Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu
2.06.2003: Kiirettä ja kaaosta riittää - pieni päivitys Olen ollut hieman ihmeissäni, miten vaalien jälkeinen aika on tuntunut, jos mahdollista, vieläkin kaoottisemmalta ja kiireisemmältä kuin alkukevät!
Valiokuntani ja jaokseni vievät todella paljon aikaa, eikä kalenterini ole varmaan ikinä aiemmin ollut näin täynnä aamuvarhaisesta asti. Uuden hallituksen alkukankeus ei voi olla vaikuttamatta meidän oppositioedustajienkin elämään, ja esimerkiksi juuri nyt pohdimme talousarviomuutoksia omassa ryhmässämme.
Päiväkirjan kirjoittaminen on jäänyt vähälle, ja muutenkin sivut ovat vielä vaalikunnossa...toivottavasti saan sen verran paneuduttua tähänkin puoleen istuntotauon alkaessa, että sivut olisivat taas suurin piirtein ajan tasalla.
Eri ihmiset ottavat todella aktiivisesti yhteyttä sekä sähköpostilla että puhelimella, ja sähköposti onkin varmasti paras tapa tavoittaa minut. Puhelimeni on äänettömällä kokouksissa, enkä ole päivän mittaan juurikaan tavoitettavissa työhuonepuhelimestani.
Kesätauko tulee siis todella tarpeeseen, jotta syksyllä jaksamme taas täysissä voimissa jatkaa työtämme.
Vuodelle 2003 on perusradanpitoon budjetoitu, lisätalousarvio mukaan lukien, 149 000 000 euroa, kun tarpeen arvioidaan olevan 170 000 000 euroa vuositasolla. Perusradanpidossa ongelmana on se, että rataverkon korvausinvestointeihin tarvittavat määrärahat ovat vuodesta 1998 lähtien koko ajan laskeneet. Rahoituksen väheneminen on pakottanut lisäämään liikenne- ja käyttörajoituksia rataverkossa. Se on nyt myös johtamassa siihen, että Oy VR-Rata Ab joutuu turvautumaan henkilöstön lomautuksiin. Korvausinvestointien viivästyminen heikentää raideliikenteen kilpailukykyä suhteessa muihin liikennemuotoihin. Tämä on vastoin hallituksen tavoitteita.
Lisätalousarviossa varataan perusradanpitoon 30 000 000 euroa, jolla Oy VR-Rata Ab välttää perusradanpidon hoidosta vastaavien työntekijöiden lomautukset syksyyn saakka. Jotta vältyttäisiin lomautusuhalta myös syksyllä, esitin valtiovarainvaliokunnan liikennejaostossa, että myös jäljelle jäävä rahoitusvaje, noin 25 000 000 euroa, olisi korjattava. Mikäli määrärahaa ei myönnetä, on 1000 Oy VR-Rata Ab:n työntekijää lomautettava vähintään kahden viikon ajaksi syksyllä 2003.
Muun muassa tästä asiasta äänestämme ennen istuntotauon alkamista.
Tänään tein uuden avauksen valtiovarainvaliokunnan liikennejaostossa liikenne- ja viestintäministeriön rahojen kasvattamiseksi. Ehdotin, että kartoittaisimme EU-maiden tietulli- ja muut liikennemaksu -käytännöt ja sain vähän omaksi yllätykseksenikin laajaa kannatusta, kun aiemmin jo pelkkää asian selvittämistä on vastustettu jyrkästi. Asenteet ovat siis muuttuneet selvästi!
Ohessa viime viikolla pitämäni ryhmäpuhe valtiontalouden kehyksistä vuosille 2004-2007 käydyssä keskustelussa.
Ryhmäpuheenvuoro valtiontalouden kehyksistä vuosille 2004-2007 käytävässä lähetekeskustelussa, 18.6.2003
ed. Janina Andersson
Työttömyysasteen nostaminen edellyttää rakennetyöttömyyden voittamista
Vaikka elämme juuri nyt valoisinta vuodenaikaa, niin poliittinen ilmapiiri Suomessa ei ole erityisen valoisa. Tämä on valitettavaa, sillä psykologialla on erittäin suuri merkitys kotitalouksien, yritysten sekä investoijien luottamukseen maamme taloudelliseen tilaan. Tilannetta ei helpota se, että saamme koko ajan kuulla masentavia uutisia mahdollisista tulevista irtisanomisista, joiden psykologinen vaikutus ihmisiin luultavasti on suurempi kuin hallituksen veroalennuspäätöksillä. Sopan sotkee entisestään veroviestien ristiriita, kun samaan aikaan monet kunnat joutuvat talousahdingossaan korottamaan kunnallisveroja.
