Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu
Iloinen joukkomme matkasi Aurajokea pitkin Turun seudun työttömien veneellä Anna Duunilla saaristoon päätepysäkkinä kaupungin omistama saari Vepsä. Sateisen ylioppilasjuhlapäivän jälkeen aurinko paistoi meille koko matkan.
Samuli Lintula (TSV:n puheenjohtaja) opetti meille taistelu-petanqueta, joka oli todella mielenkiintoista. Emme malttaneet keskeyttää pelaamistamme kuin grillaamista ja luontopolkua varten. Syömisen aikana Turun seudun työttömien (TST:n) puheenjohtaja Lasse Räsänen kertoi yhdistyksen toiminnasta ja minä puhuin vähän Airiston orgaanitina-tilanteesta. Venematkan aikana olimme juuri ylittäneet ruoppausjätteen dumppauspaikan.
Koko päivä meni siinä kevyesti sitten uutta peli-tuttavuutta pelatessa...
Ohessa Vakka-Suomen Sanomiin kirjoittamani kolumni.
Työelämä Suomessa on pidemmän aikaa muuttunut epämääräisemmäksi ja epävarmemmaksi. Esimerkiksi pätkä- ja osa-aikatyöt ovat yleistyneet kovaa vauhtia, ja suuret työnantajat sulkevat jopa kokonaisia voittoa tekeviä yksiköitä Suomessa. Toisaalta esimerkiksi monet perheelliset haluaisivat tehdä osa-aikatyötä, jotta perheelle jäisi enemmän aikaa, mutta se ei välttämättä ole mahdollista. Ihmiset siis joustavat työelämän tarpeiden mukaan, kun työelämän pitäisi joustaa ihmisten tarpeen mukaan.
Hyvinvointivaltiossamme työssäkäyvien köyhien määrä on kasvanut 180 000 suomalaiseen, joista suurin osa on naisia. Meidän tasa-arvoinen Suomemme on muuttumassa yhteiskunnaksi, jossa muutamat menestyjät hyötyvät samalla, kun epävarmuudessa elävien joukko kasvaa. Tuloerojen kasvu on jo edennyt niin pitkälle, että valitettavasti voi jopa puhua jo paluusta luokkayhteiskuntaan. Erityisen huolestuttavaa on lapsiperheiden eriarvoistuminen. Samaan aikaan kun isolla osalla lapsiperheistä menee taloudellisesti yhä paremmin, menee erityisesti pienten lasten, monilapsisten ja yksinhuoltajien perheissä yhä huonommin.
Sosiaaliturvajärjestelmämme ei ole tunnistanut näitä työelämässä tapahtuneita muutoksia vaan luokittelee työikäiset mustavalkoisesti työllisiin ja työttömiin. Sosiaaliturvan heikkeneminen pientenkin lisäansioiden myötä tekee työn tekemisen monille vaikeaksi. Nykyinen järjestelmä ei myöskään riittävästi tunnusta perheen kanssa käytetyn ajan tai esimerkiksi hyväntekeväisyystyön arvoa. Sosiaaliturvajärjestelmä tulee uudistaa nykyaikaa vastaavaksi, ja vihreiden vastaus tähän on perustulo.
Perustulo toimisi turvaverkkona pätkätöiden ja osa-aikatöiden yhteiskunnassa. Perustulo tarkoittaisi sitä, että nykyinen sosiaalitukiviidakko korvattaisiin yhdellä perustulolla, jonka kaikki täysi-ikäiset suomalaiset saisivat. Kaikki perustulon lisäksi tulevat tulot lisäisivät käteen jääviä tuloja, jolloin myös pienipalkkainen ja osa-aikainen työnteko olisi aina kannattavaa. Siten perustulo parantaisi erityisesti köyhimpien tulotasoa, mikä olisi todellakin nyt tarpeen Suomessa. Ei tarvitsisi pelätä, että oma aktiivisuus olisi taloudellisesti huono ajatus. Samalla perustulo mahdollistaisi osa-aikatyön esimerkiksi silloin, kun haluttaisiin saada enemmän aikaa perheelle tai esimerkiksi kansalaisjärjestötoiminnalle.
Me tarvitsemme nyt arjen turvallisuutta! Tarvitsemme turvaverkkoja ja yhä raaemmaksi käyvän työelämän suitsimista. Ei saa olla niin, että yhä suurempien voittojen tavoittelun hintana on yhä suurempi epävarmuus, yhä heikompi elämänhallinta ja yhä kasvava eriarvoisuus. Talouden tulee olla vain väline, joka palvelee tavoitetta eli hyvää elämää.
Lapsiperheet kiinnostavat työttömiä
TST:n keskustelukerho/ edunvalvonta vastasi perhetoiminnan Työttömän Karibialla sille jättämään haasteeseen maanantaina 29. toukokuuta. Tuolloin vieraaksi tuli lapsiperheen äiti, kansanedustaja Janina Andersson.
