Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu
Tänään tapasimme täällä eduskunnassa työttömiä, joita olikin eduskuntaan tullut ympäri Suomea. Laitan oheen minun mahtavan vierasryhmäni jäsenet (heidän luvallaan), joiden kanssa keskustelimme mm. perustulosta ja työpäivän lyhentämishankkeista.
Olin todella iloinen saadessani niin fiksuja ja mukavia ihmisiä ryhmääni ja juttua olisi riittänyt varmasti vaikka kuinka pitkään. Oli todella mielenkiintoista kuulla erilaisia näkemyksiä ja sain paljon uusiakin ajatuksia, ja mikä tärkeintä: kuulin suoraan työttömien ihmisten omasta suusta heidän arjestaan ja ajatuksistaan. Toivotan kaikille paljon onnea työnhaussa ja elämässä, sekä hyvää kesää!
Vihreiden ohjelmia(perustulo, työ, yrittäjyys, verot, toimeentulo jne) löydät sivulta: www.vihrealiitto.fi/ohjelmat
Turun seudun työttömien ryhmäni:
Esa Rantanen (ryhmän vetäjä)
Jukka Lähteenmäki
Keijo Simola
Rami Welin
Christian Lindberg
Kaj-Erik Saarinen
Maija Kesäläinen
Anneli Juntunen
Eeva Stark
Otattehan yhteyttä, jos jonkun nimi on väärin kirjoitettu (oli hieman vaikeaa tulkita joidenkin käsinkirjoitettuja nimiä)! Esa Rantaselta sain Teemu Hirvilammin ajatuksia herättävän runon Tervetuloa katsomaan köyhien jännittävää elämää.
Lisätietoja runoilijasta Sammakko-kustantamon kotisivuilta: www.sammakko.com/kirjat_ja_kirjailijat/kotimaiset/Teemu_Hirvilammi
Juuri nyt tärkein tehtäväni valtiovarainvaliokunnassa on yrittää saada lisää rahaa lisätalousarvioon radanpitoon. Tästä aiheesta voidaan tiivistettynä todeta seuraavaa:
- v.2004 varsinaisessa budjetissa perusradanpidon rahoitus jäi epärealistisen alhaiseksi, korvausinvestoinnit olivat vain 106,4 M€
- vuotuinen tarve on vähintään 170M€
- Liikenne- ja viestintäministeriön, Ratahallintokeskuksen ja VR-yhtiöiden talven aikana valmistelemat rahoitus- ja tuotantosuunnitelmat ovat perustuneet 50 M€:n lisäbudjettirahoitukseen. Ratahallintokeskus on varautunut hankkimaan tämän mukaisesti materiaaleja, ratojen parantamistöissä pääurakoitsijana toimiva VR-Rata on suunnitellut henkilöstönsä käyttöä ja työmaat on sovitettu junaliikenteeseen.
- Lisäbudjettiesitys on 15 M€, joka pääosin käytetään jo käynnistyneeseen Kokemäki-Rauma rataosan vahvistamistyöhön. Radanpidon minimitarpeita vastaava ja töiden kesäpainotteisuudesta johtuva perusteltu menettely olisi, että ensimmäisessä lisäbudjetissa radanpidon korvausinvestointeihin osoitettaisiin 40 M€. määräraha vastaa VR-Yhtymä Oy:n maksamaa osinkoa.
Valtion radanpidon töiden kokonaisrahoitus on viime vuosina ollut tasoa 400M€/vuosi. Töiden painopiste on tällä hetkellä uusien ratojen rakentamisessa, rataverkon sähköistämisessä ja turvalaitejärjestelmien uusimisessa. Vanhan rataverkon kunnossapidosta ja korvausinvestoinneista on jatkuvasti tingitty. Yhtiö on jatkuvasti sopeuttanut resurssejaan ratateknisten töiden alenevaa työmäärää vastaavaksi.
Vuonna 2003 tehty työmäärä oli 2459 henkilötyövuotta, 8% vähemmän kuin edellisenä vuotena. Vakinaisen henkilökunnan määrä on tällä hetkellä alle 2300 henkilöä. Alan töille on luonteenomaista voimakas kesä-talvi –vaihtelu. Lisäksi vuosittainen rahoitustason ja töiden sisällöllinen ja alueellinen vaihtelu ovat haaste toiminnansuunnittelulle ja vastuullisen henkilöstöpolitiikan hoidolle.
