalastusjärjestöihin tilanteen huomioimiseksi.
Valitettavasti alueelliset kalastusjärjestöt eivät ole ratkaisu tähän ongelmaan. Yli 30:stä kalastusjärjestöstä vain viidellä on toimivalta puuttua syvänmeren pohjatroolaukseen ja säännöstellä sitä. Lisäksi on merialueita, jotka jäävät kokonaan kalastusjärjestöjen ulkopuolelle sekä maita, jotka eivät ole osallisina kalastusjärjestöissä ja joiden lippujen alle pohjatroolialukset voivat siirtyä. Lisäksi uusien kalastusjärjestöjen perustaminen ja jo olemassa olevien toimivallan lisääminen on erittäin aikaa vievä prosessi, eikä siis kykene ratkaisevasti muuttamaan tilannetta lyhyellä aikavälillä.
Kansallisen toimivallan ulkopuoliset merialueet ovat koko ihmiskunnan omaisuutta ja siten niiden säilyttäminen koko ihmiskunnan hyväksi on meidän vastuullamme. Tällä hetkellä syvänmeren pohjatroolausta harjoittaa vain noin 11 maata ja saaliin taloudellinen arvo on mitätön verrattuna siihen tuhoon jota se aiheuttaa. Tuhoon, jota ei koskaan voitaisi sallia maanpäällisillä alueilla. On siis velvollisuutemme toimia kiireellisesti tämän koko ihmiskunnan yhteisen perinnön suojelemiseksi.
EU-komission merioikeuslain työryhmä (EU Comission working group on the Law of the Sea, COMAR) kokoontuu jälleen 13.5.2005 päättääkseen toimenpiteistä syvänmeren biodiversiteetin suojelemiseksi kansallisen toimivallan ulkopuolisilla merialueilla. Kokous päättää myös EU:n kannasta YK:n alaisen syvänmeren pohjatroolauksen moratorian suhteen.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko hallitus ohjeistaa Suomen COMAR-delegaation edistämään aktiivisesti sekä EU:n että YK:n työtä ja kannanmuodostusta tulevia kokouksia varten siten, että niin lyhyen kuin keskipitkän ja pitkän aikavälin toimenpiteisiin tartutaan välittömästi syvänmeren biodiversiteetin suojelemiseksi, mukaan lukien YK:n alainen moratoria pohjatroolaukselle kansallisen toimivallan ulkopuolisilla merialueilla?
Helsingissä 26 päivänä huhtikuuta 2005
Janina Andersson /vihr
Vihreä eduskuntaryhmä järjesti tänään minun emännöimänäni keskustelutilaisuuden ympäristömyrkyistä, joista on ollut paljon lehtikirjoittelua(TS, HS, Hbl) viime aikoina, ja olen jättänyt asiasta myös kirjallisen kysymyksen huhtikuun alussa (vrt päiväkirjamerkintä 29.4.2005). Olin todella iloinen siitä, että meillä oli mahdollisuus saada osin kovin lyhyelläkin varoitusajalla hyviä ja monipuolisia puhujia alustamaan, ja kansalaisinfo olikin ihan täynnä kuulijoita! Tilaisuudessa virisi niin paljon keskustelua, että suunnitellun kahden tunnin sijaan ilta venyi kolmituntiseksi, ja juttua jatkettiin vielä läheisessä "baariparlamentissa"!Laitan materiaalia seminaarista tänne sivuille mahdollisimman pian, kunhan saan juttuja sähköisessä muodossa, ohessa tilaisuuden ohjelma ja puhujat.