- Lapsiperheiden asema on heikentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana kaikkein eniten. Se on ollut pitkään yksi vihreän ryhmän tärkeimmistä huolista. Kaikkein huono-osaisimpia ovat yksinhuoltajat.
Anderssonilla itsellään on turvaverkko; aviomies ja vanhemmat, jotka auttavat kansanedustajaa kiireissä. Ilman tällaista turvaverkkoa ”mikään ei onnistuisi”.
- Olin itse yksinhuoltajaäidin lapsi. Tuohon aikaan 1970 -luvulla se ei tuntunut erikoisen vaikealta, sillä tuolloin kaikki olivat keskiluokkaa. Yksinhuoltajaperheiden lapset pääsivät osalliseksi Anderssonin lapsuudessa suurin piirtein samoista asioista kuin muutkin.
- Nykyään samalla luokalla voi olla lapsia, joiden vanhemmat joutuvat tinkimään välttämättömistä menoista, jotta lapsi pääsisi muun luokan kanssa kerran vaikkapa laskettelemaan, kun toisen perheen lapset käyvät laskettelemassa monta kertaa viikossa.
Vaikka Andersson ei enää kunnallispolitiikassa vaikutakaan, puhutti perheiden avohuollon palveluiden puute osallistujia.
Eräs paikalla oleva yksinhuoltaja meni synnyttämään keisarinleikkauksella kolmatta lastaan. Keisarinleikkauksen ajaksi kaupunki ei tarjonnut minkäänlaista palvelua kotiin, vaikka perheen kaksi lasta, joutuivat olemaan sairaalassa olon aikana yksin kotona. Äiti joutui lääkärin kehotuksesta ottamaan yhteyttä psykiatriin. Sitä kautta hän pääsi lastensuojelun asiakkaaksi, jona hänellä oli oikeus saada Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta hoitaja lapsille.
- Asuin tuolloin Paattisilla, joten laskusta tuli huikea, mutta sossuhan sen sitten maksoi. Jos olisin itse voinut järjestää hoitajan, olisin kysynyt ensin tarjousta joltakin lähempänä asuvalta. Jos keisarinleikkaus olisi ollut spontaani, jolloin tilanteeseen ei voi varautua etukäteen, mitään apua ei olisi ollut tarjolla. Vielä 1990 -luvun alussa kotipalvelua sai aina tarvittaessa.
Kunnalliset palvelut ovat kuristuneet kun yhteiskunta on keventänyt valtionverotusta. Kunnille sen sijaan on joka vuosi sälytetty lisää tehtäviä, ilman riittäviä resursseja.
- Näin vähenee myös hyvinvoinnin tasaaminen, kun kuntien veronkorotuspaineet kasvavat ja progressiivinen valtionverotus kevenee, Andersson valittelee.
Kansanedustajan vierailu oli houkutellut paikalle lapsiperheitä enemmän muita TST:n jäseniä, joten vilkasta keskustelua virisi pian myös muista työttömiä koskevista asioista. Eläkeläisten asema keskimäärin on parantunut, mutta eläkeläisten kesken on suuria eroja. Huonoimmassa asemassa ovat yleensä naiset, jotka ovat tehneet pitkän päivätyön lasten kanssa kotona. TST:n jäsenkunta ei luonnollisestikaan kuulu eläkkeensaajista voittajiin. Mieltä kaivelevat lupaukset, joita työuran alussa annettiin ja joita ei sitten eläkkeelle jäädessä lunastettukaan. Helposti myös katsotaan muiden heikossa asemassa olevien ryhmien, kuten vaikkapa maahanmuuttajien kilpailevan toimeentulosta työttömien kanssa.
- Minusta teidän kuuluu olla vihaisia meille päättäjille, ei muille huono-osaisille! Taistelemalla muita huonossa asemassa olevia vastaan ei koskaan saavuteta mitään hyvää.
Tilaisuuden osanottajat olivat laatineet kiperiä kysymyksiä kansanedustajavieraalle.
Anderssonia pyydettiin myös listaamaan tärkeimmät saavutuksensa niiden 11,5:den vuoden aikana, jolloin hän on tehtäväänsä hoitanut.
- Parhaiten viihdyin eduskuntaryhmän puheenjohtajan tehtävässä vihreiden hallituskaudella. Silloin sain todella olla päättämässä ja neuvottelemassa tärkeistä asioista. Ekaluokkalaisten iltapäivähoito on yksi tärkeimmistä asioista, jonka tuolloin ajoimme läpi. Hyvin merkittävä asia oli myös Pietarin jätevesilaitoksen syntyyn vaikuttaminen.
Lipposen hallituksessa vihreät pelastivat muiden muassa kotihoidontuen vuoden 1995 säästölistalta. Ilman ryhmän toimintaa lapsiperheet olisivat kärsineet säästölistalla vielä enemmän. Andersson on päässyt vaikuttamaan myös oppositioaikana.
- Vuosaaren yhteydessä perehdyin tributyylitina –kysymykseen Airistolla ja sain median kiinnostumaan asiasta. Tämän ansiosta Airiston tila nyt tutkitaan.