Toimintansa suunnitteluun ja tarvittavien sopeuttamistoimien edellyttämiin neuvotteluihin yhtiö tarvitsee tiedon syyskuukausien työmahdollisuuksistaan jo kesäkuussa. Esityksen mukainen 25M€ lisäys vastaa noin 300 henkilön yhtiössä tekemää työtä syyskuukausina.
Samalla määrärahalisäyksen perusteluna on syytä vielä painottaa rataverkon kunnon jatkuvasta heikkenemisestä aiheutuvia ongelmia rautatieliikenteen palvelutasoon ja kilpailukykyyn.
Jo nyt useammalle radalle uhkaa tulla käyttörajoituksia radan heikosta kunnosta johtuen. Liikennejaostossa meillä on jo aika hyvä yhteisymmärrys ratojen huutavasta rahapulasta. Toivottavasti rahkeet riittävät esittämään tarvittavat lisärahat (25M€) nyt lisätalousarvioon. Joukkoliikenteessä rahapula uhkaa ensi vuonna lakkauttaa 600-700 vuoroa. Eli töitä riittää ainakin liikennejaostossa jatkossakin rutkasti, jos liikenne halutaan saada oikeille raiteille. Valitettavasti yksityisautoilu lisää juuri nyt suosiotaan suhteessa joukkoliikenteeseen, mikä ei lupaa hyvää ilmastopolitiikkaa ajatellen.
Olemme valmistelleet Annin kanssa vastalausetta lisätalousarvioon ja se pitäisi jättää tänään jo etukäteen valiokunnan virkamiehille. Hallituksen toimista ei vaan tunnu ottavan kukaan selkoa ja koko ajan tulee muuttuvia tietoja, että koska hallituspuolueet kokoontuvat, että tietäisimme, että miten paljon rahaa hallitus on antamassa ja mille kohteille... Kaikki on ihan sekaisin siihen asti.
Tämä vastalausetilanne saa jo farssin piirteitä. Hallituspuolueiden piti kokoontua tänään klo 8, sitten klo 10 ja vastalauseen deadline olisi ollut klo 12. On kai turha mainita, että mikään noista ajoista ei sitten pitänyt, tai ainakaan sieltä ei tullut mitään tuloksia niin, että olisimme voineet jättää vastalauseen ajallaan. Valiokunnan jaostoista tehtiin ulosmarsseja ja tilanne on ihan auki. En ole koskaan nähnyt tällaista kansanedustajaurani aikana!
Tämän hetkinen vastalauseen tilanne on helpoimmin luettavissa kyselytunnin pöytäkirjasta ja siellä käydystä keskustelusta. En enää tiedä, miten tätä kaikkea edes kommentoisi...
Vastalause alkaa vihdoin olla hyvällä mallilla, jätämme sen tänään illalla valiokuntaan. Laitan pöytäkirjan tiedot oheen. Lisätietokohdassa on vastalauseemme, josta näkee summat ja kohteet, joihin vaadimme lisää rahaa.
Vastalauseen perusteluista on luettavissa tuntemuksiamme (minun ja Annin) tästä prosessista.
Pöytäkirja on löydettävissä eduskunnan sivuilta www.eduskunta.fi
Pöytäkirjan tunnistetiedot:
PTK 77/2004 vp, suullisia kysymyksiä nro 120 (Lisätalousarvion käsittely eduskunnassa)
Vastalause: Yleisperustelut
Tämän vastalauseen tekeminen on ollut äärimmäisen hankalaa, koska valtiovarainvaliokunnan ko-kouksen viimeiseen nuijankopautukseen asti on ollut epävarmuutta siitä, mikä on hallitusryhmien neuvottelutulos. Jo jaostotyöskentelyssä tuli aikataulun venyttämistä ja kokousten siirtämistä, koska hallituspuolueet eivät päässeet keskenään sopimukseen siitä, lisätäänkö jotain määrärahoja ja jos lisätään, niin mitä. Lopulta kuitenkin kaksi jaostoa päätyi yksimielisesti lisäämään täysin välttämät-tömiä lisämäärärahoja erittäin tarpeellisiin kohteisiin, muun muassa perusradanpitoon. Siinä vaiheessa uskoimme, että kyseessä oli lopullinen päätös ja että hallituspuolueet ovat vihdoin päässeet sopimukseen määrärahojen lisäyksestä, minkä mukaan myös heidän edustajansa jaostoissa olivat päätöksiä tekemässä. Hämmästyksemme oli suuri, kun valtiovarainvaliokunnan varsinaisessa koko-uksessa samat ihmiset, jotka olivat juuri omissa jaostoissaan olleet rahoja lisäämässä, joutuivat itse ehdottamaan rahojen poistamista. Näin nopeaatakinkäännöstä emme usko kenenkään tekevän ilman, että hallituskriisi on ollut todella lähellä.