Ympäristömyrkyt Vuosaaressa ja Airistolla – orgaaniset tinayhdisteet huolestuttavat myös Ruotsissa
Paikka: Eduskunnan kansalaisinfo, eduskunnan lisärakennus 1. krs. Arkadiankatu 3
Aika: tiistai 26.4. klo 18.00
Keskustelutilaisuuden juontaa kansanedustaja Janina Andersson
Keskustelemassa mm.:
Assoc. Professor, Director Ingemar Cato, Division of Geophysic and Marine Geology, Geological Survey of Sweden, Uppsala
Toimitusjohtaja Kim Jordas, Suomen Ammattikalastajaliitto (SAKL)
Merigeologi Tuula Kohonen, Åbo Akademi, Husön biologinen laitos Luentomateriaali
Dosentti Hannu Komulainen, Kansanterveyslaitos, Ympäristöterveyden osasto, Kuopio
Ylitarkastaja Anna-Maija Pajukallio, ympäristöministeriö
Erikoistutkija Mika Rahikainen, Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Kotka
Järjestää: Vihreä eduskuntaryhmä
Turun Sanomien arkistosta löytyy aiheesta mm. toimittaja Eija Hyytiäisen kirjoittama juttu otsikolla "Ruotsalaistutkimus paljastaa orgaanisten tinayhdisteiden levinneen ympäri Itämeren" sekä "Airiston kalojen syöntisuosituksiin etsitään vastauksia ensi kesänä" (TS 27.4.2005)
Ohessa kirjallinen kysymykseni ja siihen tullut vastaus maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojalta
Janina Andersson/vihr ym.
KIRJALLINEN KYSYMYS 302/2005 vp
Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet kaloissa
Kansanedustaja Janina Andersson (vihr) pyysi Elintarvikevirastolta lausuntoa Vuosaaren edustalta pyydettyjen kalojen syömäkelpoisuudesta liittyen niiden huolestuttavan suuriin orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksiin. Elintarvikevirasto katsoi 23.2.2005 päivätyssä vastauksessaan, että satama-alueelta ruoppaus- ja rakennustöiden aikana pyydettyä kalaa ei tule käyttää ravinnoksi ja että lähialueilta kalastusta tulisi vähentää ainakin ruoppausten ajaksi ja mahdollisesti myös jatkossa, kun tilanteesta saadaan uutta tutkimustietoa. Todetut pitoisuudet ovat niin korkeita, että Elintarvikeviraston mukaan on vaarana, että kalaa paljon ravinnossaan käyttävien kuluttajien tinayhdisteiden saantimäärät helposti ylittävät orgaanisille tinayhdisteille hyväksytyn päivittäisen annoksen.
Jo vuonna 1995 ympäristövaikutusten alustavassa arvioinnissa vertailtaessa Vuosaarta ja Kirkkonummen Pikkalaa sataman mahdollisina sijoituspaikkoina varoitettiin nimenomaan sedimenttimyrkyistä mukaan lukien tinayhdisteet. Myös Merentutkimuslaitos huomautti asiasta 17.10.1997. Tästä huolimatta Helsingin satama törmäsi TBT-ongelmaan ikään kuin yllätyksenä. Asiaan havahduttiin vasta yksityisten tahojen teettämiä selvityksiä koskevan tiedotustilaisuuden jälkeen ja näiden tahojen vedottua ympäristöviranomaiseen selvitystensä pohjalta. Yksityiset ihmiset maksoivat itse myös näiden näytteiden tutkituttamisen saksalaisessa pätevässä ja riippumattomassa laboratoriossa.Vuosaarta koskevassa lausuntopyynnössään Andersson toi esiin, että korkeat orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet eivät koske vain Vuosaarta, vaan sama ongelma on havaittu myös muualla rannikollamme, esimerkiksi Turun, Naantalin ja Rauman merialueilla.
Ongelma on nyt paljastumassa koko laajuudessaan, ja on erittäin huolestuttavaa, että Pohjois-Airiston kaloista on uusimpien tutkimustulosten mukaan mitattu vielä huomattavasti suurempia tinayhdistepitoisuuksia kuin Vuosaaren edustalta! Tästä seuraa, että koko Turun ympäristön vesialueiden kalastuselinkeino on vaarassa, ja sama tilanne voi olla muuallakin Suomessa.