Ennen vaaleja etenkin keskustan taktiikka oli maalata epärealistisen valoisa tulevaisuuden kuva, jolla luotiin suuria odotuksia: kaikki muuttuisi paremmaksi, jos Keskusta voittaa vaalit. Tällaisen propagandan jälkeen pettymisen riski on suuri. Taloudellisen luottamuksen rakentamisessa olisi ollut parempi olla realistinen ja rehellinen jo vaalien alla. Keskusta, joka nyt on vastuussa hallituksen vetämisestä, ei ole pystynyt lunastamaan vaalilupauksensa.
Tässä tilanteessa hallituksen politiikka on ajautunut paradoksaaliseen tilanteeseen. Keskustan ja demareiden johtama hallitus on ryhtynyt toteuttamaan voimallisesti yhtä vaalien alla annettua lupausta, tuloveroalennusta, joka antaa määrällisesti eniten rahaa hyvätuloisille. Harmi vain, että tuon lupauksen antoi oppositiopuolue Kokoomus, ei suinkaan kumpikaan istuvista hallituspuolueista.
Vaikuttaa siltä, että puolueista riippumatta valtionvarainministeriössä löytyy aina uusi tilanteeseen sopiva selitys yleisille veronalennuksille. On sinänsä aivan oikein, että julkinen talous voidaan laskusuhdanteen aikana viedä alijäämäiseksi. Veroale on siten suhdannepoliittisesti oikea-aikainen toimenpide, mutta hallitus kohdensi veroalen väärin. Yleisellä verojen alentamisella ei hoideta taloudessamme pesivää rakenneongelmaa, jonka suurimpana yksittäisenä tekijänä on massatyöttömyys. Suomessa on tällä hetkellä noin 185 000 pitkäaikaistyötöntä. Nämä usein hyvin vaikeasti työllistettävät henkilöt ovat hallitukselle haaste, jota yleinen veroale ei ratkaise. Tämä työttömyys maksaa yhteiskunnalle yhtä paljon kuin maksaisi sadantuhannen henkilön palkkaaminen kunnallisiin töihin.
Vihreiden käsityksen mukaan veronalennusvara on aluksi käytettävä pääasiassa rakennetyöttömyyden torjumiseen. Veronalennukset on siten kohdistettava pienipalkkaisen työn verotukseen sekä tästä työstä maksettaviin työnantajamaksuihin. Jos tällä saadaan työllisyysastetta nostetuksi, voidaan tämän jälkeen alentaa tuloveroja yleisesti menestyäksemme globaalissa verokilpailussa. Tuloverojen alentamista voidaan edistää myös ns. vihreällä verouudistuksella, jossa vähennetään työnverotusta ja korotetaan energia- ja ympäristöveroja.
Vihreän eduskuntaryhmän mielestä työttömyys on avainkysymys johon hallituksen on löydettävä ratkaisu. Hallitus on myös itse asettanut työllisyysasteen nostamisen avainkysymykseksi talouspoliittisissa tavoitteissa onnistumiselleen. Nykyisenkaltainen massatyöttömyys vesittää pyrkimyksen valtiontalouden tasapainon saavuttamiseen vaalikauden loppuun mennessä. Se myös rapauttaisi hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa.
Palveluja jouduttaisiin karsimaan entisestään ja velkataakka kasvaisi. Tämä kehityssuunta olisi pystyttävä torjumaan.
Vihreiden veromallissa veroale kohdeistetaan pieni- ja keskituloisille.
Me vihreät olemme esittäneet selkeän veromallin, jolla voidaan kohdentaa veronkevennykset pieni ja keskituloisille palkansaajille kunnallisveroa nakertamatta. Myös Veronmaksajain Keskusliitto on esittänyt tämäntapaista ratkaisua pienipalkkaisten verojen alentamiseksi. Keskeistä on, että huonotuottoisen työn tekeminen ja teettäminen on saatava nykyistä kannattavammaksi, jotta työllisyys kasvaisi myös huonosti koulutettujen keskuudessa. Samalla tarve korvata työvoimaa koneilla tai siirtää toimintoja alempien työvoimakustannusten maihin pienenisi.