Hallituksen linja
Hallitus on linjannut voimassa olevassa ohjelmassaan muun muassa talous-, työllisyys ja veropoli-tiikasta, aluepolitiikasta, kuntapolitiikasta, ympäristöpolitiikasta, energia- ja elinkeinopolitiikasta sekä omistajapolitiikasta. Hallitusohjelmaa lukiessa ja hallituksen toimintaa seuraillessa ei voi kuin ihmetellä, että onkohan se itse lainkaan perillä siitä, mikä sen virallinen linja on. Hallitusohjelmassa todetaan muun muassa, että:
Hallituksen talouspolitiikan tärkein tavoite on työllisyyden lisääminen vähintään 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä. Tämä ja vankan pohjan luominen hyvälle työllisyyskehi-tykselle myös tätä periodia seuraavina vuosina on välttämätöntä, jotta seuraavan vaalikauden lop-puun mennessä voitaisiin päästä 75 prosentin työllisyysasteeseen. Samalla kun työvoiman osaamis-tasoa nostetaan, on määrätietoisesti parannettava edellytyksiä synnyttää työpaikkoja, jotka ovat myös vähemmän koulutettujen, erityisosaamista vaille jääneiden ulottuvilla. Hallitus pyrkii siihen, että alueelliset kehityserot kaventuvat ja työllisyys lisääntyy myös siellä, missä työpaikkojen syn-tyminen on ollut heikkoa ja työttömyys suurinta. Työmarkkinoille tulemista on aikaistettava ja työ-markkinoilta poistumista myöhennettävä.
Hallitus harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää politiikkaa. Eroja alueiden kehittämisedellytyksissä kavennetaan. Tavoitteena on muuttoliikkeen ja väestörakenteen tasapainottaminen sekä palvelurakenteen turvaaminen koko maassa. Alueiden menestys tukee koko kansantalouden kasvua ja heijastuu koko maahan. Alueiden osaamista, yrittäjyyttä ja työllisyyttä vahvistetaan. Näin tuetaan kasvua ja luodaan edellytykset hyvinvointiyhteiskunnan perusrakentei-den ylläpitämiselle. Panostetaan alueiden kilpailukyvyn parantamiseen voimistamalla niiden osaa-mista, omia vahvuuksia sekä lisäämällä alueiden kehittämisen omaehtoisuutta. Aluehallintoa ja seu-dullista yhteistyötä kehitetään näitä tavoitteita tukien. Valtion talousarvion valmistelun yhteydessä arvioidaan vuosittain erikseen talousarvioesityksen aluepoliittiset vaikutukset. Aluekehityksen tur-vaamiseksi huolehditaan liikenneväylien ja liikenneyhteyksien ylläpidosta sekä nopeiden ja kohtuu-hintaisten tietoliikenneyhteyksien saatavuudesta kokomaassa. Etätyön tekemistä edistetään sekä poistetaan sen esteitä. Selvitetään mahdollisuudet turvata osaavan työvoiman saanti voimakkaasti väestöään menettävillä alueilla.
Hallitus toteuttaa pitkäjänteistä ja vakaata kuntapolitiikkaa. Kunnallisten peruspalveluiden saatavuus ja laatu turvataan koko maassa kohtuullisella vero- ja maksurasitteella. Edellytykset kunnallisten peruspalveluiden järjestämiseksi turvataan huolehtimalla toimintakykyisestä ja elinvoimaisesta kuntarakenteesta sekä palveluiden kestävästä rahoituksesta. Työllisyyden paraneminen, taloudellinen kasvu ja yrittäjyyden edistäminen ovat edellytys kestävälle peruspalvelujen rahoitukselle. Lisätään palveluiden tarve- ja olosuhdetekijöistä aiheutuvien kustannusrakenteiden erojen, suurimpien kaupunkien erityisolosuhteiden sekä muuttoliikkeen ja väestörakenteen muutosten huomioon ottamista valtionosuusjärjestelmässä. Julkisten palveluiden tuottamistavan arvioinnissa ja säädök-sissä otetaan huomioon julkisten palvelujen erityisluonne, muun muassa julkisiin palveluihin liitty-vät korkeat vaatimukset palveluiden laadusta, turvallisuudesta, saatavuudesta ja jatkuvuudesta.