Erikoistutkija Harri Helminen Lounais-Suomen ympäristökeskuksesta on todennut, että Pohjois-Airiston kaloista on nyt mitattu niin hälyttäviä määriä tributyylitinaa, että 60-70 gramman annos kalaa päivässä ei saisi ylittyä. Päivittäinen ruoka-annos ylittyy helposti. Helminen perustaa arvionsa Maailman terveysjärjestön WHO:n normiin, jonka mukaan ihminen saa syödä ravinnossaan korkeintaan 0,25 mikrogrammaa tributyylitinayhdisteitä painokiloaan kohden vuorokaudessa. Euroopan unionin valmisteilla olevan vesipuitedirektiivin mukaan kilossa kalaa saa olla korkeintaan 15 mikrogrammaa tributyylitinaa. (lainattu: KU 24.3.2005)
Euroopan ruokaturvallisuusviranomainen (EFSA) on arvioinut orgaanisia tinayhdisteiden riskejä, ja kuten Elintarvikeviraston lausunnossakin todetaan, EFSA pitää tärkeänä turvallisuusarvioinnissa, että WHO:n rajaan lasketaan TBT-yhdisteiden lisäksi mukaan myös havaitut dibutyylitina- (DBT), trifenyylitina- (TPhT) sekä dioktyylitina (DOT)-yhdisteet ja että näiden yhteisvaikutukset otetaan riskinhallinnassa huomioon. EFSA:n mukaan 60-kiloinen henkilö voi altistua kaikille näille yhdisteille yhteensä päivittäin korkeintaan 15 mikrogramman verran. EFSA:n viralliset kalojen myrkkyraja-arvot ovat juuri tekeillä.
Airiston pohjoispäästä otetuissa näytteissä mateella tinapitoisuus on ollut korkeimmillaan 300 mikrogrammaa. Antaessaan Vuosaaren kalan syöntirajoituksen Elintarvikeviraston perusteena olivat kaloissa todetut jonkin verran yli 100 mikrogramman maksimipitoisuudet. "Pitoisuudet Airistolla ovat kymmenen tai kaksikymmentä kertaa korkeampia kuin EU on ehdottamassa", Helminen sanoo. EU ei ole vielä antanut raja-arvoja kalojen sisältämille tinayhdisteille, mutta lihatuotteissa trifenyylitinan enimmäispitoisuusraja on 50 mikrogrammaa kilossa. Unioni on päättänyt dioksiinien korkeimmista sallituista pitoisuuksista kaloissa. Silakan dioksiinipitoisuudet ylittävät EU:n direktiivin raja-arvot, mutta Suomella on mahdollisuus kalastaa erityisluvalla vuoden 2006 loppuun. Helminen haluaa painottaa, että velvoitetarkkailussa saadut tinojen pitoisuudet perustuvat pieneen otokseen, joka on tehty verrattain suppealla alueella. Hän pitää nyt saatuja tuloksia kuitenkin huolestuttavina. Mateen lisäksi korkeita pitoisuuksia on todettu kuhassa ja ahvenessa. "Todennäköisesti tämä on muidenkin satamien ongelma", tutkija arvioi. Turun satama on läjittänyt vuosikaudet edustaltaan ruoppaamiaan massoja Airiston selälle." (lainattu: KU 24.3.2005)
Turun Sanomissa 5.4.2005 Helminen toteaa, että esimerkiksi Elintarvikevirasto voisi ottaa asian tutkittavakseen mutta että se saattaa vaatia ulkopuolista painostusta. "Vuosaaren sataman asia otettiin Elintarvikevirastossa esille vasta, kun asiasta oli tehty eduskunnassa kysely", Helminen sanoo.