Kuulumme tässä salissa kaikki itse niihin hyvätuloisiin jotka hyötyvät tämän hallituksen linjasta eniten. Väitän kuitenkin, että tämä hyöty on vain näennäinen, jos sen hintana on syrjäytymisen lisääntyminen ja julkisten palvelujen tason heikkeneminen. Kasvavat tuloerot ja ihmisten kokema epäoikeudenmukaisuus nakertavat suomalaisen hyvinvointiyhteiskuntamme perustaa. Sitä, miten ihmisten kokema turhautuminen tulevaisuudessa purkaantuu, on vaikea tietää, mutta itsensä petetyksi kokevat kansalaiset ovat valitettavan helposti houkuteltavissa populistisella herravihalla, tai vielä pahemmalla heikoimpien halveksimisella. Muukalaisvihamielisyys kumpuaa usein tarpeesta löytää syntipukki itse koetulle katkeruudelle.
Suomen kaltaisen yhteiskunnan kilpailuedut ovat korkea osaaminen ja kattava sosiaaliturva. Suomalaisten menestys perustuu tulevaisuudessakin laadukkaaseen koulutukseen ja tutkimukseen. Kenenkään opinnot eivät saa kaatua lukukausimaksuihin tai vähävaraisuuteen. Jos luulemme voivamme kilpailla osaajista alentamalla verotusta, niin voikin käydä niin että menetämme parhaan kilpailuvalttimme: turvallisen ja hyvän elinympäristön osaajille ja heidän perheilleen. On arvo sinänsä, että myös jatkossa voisimme sanoa, että on lottovoitto syntyä Suomeen.
Ekologisen verouudistuksen valmistelulla kiire
Entä miten hallitus aikoo toimia jatkossa? Hallitusohjelmaan kirjattu tiukkaakin tiukempi menoraami osoittaa, että budjetin mahdollista tulevaa liikkumavaraa on ajateltu käyttää uusiin veroalennuksiin. Esityksestäni toteaa valtionvarainvaliokunta mietinnössään seuraavaa: Myös menosääntö voi olla suhdannepoliittisesti ongelmallinen, kun talouden liikkumavara on sovittu käytettäväksi yksinomaan veroalennuksiin. Samalla kaikkein pienituloisin väestönosa jää helposti vaille veroalennusten tuomaa etua, jolloin sen suhteellinen köyhyys lisääntyy. Muun muassa nämä huomiot antavat valiokunnan mielestä aihetta tarkastella menosäännön ehtoja ja alijäämärajoitusta jatkossa vielä tarkemmin.
Jos hallitus toimisi linjakkaasti, olisi myös kokonaisveroasteen laskemiselle laitettava tiukat raamit, joita ei saa ylittää nousukaudella, vaikka budjettiin tulisi liikkumavaraa. Silloin liikkumavara tulisi käytettyä suhdannepoliittisesti oikein velanmaksuun ja tuleviin koitoksiin varautumiseen.
Edellisten kahden hallituksen menokehys oli nimeltään Sauli Niinistö. Hänen arvovaltansa oli hallituksen takuu siitä, että hallituspuolueiden kansanedustajat pysyivät kurissa. Tämän hallituksen uusi menokehys on käytännössä vielä tiukempi kuin mitä Niinistön oli. Sillä ennen oli kysymys vain yhden miehen kunniasta, jos budjetti ei täysin pitänyt. Nyt on kysymys koko hallituksen ja hallituspuolueiden eduskuntaryhmien uskottavuudesta, ellei kehys pidä. Tämän todella tiukan menokehyksen lisäksi budjettia ohjaa alijäämärajoitus, joka voi pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että edessämme on samantapaisia menoleikkauksia kuin jouduimme tekemään vuonna 1995. Tämän takia valtionvarainvaliokunta huomauttaakin mietinnössään, että kun pitkittyneen talouden heikkouden tai ylisuurien veroalennuksien takia joudumme korjaamaan alijäämää, niin on voitava puuttua myös tulopuolella tehtävin ratkaisuin. Eli suomeksi sanottuna on voitava korottaa veroja, eikä vain leikata esimerkiksi sosiaaliturvaa.