Ilmastomuutoksen hidastamiseksi toteutetaan Kioton pöytäkirjan velvoitteet kansallisen ilmasto-ohjelman mukaisesti ja edistetään sopimuksen pikaista ratifiointia. Verotuksen rakennetta uudistetaan edistämään kestävää kehitystä. Kaupunkien ja asutuskeskusten ympäristön laatua pa-rannetaan ottaen huomioon erityisesti lapset ja muut erityisryhmät. Tavoitteen saavuttamiseksi tehostetaan liikenteestä ja poltosta syntyvien pienhiukkasten päästöjen vähentämistä, edistetään lähi-luonnon ja virkistysalueiden saavutettavuutta muun muassa edistämällä kaupunkipuistojen perusta-mista.
Hallituksen elinkeinopolitiikan tavoitteena on edistää talouskasvua ja työllisyyttä, monipuolistaa tuotantorakennetta, tukea vakaata aluekehitystä ja turvata Suomen talouden kilpailukyky. Hallituksen energiapolitiikan tavoitteena on turvata kilpailukykyisen energian saanti ja samalla täyttää kansainvälisten ympäristösitoumusten asettamat velvoitteet. Hallitus edistää monipuolista energian-tuotantorakennetta ja pyrkii nostamaan energiahuollon omavaraisuusastetta. Hallitus edistää voimakkaasti uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja energian säästöä muun muassa vero- ja investointituilla.
Hallitus toteuttaa eduskunnan ydinvoiman lisärakentamista koskevan periaatepäätöksen yhteydessä hyväksymät lausumat, joiden mukaan muun muassa:
1. Tehdään esitykset tarvittavista toimista kivihiilen käytön hallituksi rajoittamiseksi sitä varten asetetun toimikunnan työn pohjalta
2. Toteutetaan ja tarvittaessa päivitetään energiansäästöohjelma
3. Toteutetaan ja tarvittaessa päivitetään uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma
4. Raportoidaan eduskunnalle kansallisen ilmastostrategian ja lausumien toteutumisesta.
Hallitus harjoittaa ennustettavaa, aktiivista ja markkinaehtoista omistajapolitiikkaa. Valtion yritysvarallisuuden hoidossa on pyrittävä mahdollisimman hyvään yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kokonaistulokseen. Omistajapolitiikan tavoitteena on yhtiöiden kehittäminen, hyvä henkilöstöpolitiikka ja valtion omistuksen arvon nostaminen.
Todellinen tilanne
Valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto ja maatalousjaosto olivat molemmat yksimielisesti ymmärtäneet, että jos hallitusohjelmaa halutaan aidosti toteuttaa ja pitää kiinni eduskunnan aiemmasta tahdosta, pitää pahimpiin kipukohtiin löytyä lisää määrärahoja. Muuten sekä työllisyyspolitiikka, ympäristöpolitiikka että aluepolitiikka kärsivät pahoja takaiskuja. Maatalousjaosto totesi yksimielisesti, että puuenergian käytön lisäämistavoitteita ei voida käytännössä toteuttaa ilman riittävää rahoitusta nuorten metsien hoitoon ja energiapuun haketukseen ja täten se ehdotti lisättäväksi 5 000 000 euroa puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen. Liikennejaosto oli omalta osaltaan yksimielinen sen suhteen, että VR:n voitontuloutus suunnataan täysimääräisesti perusradanpidon rahoitukseen. Näin vältyttäisiin kolmensadan ihmisen lomautuksilta syyskuukausiksi sekä nopeusrajoitusten asettamiselta. Kuluvan vuoden toinen lisätalousarvio on tarkoitus antaa vasta lokakuussa, jolloin sen voimaantulo ajoittunee aikaisintaan marraskuun loppupuolelle. Kun lisämäärärahasta ei tässä vaiheessa ole myöskään täyttä varmuutta, neuvottelut henkilökunnan sopeuttamisesta aloitetaan valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston saaman selvityksen mukaan jo kesäkuussa.
Valtion talousarvio vuodelle 2004 merkitsi sitä, että mahdollisuudet alue- ja kuntatason liikenteen tarkoituksenmukaiseen kehittämiseen heikkenivät entisestään. Karu tosiasia on, että joukkoliikenteen toimintaedellytykset esimerkiksi Pohjois- ja Itä-Suomen haja-asutusalueilla tulevat vaikeutumaan ja matkustaminen kallistuu.
Joukkoliikenteen osto- ja kehittämismäärärahojen leikkaaminen puree myös kaupunkien joukkoliikenteeseen: joukkoliikenteen kehittäminen hidastuu ja paineet lippujen hintojen korottamiseen kasvavat. Hallituksen tavoite kasvattaa joukkoliikenteen osuutta henkilöliikenteessä kaupunkiseuduilla ei tämän määrärahan puitteissa näin ollen tule toteutumaan.