Mielestämme tilanne on nyt niin vakava, että aloitteen jatkotoimenpiteistä pitäisi tulla hallitukselta, eikä se saa olla yksittäisten kansanedustajien tai kansalaisten varassa. Siksi olemme tehneet tämän kirjallisen kysymyksen hallitukselle. Toivomme, että hallitus vastaa, miten se aikoo nyt ripeästi selvittää ongelman laajuuden ja huolehtia mahdollisista kalastuskielloista rajoitetuilla alueilla, sekä miten aiotaan korvata kalastajille heidän menetyksensä ja pyrkiä kunnostamaan pilaantuneet sedimentit.
Jos syöntirajoituksiin joudutaan turvautumaan, tulee mielestämme kalastajille maksaa korvauksia samalla tavoin kuin maksetaan hyljetuhoista tai poronhoitajille petovahingoista. Vaadimme, että ensi kesänä otetaan riittävästi kalanäytteitä, jotta ongelman suuruus saadaan kartoitettua. On tiedettävä, mitä ja mistä pyydystettyjä kaloja voidaan syödä ja mitä ei. Airisto ja sinne johtavat salmet ovat ammattikalastukselle tärkeitä sameita vesiä, joissa kuha viihtyy. Merkittävä osa Suomen kuhasaaliista tulee lounaisrannikolta.
Ihannetilanne olisi tietenkin, että alkuperäinen saastuttaja maksaa. Valtion pitääkin karhuta korvaukset saastuttajilta jälkikäteen, mutta valtion tulee kuitenkin aloittaa kunnostustyöt ja korvausten maksaminen viivytyksettä.
Sekä kuluttajien mielenrauhan että kalastajien elinkeinon säilyttämiseksi tulee saastuneet alueet, joiden kalaa ei voi syödä, merkitä ja rajata ns. Hotspot-alueiksi, ja tästä tulee tiedottaa selkeästi. Vain näin voidaan varmistaa se, että ihmiset uskaltavat syödä turvallisin mielin kalaa, joka on todettu myrkyttömäksi ja terveelliseksi ja on kalastettu Hotspot-alueiden ulkopuolelta.
Yhteydenotot joidenkin vaikutusalueella sijaitsevien kuntien ympäristöviranomaisiin vahvistavat tämän huolen. Ne ovat olleet sitä mieltä, että asiaa pitää ehdottomasti tutkia. Koska tämä ongelma on luonteeltaan sellainen, että se koskee kaikkia niitä vesi- ja rannikkoalueita, joilla on ollut esim. laivanrakennusteollisuutta tai korjaustelakkatoimintaa, ei voi olla mahdollista, että terveydestään huolestuneet yksilöt tai kunnat velvoitetaan itse maksamaan päällekkäisiä tutkimusprosesseja. Valtion tulisi koordinoida tätä tutkimusta ja myös hoitaa sen kustannukset, koska näiden yhdisteiden haittavaikutukset eivät ulotu millekään yhdelle tai kahdelle alueelle, vaan uhkaavat laajempaa kansalaisjoukkoa.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus aikoo nyt ripeästi selvittää kalojen sisältämiin orgaanisiin tinayhdisteisiin liittyvän ongelman laajuuden ja miten hallitus aikoo huolehtia mahdollisista kalastuskielloista rajoitetuilla alueilla ja näiden pilaantuneiden sedimenttien kunnostamisesta sekä korvata kalastajille heidän menetyksensä?