Vihreän eduskuntaryhmän mielestä on erittäin tärkeää muistaa, että pohdittaessa sitä, millaiseen hyvinvointi Suomeen meillä on varaa, ei voida puhua pelkästään tuloveroista, vaan kokonaisveroasteesta. Hallitusohjelmassa luvataan ekologista verouudistusta, mutta tästä ei näy jälkeäkään kehyksessä. Valtionvarainvaliokunta kiinnitti mietinnössään huomiota siihen, että veropohjaa voitaisiin kattaa myös energia- ja ympäristöverotusta tarkastamalla. Siksi rohkenenkin toistaa edustaja Sinnemäen lähetekeskustelussa esittämän kysymyksen valtionvarainministeri Antti Kalliomäelle: Onko hallitusohjelman mukaista ekologista verouudistusta valmisteilla ja eikö energiaverojen korotuksille pitäisi esittää edes jonkinlainen aikataulu, jotta teollisuus, samoin kuin yksityiset kuluttajat voisivat niiden perusteella suunnitella tulevaisuuttaan? Ette viimeksi vastannut edustaja Sinnemäen kysymyksiin ollenkaan. Nyt odotamme teiltä asiallista vastausta valtionvarainvaliokunnankin yksimielisesti esittämään asiaan.
Vihreän verouudistuksen mukaisesti energia- ja ympäristöverojen korottamisella saatu liikkumavara voitaisiin käyttää työhön kohdistuvan veron alentamiseen ja palvelualojen verotuksen keventämiseen. Antamalla näin kilpailuetua palvelujen kuluttamiselle muuhun kuluttamiseen verrattuna, ohjattaisiin kulutus ekologisesti kestävämmäksi ja raha kiertäisi kotimaassa. Tällaisia toimenpiteitä olisimme toivoneet näkevämme uudelta hallitukselta. Suomen julkisella taloudella ei ole varaa jäädä odottamaan seuraavaa hallitusta ja sen keinoja työllisyyden edistämiseksi. Tämän hallituksen on toimittava nyt.
Opetus- ja kulttuuritoimen kehittämishankkeet eivät toteudu ilman lisärahaa
Valtionvarainvaliokunnan mietinnössä todetaan, että kehyspäätöksen mukaan kulttuurin rahoitukseen on osoitettavissa erittäin vähän lisää rahaa. Tämä johtaa kestämättömään tilanteeseen tieteen, liikunnan, taiteen ja nuorisotyön rahoituksessa ja estää erityisesti taiteen tärkeiden kehittämishankkeiden toteuttamisen. Koulutuspolitiikkaan on hallitusohjelmassa kirjattu 16 parantamisehdotusta, mutta rahaa luvataan miljardi euroa vähemmän. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta on lisättävä. Sama koskee opintotukea, jota on aika vaikea kehittää ilman sentin senttiä.
Jollei mitään tämän suuntaista tehdä, niin kulttuuriministeri Karpelan määrärahakehykset ovat niin tiukat, että hallitusohjelman lupauksia ei mitenkään voida raamien puitteissa täyttää. Kulttuuri tarvitsee lisää rahaa, mutta sitä ei pidä ottaa opetusministeriön opetuspuolen rahoista. Puolustusministeri Vanhaselta sen sijaan voisi herua sympatian lisäksi myös rahaa OPM:n kehyksiin. Puolustusvoimien menojen sitominen indeksiin ei todellakaan ole oikeaa priorisointia, kun muut ministeriöt jäävät nuolemaan näppejään.
Toinen ministeriö, jonka kehykset ovat liian tiukat, on ulkoministeriö ja siellä erityisesti kehitysyhteistyö. Kehitysyhteistyömäärärahojen lisääminen hallitusohjelman mukaisesti ei näytä kehyspäätöksen valossa mahdolliselta.
Näiden lisäksi vihreä eduskuntaryhmä esittää lisämäärärahaa sosiaali- ja terveystoimen kehykseen suunnattavaksi muun muassa perhepoliittisten etuuksien korottamiseen ja terveydenhuoltoon.
Edellä olevan perusteella Vihreä eduskuntaryhmä esittää lausuttavaksi seuraavaa:
Eduskunta edellyttää,
1. että hallitus turvaa kuntien mahdollisuudet tarjota laadukkaat peruspalvelut ja että hallitus huolehtii siitä, että se pystyy määrärahojen puolesta toteuttamaan ohjelmaansa kirjatut tavoitteet, muun muassa kehitysyhteistyön ja kulttuuripolitiikan osalta
2. että hallitus toteuttaa veropolitiikkaa, jolla voidaan alentaa rakenteellista työttömyyttä ja joka on sosiaalisesti oikeudenmukaista eikä vaaranna julkisen talouden kestävyyttä