Talousarvio ei myöskään tukenut ponnisteluja liikenneturvallisuuden parantamiseksi, sillä joukko-liikenteen osuuden kasvattaminen henkilöliikenteessä on tutkimusten mukaan paras tapa parantaa liikenneturvallisuutta.
Joukkoliikenteen kehittämiseen tarvitaan myös uusia avauksia. Esimerkiksi alueellisten joukkoliikennejärjestelmien kehittämiseen (mm. pikaraitiotieyhteyksien rakentaminen) koko valtakunnan alueella tulisi valtion budjetista olla mahdollista anoa määrärahoja.
Valtion tulisi kesän budjettiriihessä turvata ensisijaisena toimenpiteenä joukkoliikennemäärärahojen riittävä taso vuosille 2005-2008, jotta kuntalaisille säilyy palvelutason kannalta tärkeät joukkoliikenneyhteydet maan eri puolilla. Samalla valtiovallan tulee tukea ja edesauttaa ministeri Hannes Mannisen johtaman hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmän (HALKE) hyviä tavoitteita ja toimenpiteitä joukkoliikenteen edistämiseksi. Sitä työtä on tekemässä parhaillaan kolme eri HALKE – työryhmää. Työryhmien esitykset tulevat valtioneuvoston ja eduskunnan arvioitavaksi ja päätettäväksi tämän vuoden loppupuolella.
Rehevöityminen on suurimpia Itämeren ongelmia ja myös suomalaisen luonnonsuojelun ykköshaaste. Kun rehevöityminen pääsee tarpeeksi pitkälle, se alkaa ruokkia itse itseään. Koko Itämeren ravinnekuormittajista merkittävimmät ovat typen osalta maanviljely (41 %), ilmakulkeutuma (21 %) ja asutusjätevedet (14 %). Fosforikuormituksesta ovat vastuussa pääasiassa maanviljely (33 %) ja asutuskeskukset (23 %). Kuormituslähteiden merkitys tosin vaihtelee suuresti riippuen maankäyttömuodosta ja asukastiheydestä, ja siitä mitä Itämeren osa-aluetta tarkastellaan, mutta harva edes tietää tai tulee ajatelleeksi, että myös liikenteen päästöt vaikuttavat Itämeren rehevöitymiseen.
Yksityiskohtaiset perustelut
Menot
Pääluokka 30
Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala
31. Metsätalouden edistäminen ja valvonta
30.31.44 Tuki puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen (arviomääräraha)
Momentille ei ole esitetty määrärahan lisäystä, ei myöskään myöntämisvaltuuden muutosta metsän-parannusvarojen osalta. Metsänparannusvarojen määrä on nykyisellään Kansallisen metsäohjelma 2010:n tasolla. Valtiovarainvaliokunnan maatalousjaoston saaman selvityksen mukaan valtion tuki metsänparannustöihin ei kuitenkaan riitä koko vuodeksi, koska viime vuodelta siirtyneiden töiden maksatukset veivät alkuvuonna merkittävän osan tämän vuoden määrärahoista. Kansallista metsäohjelmaa laadittaessa ei energiapuun korjuun tuki tullut riittävästi huomioon otetuksi. Valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt energiapuun tukeen ja energiapuuketjulogistiikkaan huomiota useassa yhteydessä (esim. VaVM 6/2002 vp, VaVL 7/2003 vp ja VaVM 3/2004 vp). Va-liokunta on pitänyt kaikkia toimia, joilla energiapuun käyttöä voidaan lisätä, johdonmukaisena jat-kona eduskunnan aiemmille linjauksille. Näitä ovat ydinvoimalapäätöksen lisäksi muun muassa il-mastostrategiaa, uusiutuvan energian edistämisohjelmaa ja Kansallista metsäohjelmaa koskevat eduskunnan kannat. Maatalousjaosto on pitänyt ongelmana sitä, että energiapuun käytön lisäämi-seksi kaavaillut toimet on tarkoitus rahoittaa puun tuotannon kestävyyden turvaamiseen tarkoitetulta momentilta, joka on jo tähän saakka osoittautunut riittämättömäksi tarpeeseen nähden. Puuenergian käytön lisäämistavoitteita ei voida käytännössä toteuttaa ilman riittävää rahoitusta nuorten metsien hoitoon ja energiapuun haketukseen. Uusiutuvan energian edistämisohjelmassa on arvioitu, että energiapuun korjuuseen ja haketukseen tarvittaisiin vuosittain keskimäärin 8 miljoonaa euroa jak-solla 2003-2010 lähtötason vuonna 2001 oltua 2,7 miljoonaa euroa. Myös nuoren metsän hoidon ja energiapuun korjuun työllisyysvaikutuksiin tulisi mielestäm-me kiinnittää huomiota. Yksi henkilötyövuosi vaatii saadun selvityksen mukaan tällä sektorilla val-tion tukea noin 14 000 euroa, mitä voidaan työllisyysvaikutuksiin nähden pitää hyvin edullisena. Erityisesti syrjäseuduilla ja maaseudulla, joilla ei ole paljon muita merkittäviä työnantajia, metsän-hoidon työpaikoilla on suuri merkitys. Lisäksi toiminnan pitäminen vakaana ja riittävä määrärahataso ylläpitävät myös vakiintuneen työntekijäkunnan. Valtiovarainvaliokunnan maatalousjaoston saa-man selvityksen mukaan maa- ja metsätalousministeriö esitti lisätalousarvioneuvotteluissa sekä momentin määrärahan että myöntämisvaltuuden lisäystä. Lisärahoitus tukisi Kansallisen metsäoh-jelma 2010:n toteutumista ja energiapuun käytön lisäämistä sekä parantaisi alan työllisyyttä.