Helsingissä 8 päivänä huhtikuuta 2005
Janina Andersson /vihr
Heidi Hautala /vihr
Rosa Meriläinen /vihr
Tarja Cronberg /vihr
Irina Krohn /vihr
Anni Sinnemäki /vihr
Kirsi Ojansuu /vihr
Ulla Anttila /vihr
Oras Tynkkynen /vihr
Tuija Brax /vihr
Erkki Pulliainen /vihr
Annika Lapintie /vas
Pentti Tiusanen /vas
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Janina Andersson /vihr ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 302 vp Miten hallitus aikoo nyt ripeästi selvittää kalojen sisältämiin orgaanisiin tinayhdisteisiin liittyvän ongelman laajuuden ja miten hallitus aikoo huolehtia mahdollisista kalastuskielloista rajoitetuilla alueilla ja näiden pilaantuneiden sedimenttien kunnostamisesta sekä korvata kalastajille heidän menetyksensä?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Ympäristövaikutuksiltaan merkittävimmät orgaaniset tinayhdistepäästöt ovat peräisin laivojen ja veneiden eliöiden kiinnittymistä estävistä pohjamaaleista. Huviveneiden aiheuttamat päästöt kohdistuvat lähinnä pienvenesatamiin. Pitkien seisonta-aikojen vuoksi niitä maalataan useammin kuin kauppa-aluksia. Pienvenesatamia on maassamme 600 - 1000. Suurten alusten aiheuttama kuormitus kohdistuu meriväylille ja kauppamerenkulun satamiin. Tällaisia satamia on Suomessa käytössä vajaa seitsemänkymmentä. Alusten ja veneiden huoltojen ja korjausten yhteydessä maalijätteitä kertyy myös telakka-alueille. Toimivia tai toimintansa lopettaneita suurtelakoita on Suomessa muutamia kymmeniä, pienveneiden talvisäilytysalueita ja telakoita lähes 600.
IMO (Kansainvälinen merenkulkujärjestö) hyväksyi 5.10.2001 kansainvälisen yleissopimuksen alusten haitallisten kiinnittymisenestojärjestelmien rajoittamisesta. Sopimus sisältää kiellon käsitellä laivoja orgaanisilla tinayhdisteillä. Kielto tuli voimaan vuoden 2003 alussa. Lisäksi loputkin alusten pohjissa vielä olevista orgaanisista tinayhdisteistä tulee poistaa vuoden 2007 loppuun mennessä. Suomessa orgaanisten tinayhdisteiden käyttöä rajoitettiin HELCOM:n suosituksen mukaisesti vuonna 1991, jolloin kiellettiin orgaanisten tinayhdisteiden käyttö alle 25 metrin pituisten alusten pohjamaalaukseen, kalankasvatuksessa käytettävien verkkokassien desinfiointiin sekä teollisuuden jäähdytys-, prosessi- ja jätevesien käsittelyyn (perustuu direktiiviin 89/677/ETY). Nykyisin niiden markkinoille luovuttaminen ja käyttö on kokonaan kielletty valtioneuvoston asetuksella (871/2002). Täyskielto astuu voimaan IMO:n sopimuksen mukaisesti.
Kalatalousviranomainen on suorittanut orgaanisten tinayhdisteiden (mm. tributyylitinan, TBT) pitoisuuksien tarkkailua vesistöhankkeiden kalataloudellisiin tarkkailuohjelmiin liittyen. Esimerkiksi Vuosaaren satamahankkeen osalta tarkkailua on suoritettu vuodesta 2003. Kalatalousviranomainen pyysi vuonna 2004 kaloissa havaituista pitoisuuksista lausunnot mm. Kansanterveyslaitokselta, Suomen Ympäristökeskukselta ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta. Lausunnoissa katsottiin, että tarkkailua on jatkettava, mutta että toistaiseksi pitoisuudet eivät edellytä erityistoimiin ryhtymistä.
Kaloissa havaituista orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksista on juuri 15. huhtikuuta 2005 pidetty kalatalous-, elintarvike-, terveys- ja ympäristöviranomaisten kesken neuvottelu. Neuvottelussa sovitun mukaisesti Elintarvikevirasto kokoaa asiantuntijaryhmän, joka laatii tutkimussuunnitelman orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksista kotimaisessa kalassa satama- ja tausta-alueilla. Maa- ja metsätalousministeriö pitää edelleen tärkeänä kalatalous- ja vesistötarkkailun jatkamista sekä kalatalous-, elintarvike-, terveys- ja ympäristöviranomaisten ja alan tutkimuslaitosten tiivistä yhteistyötä tietojen saannin lisäämiseksi ja ongelman laajuuden selvittämiseksi. Haitta-alueiden kalojen käytön osalta elintarvikeviraston suositus syödä kalaa kahdesti viikossa lajeja vaihdellen on riittävä.