Valtiovarainvaliokunnan maatalousjaosto esitti yksimielisesti määrärahan lisäystä tälle momentille, mutta sitä ei hyväksytty valtiovarainvaliokunnassa. Mielestämme lisäys on ehdottoman tarpeellinen jo sitäkin keskustelua ajatellen, mitä käytiin taannoin ydinvoimaäänestyksen aikana ns. risupaketista.
Edellä olevan perusteella ehdotamme momentille lisättäväksi 5 000 000 euroa ja momentin perusteluja muutettavaksi siten, että kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain mukaisia myöntämisvaltuuksia lisätään 8 500 000 euroa lisääntyvistä nuoren metsän hoitotöistä johtuen.
Momentti muuttuu seuraavaksi:
Momentille (30.31.44) myönnetään lisäystä 5 000 000 euroa.
Momentin perusteluja muutetaan siten, että vuonna 2004 saa tehdä kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain (1094/1996) mukaisia tukipäätöksiä enintään 75 000 000 eurolla, mistä saa aiheutua valtiolle menoja myös myöhempinä vuosina. (3. kappale kuten 1. kappale HE 93/2004 vp)
Pääluokka 31
Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonala
40. Ratahallintokeskus
31.40.21 Perusradanpito (siirtomääräraha 2 v)
Perusradanpidon rahoitus jäi epärealistisen alhaiseksi vuoden 2004 talousarviossa. Korvausinves-tointeihin osoitettiin kuluvalle vuodelle vain 106,4 miljoonaa euroa, vaikka vuotuinen määräraha-tarve on noin 170 miljoonaa euroa. Hyväksyessään kuluvan vuoden talousarvion eduskunta edellyt-ti, että hallituksen tulee arvioida perusradanpidon todellinen määrärahatarve ja osoittaa tarvittavat määrärahat vuoden 2004 ensimmäisessä lisätalousarviossa. Eduskunta kiinnitti radanpidon määrä-rahavajeeseen huomiota myös käsitellessään vuosien 2005-2008 määrärahakehyksiä koskevaa se-lontekoa. Valtiovarainvaliokunta piti mm. välttämättömänä, että VR:n voitontuloutus suunnataan täysimääräisesti perusradanpidon rahoitukseen (VaVM 3/2004 vp). VR:n voitontuloutus on noin 40 miljoonaa euroa, mutta lisätalousarvioehdotuksen mukaan tästä käytettäisiin perusradanpitoon vain 15 miljoonaa euroa. Lisäksi perusradanpitoon osoitetaan noin 5 miljoonaa TEN-tukien palautuksia. Lisätalousarviossa todetaan, että hallitus arvioi harkin-nanvaraisia menotarpeita uudelleen syksyn lisätalousarvion yhteydessä. Valtiovarainvaliokunnan liikennejaos ei ole pitänyt menettelyä taloudelliselta kannalta perus-teltuna eikä muutenkaan tarkoituksenmukaisena. Taloudellinen ja toiminnallisesti oikein ajoitettu ratojen peruskunnostustyö edellyttää, että peruskorjauksista ja niiden tarkoituksesta päätetään pitkä-jänteisesti ja suunnitelmallisesti. Viime vuosina noudatettua menettelyä, jossa perusradanpidon rahoitusvajetta on toistuvasti korjattu lisätalousarvioissa, ei voida pitää taloudellisesti eikä toiminnallisesti tarkoituksenmukaisena. Eduskunta onkin useissa eri yhteyksissä todennut, että korjaustöiden ja rahoituksen tulee perustua pitkäjänteisiin suunnitelmiin.