Kalastuslain nojalla kalatalousviranomainen ei voi kieltää kalastusta orgaanisten tinayhdisteiden haitta-alueilla. Elintarvikevirasto voi antaa kalan käytöstä suosituksia ja rajoituksia sekä tarvittaessa asettaa kansallisen toimenpiderajan syötävän kalan orgaanisten tinayhdisteiden enimmäispitoisuuksille.
Useat hankkeet toimivat lupaviranomaisen luvan nojalla. Hankkeesta aiheutuvan haitan ja edunmenetysten korvausvelvollisuus on vesilain mukaan luvanhaltijalla. Ympäristövahinkovastuulaki oikeuttaa ympäristövahingosta kärsineen saamaan vahingonkorvausta vahingon aiheuttaneen toiminnan harjoittajalta, joka on vastuussa vahingosta, vaikka hän ei olisi toiminut tahallisesti tai huolimattomasti. Vahingonkorvauslakia sovelletaan ympäristövahinkovastuulakiin nähden toissijaisesti esimerkiksi vanhoihin vahinkoihin.
Pilaantuneelle sedimentille ei ole toistaiseksi olemassa ohje- tai raja-arvoja, joiden perusteella voitaisiin arvioida kunnostustarvetta ja sen kiireellisyyttä. Saastuneiden pohjasedimenttien käsittelyn osalta mahdollisia keinoja ovat sedimenttien poistaminen tai peittäminen läjittämällä. Toimista päätetään tapauskohtaisesti, esimerkiksi sedimenttien poistaminen ei kustannussyistä ole aina mahdollista. Pilaantuneiden sedimenttien riskinarviointia sekä kunnostusmenetelmiä selvitetään ja kehitetään parhaillaan laajassa VTT:n hankkeessa, jonka rahoitukseen osallistuvat mm. ympäristöhallinto, Merenkulkulaitos sekä monet satamat ja telakat.
Helsingissä 29 päivänä huhtikuuta 2005
Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja
I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 302 rd undertecknat av riksdagsledamot Janina Andersson /gröna m.fl.:
På vilket sätt tänker regeringen snabbt utreda omfattningen av problemet med organiska tennföreningar i fisk och hur tänker regeringen sköta eventuella fiskeförbud på begränsade områden och iståndsättandet av förorenat sediment samt ersätta fiskare för deras förlust?
Som svar på detta spörsmål anför jag följande:
De organiska tennföreningsutsläppen som har den största inverkan på miljön härstammar från de bottenfärger som målats på fartyg och båtar för att förhindra påväxt av organismer på skrovet. Utsläppen från fritidsbåtar koncentrerar sig närmast till småbåtshamnarna. På grund av de långa stilleståndstiderna målas de oftare än handelsfartyg. Det finns 600-1 000 småbåtshamnar i vårt land. Den belastning som de stora fartygen medför koncentreras till farleder och handelsjöfartens hamnar. I Finland används knappt sjuttio sådana hamnar. I samband med underhåll och reparation av fartyg och båtar samlas det också målfärgsavfall på dockområdena. I Finland finns det ett tiotals storvarv som antingen har verksamhet eller som har upphört med verksamheten och nästan 600 vinteruppläggningsområden och dockor för småbåtar.