Kuluvan vuoden toinen lisätalousarvio on tarkoitus antaa vasta lokakuussa, jolloin sen voimaantulo ajoittunee aikaisintaan marraskuun loppupuolelle. Tuolloin tehtävillä lisäyksillä ei siten ehditä juurikaan parantaa kuluvan vuoden määrärahavajetta. Kun lisämäärärahasta ei tässä vaihees-sa ole myöskään täyttä varmuutta, neuvottelut henkilökunnan sopeuttamisesta aloitetaan valtiova-rainvaliokunnan liikennejaoston saaman selvityksen mukaan jo kesäkuussa. Lisämäärärahalla olisi vastaavasti selkeä työllistävä vaikutus, sillä 25 miljoonan euron lisämääräraha vastaa noin 300 hen-kilön työtä syyskuukausina. Emme ymmärrä, miten hallituksen mielestä voi olla yhteiskunnan ja yksilöiden kannalta järkevämpää maksaa näille työttömäksi jääville ihmisille Työministeriön rahoista korvauksia kuin palkata heidät edelleen tekemään todella tärkeää ja mielekästä työtä, johon heillä löytyy ammattitaitoa ja vuosien kokemusta!
Liikennejaosto katsoi, että VR:n koko voitontuloutuksen osoittaminen perusradanpitoon on perusteltua ja välttämätöntä käsiteltävänä olevan lisätalousarvion yhteydessä.
Mielestämme jaoston perustelut ratamäärärahojen tilanteesta olivat erittäin hyviä ja yhdymme sen vaatimukseen määrärahojen lisäyksestä. Valtiovarainvaliokunta kuitenkin jostain käsittämättömästä syystä torjui liikennejaoston ehdotuksen, eli edellä olevan perustella ehdotamme, että momentille (31.40.21) lisätään 25 000 000 euroa. Momentti muuttuu seuraavaksi:
Momentille myönnetään lisäystä 45 030 000 euroa. 60. Joukkoliikenteen palvelujen ostot, korvaukset ja tuet
31.60.63 Joukkoliikenteen palvelujen osto ja kehittäminen Bussiyritysten tilinpäätöstilastojen mukaan yritysten kannattavuus heikkeni vuoden 2003 aikana. Otosjoukkoon kuuluvien yritysten käyttökate laski 15 prosenttiin, kun se vuonna 2002 oli vielä 15,5%. Kannattavuutta heikensi erityisesti matkustajamäärien vähentyminen. Matkustajien vähentyminen merkitsi myös sitä, että bussiyritysten kokonaisliikevaihto pieneni 1,2%.
Linja-autoliiton jäsenyritysten liikevaihto (613 M€) pieneni 1,2% vuodesta 2002. Samaan aikaan myös kokonaiskulut alenivat 1,3%. Otosjoukon bussiyritysten nettotulos oli 1,9% kun se vuonna 2002 oli 2,0%. Otosjoukossa olevien Linja-autoliiton jäsenyritysten kokonaismatkustajamäärä laski 3,2%. Matkustajamäärät laskivat kaikissa liikennetyypeissä ja lasku selittyy pääosin lisääntyneellä yksityisautoilulla. Eniten matkustajamäärät pienenivät pikavuoroliikenteessä n. 5,4%. Pääkaupunkiseudun ja Turun sopimusliikenteessä matkustajamäärä väheni 3,9%, muussa paikallisliikenteessä n. 1,7% ja vakiovuoroliikenteessä matkustajamäärä väheni n. 2%. Tilausliikenteen matkustajamäärät vähenivät peräti 7%, mikä selittyy osin mm. risteilymatkustuksen muutoksilla. Matkustajamäärän vähentymi-sen seurauksena tuotot alenivat, mikä taas selittää liikevaihdon pienentymisen. Liikevaihdon vähen-tymistä jarrutti vuoden 2003 alussa tehdyt bussiliikenteen lippujen hinnankorotukset (noin 4%). Bussiliikenteen tarjonta pysyi samalla tasolla kuin vuonna 2002 lukuun ottamatta tilausliikennettä ja vakiovuoroliikennettä. Tilausliikenteen ajosuorite pieneni lähes 13% ja vakiovuoroliikenteen kokonaissuorite pieneni lähes 5%. Bussiyritysten henkilöstömäärä väheni noin 3% vuodesta 2002. Henkilöstökulut pysyivät kuitenkin vuoden 2002 tasolla. Kokonaiskuluista henkilöstökulujen osuus on 54%. Bussiyritysten kannattavuuden heikentymisen seurauksena ennen lipputulojen varassa ajettua liikennettä lakkautettiin ja vain osa tästä liikenteestä voidaan hoitaa läänien ja kuntien ostoliiken-teenä. Ostoliikennekorvausten määrä kasvoi 9,3% vuodesta 2002. [Tiedot perustuvat Linja-autoliiton jäsenyritysten tilinpäätöstilastoihin]
Linja-autoliitto on arvioinut lääninhallitusten toukokuussa liikenne- ja viestintäministeriölle tekemän tilanneselvityksen pohjalta, että tämän ja ensi vuoden aikana uhkaa koko Suomea bussipalvelujen alasajo ja liikenneverkoston rapautuminen, jos vähintään 10 miljoonan euron valtion budjettivajetta bussivuorojen ostoihin vuodelle 2005 ei saada poistettua. Ostovuorojen raju karsiminen vä-hentää paitsi kuntakeskusten välisiä tärkeitä yhteyksiä, myös satoja työpaikkoja maaseudulla. Siellä, missä työtilaisuuksia on muutenkin niukasti jäljellä. Kunnat joutuvat kustantamaan lakisääteisiin kuljetuksiinsa yhä enemmän kalliita erilliskyydityksiä kaikkien asukkaidensa käytössä olevien joukkoliikennepalvelujen tilalle.
Henkilöautoilun ennätyksellisen kova kasvu, riittämättömät joukkoliikennemäärärahat ja bussiyritysten heikko taloudellinen tilanne ovat johtamassa koko maassa yli 2000 päivittäisen bussivuoron loppumiseen tämän ja ensi vuoden aikana. Pienenevistä määrärahoista johtuvasta ostovuorojen lakkauttamisesta on tullut noidankehä, joka vie mukanaan myös pelkästään yritysten lipputuloilla ylläpidettäviä vuoroja. Yhden linjareitin ajaminen bussin päivittäisessä autokierrossa pitää sisällään sekä lipputuloilla toimivia että lääninhallituksen kilpailuttamalla ostamia vuoroja. Jos lääninhallitus ei pysty jatkossa enää ostamaan kannattamattomia vuoroja pääosin lipputuloilla ylläpidetystä linjareitistä, muuttuu koko linja helposti kannattamattomaksi ja sitä myöten lopetettavaksi. Bussiyritykset ovat ilmoittaneet jo alkuvuodesta läänin-hallitukselle yli 700:n kannattamattomaksi muuttuneen vuoron lakkautus- ja ostotarpeesta. Nämä vuorot ovat lisänä niiden vuorojen supistuksiin, jotka lääninhallitukset ovat jo ilmoittaneet lak-kautettavaksi, ellei määrärahaa saada lisää.
Valtiovarainvaliokunta ei ole pitänyt perusteltuna joukkoliikenteen tuen supistamista. Joukkoliikennepalveluilla pyritään turvaamaan kansalaisten alueellinen ja sosiaalinen tasa-arvo. Joukkoliikenteen suosion säilyttäminen on erityisen tärkeää siellä, missä liikennettä on paljon, jolloin voidaan saavuttaa liikennepoliittista vaikuttavuutta. Lippujen hinnannousu ja palvelujen heikkeneminen johtavat kuitenkin aivan päinvastaiseen kehitykseen. Valtiovarainvaliokunta on tehnyt myös aiemmin kannanottoja, joissa se on edellyttänyt työsuhdematkalipun verotusarvon alentamista.
Edellä olevan perusteella ehdotamme, että eduskunta ottaa valtion vuoden 2004 lisätalousarvioon momentille (31.60.63) lisäyksenä 3 000 000 euroa joukkoliikenteen tukemiseen.
Sen lisäksi ehdotamme lausuttavaksi:
Vastalauseen lausumaehdotus
Eduskunta edellyttää, että vuosien 2005- 2008 määrärahakehystä korotetaan niin, että joukkoliikenteen peruspalveluista voidaan huolehtia alueellisesti kattavasti ja että seutu-, työmatka- ja kaupunkilippujärjestelmien sekä matkakeskusten kehittämiseen on käytettävissä riittävät resurssit.
Helsingissä 17 päivänä kesäkuuta 2004
Janina Andersson /vihr
Anni Sinnemäki /vihr