IMO (Internationell sjöfartsorganisation) godkände den 5 oktober 2001 den internationella konventionen om begränsningen av skadliga antifoulingsystem på fartyg. Konventionen innehåller ett förbud om att behandla fartygen med tennorganiska föreningar. Förbudet trädde i kraft vid ingången av år 2003. Därtill skall de tennorganiska föreningar som fortfarande finns på fartygsbottnen avlägsnas före slutet av år 2007. I Finland begränsades användningen av organiska tennföreningar enligt HELCOM:s rekommendation år 1991, då man förbjöd användningen av organiska tennföreningar som bottenfärg på fartyg med en total längd på mindre än 25 meter, för desinficering av nätkassar som används för odling av fisk, samt för behandling av industriellt avkylnings-, process- och avloppsvatten (grundar sig på direktivet 89/677/EEG). Numera är utsläppande på marknaden och användning av organiska tennföreningar totalt förbjudet genom stadsrådets förordning (871/2002). Totalförbudet träder i kraft enligt IMO-avtalet.
Fiskerihushållningsmyndigheterna har övervakat de organiska tennföreningshalterna (bl.a. tributyltenn, TBT) i anslutning till vattenprojektens program för fiskerikontroll. När det gäller exempelvis Notsjö hamnprojekt har kontrollen pågått sedan år 2003. År 2004 begärde fiskerihushållningsmyndigheterna utlåtanden från bl.a. Folkhälsoinstitutet, Finlands Miljöcentral och Vilt- och fiskeriforskningsinstitutet angående de halter som observerats i fisk. I utlåtandena ansåg man att kontrollen bör fortsätta, men att halterna tillsvidare inte förutsätter specialåtgärder.
Fiskerihushållnings-, livsmedels-, hälsovårds- och miljömyndigheterna förhandlade den 15 april 2005 om de organiska tennföreningshalterna som observerats i fisk. I förhandlingarna avtalades om att Livsmedelsverket tillsätter en grupp av sakkunniga som utarbetar en undersökningsplan som rör organiska tennföreningshalter i inhemsk fisk i hamnområdena och i de kringliggande områdena. Jord- och skogsbruksministeriet anser det fortsättningsvis viktigt att fortsätta kontrollen av fiskerihushållningen och vattendragen och betonar vikten av ett intensivt samarbete mellan livsmedels-, hälsovårds- och miljömyndigheterna samt forskningsinstituten inom branschen för att öka informationsutbytet och för utredande av problemets omfattning. Angående användningen av fisk från de berörda områdena är livsmedelsverkets rekommendation om att äta fisk av olika sorter två gånger i veckan tillräcklig.
Enligt fiskerilagen kan fiskerihushållningsmyndigheterna inte förbjuda fiske i de områden där tennorganiska föreningar förekommer. Livsmedelsverket kan ge rekommendationer och begränsningar om användningen av fisk. Vid behov kan verket ställa en nationell åtgärdsgräns när det gäller den högsta halten av tennföreningar i fisk.
Flera projekt verkar med tillstånd av tillståndsmyndigheterna. Ersättningsskyldigheten för de men som projektet medför och för förlust av förmåner ligger enligt vattenlagen hos tillståndsinnehavaren. Lagen om ersättning för miljöskador berättigar den skadelidande att få skadestånd av den verksamhetsutövare som orsakat miljöskadan och som är ansvarig för skadan, även när skadan inte har orsakats uppsåtligen eller genom vårdslöshet. Skadeståndslagen är sekundär i förhållande till lagen om ersättning för miljöskador på t.ex. när det gäller gamla skador.
För skadat sediment finns det tillsvidare inte anvisningar eller gränsvärden, utifrån vilka man kunde bedöma iståndsättningsbehovet eller hur brådskande det är. När det gäller behandlingen av förorenat bottensediment är alternativen antingen att avlägsna sediment eller att täcka sedimentet genom deponering. Beslut om åtgärder fattas från fall till fall; det är exempelvis inte alltid möjligt att avlägsna sediment av kostnadsskäl. Riskbedömningen och åtgärder för iståndsättning av förorenat sediment utredas och utvecklas som bäst genom ett omfattande projekt som leds av VTT, och som även finansieras av bl.a. miljöförvaltningen, Sjöfartsverket och många hamnar och varv.
Helsingfors den 29 april 2005
Jord- och skogsbruksminister Juha Korkeaoja