Kävimme viime viikon torstaina salissa kiivasta keskustelua ns. seksinostolaista. Laitan oheen sekä omat puheenvuoroni että lakivaliokunnan puheenjohtajan Tuija Braxin puheenvuorot, joista erityisesti jälkimmäisestä selviää (toivottavasti) mistä oikein on kyse ja mistä täällä ja muualla on kinasteltu ja väännetty kättä. Muuta keskustelua on löydettävissä asiakirjan tunnisteilla (HE 221/2005 vp) eduskunnan sivuilta.
72. TORSTAINA 15. KESÄKUUTA 2006 kello 16.30
2) Hallituksen esitys kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ihmiskauppaa ja maahanmuuttajien salakuljetusta koskevien lisäpöytäkirjojen hyväksymisestä ja niiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laeiksi rikoslain 20 luvun ja järjestyslain 7 ja 16 §:n muuttamisesta
Ensimmäinen käsittely
Hallituksen esitys HE 221/2005 vp
Lakivaliokunnan mietintö LaVM 10/2006 vp
Lakialoite LA 22, 52/2004 vp
Janina Andersson /vihr: Arvoisa puhemies, ärade talman! Jag tycker att det egentligen är väldigt beklagligt att man nästan inte alls diskuterar Sverige offentligt under den här debatten i Finland. Sveriges jämställdhetsminister var här och det märktes nästan ingenstans, budskapet från Sverige är nämligen väldigt klart och tydligt. Man är nöjd med lagen, vilket är ganska förvånande för det var inte så enkelt att få igenom den i Sverige, ändå är man mycket nöjd. Vi i Finland har tendens att tycka att det vad Sverige gör och har lyckats med så gör vi efter efter några år. Men den här gången har budskapet inte nått oss i Finland, vilket är mycket förvånande, också alla svenska tjänstemän säger att det här var helt bra.
Och så en annan sak som jag tycker att vi kan ta modell av från Sverige. Oberoende av vilken lag som går igenom nu, så kan vi ta modell av det att i Sverige - jag vet inte om jag riktigt minns rätt det här namnet, men jag tyckte det var en grupp manliga riksdagsledamöter som kallar sig för köttätande heterosexuella män, jag är inte helt säker på det här namnet, men det påminner om någonting som vissa män kallar sig här i vår riksdag också - och de gör sådana här upplysningsrundturer på stora arbetsplatser. De åker runt i Sverige och informerar männen om varför det är illa att köpa sex och vad det egentligen handlar om. Jag skulle innerligen önska att ledamot Timo Soini skulle åka runt och tala på arbetsplatserna för män och säga hur fel det är att köpa sex. Det som han sade åt oss här skulle han kunna säga rakt ut till de här männen och vara ett bra exempel.
Här är många andra män, om vilka jag undrar emellanåt vad de egentligen menar när de säger att det här är en kompromiss och det här är fel nu, när de egentligen innerst inne är emot hela lagen. De talar här som om de egentligen skulle vara väldigt emot säljande och köpande av sex, men jag undrar vad de egentligen menar. De skulle kunna göra ett gott arbete, åka runt på arbetsplatserna och tala nu som rediga karlar och säga varför det är fel att köpa sex. Där skulle de göra ett bra arbete som kanske skulle vara mera effektivt än alla lagar vi stiftar, att ge ett bra exempel och säga konkret att vi står inte för det här.
Sitten erinäisten edustajien puheenvuoroihin haluan vähän puuttua. Ed. Petri Salo oli erittäin huolissaan siitä, että ostaja ei ymmärrä, että on kysymyksessä nyt semmoinen tilanne, mistä ei saisi ostaa, ja samaan aikaan hän sanoi, että hän on ihan varma, että tämä toiminta tulee siirtymään maan alle. Eikö ole aika selvää, että jos toiminta on siirtynyt maan alle, niin luultavasti ei hirveän vaikea arvata, että nyt on kysymyksessä paritus tai ihmiskauppa? Jotenkin nämä kaksi argumenttia lyövät kyllä toisiaan poskille. Eli jos on kysymys maan alla toiminnasta, niin silloin ainakin ostajan pitäisi herätä, että hei, tämä on nyt ehkä väärin.
Sitten ed. Soini puhui siitä, että pitää olla sekä ostamisen että myymisen kiellettyä. Niin kuin tässä jo aikaisemmin sanoin, että olin itse esittämässä vastaavaa. Jouduin äsken oikein ed. Paasiolta kysymään, että muistanko ihan oikein, ja se oli viime vaalikauden lopussa, kun meillä oli hallintovaliokunnassa järjestyslaki ja me käytiin kovasti vääntöä julkisesa juopottelusta ja tämä asia oli paljon pienemmällä volyymillä silloin. Jotenkin tuli vaan semmoinen olo yhtäkkiä kesken sen meidän ihan loppuväännön, että kokeilenpa kepillä jäätä. Ed. Paasio oli siellä tehnyt hienoja pykäliä, ja muistaakseni lainasin hänen papereitaan ja sitten vaan sanoin, että mitä jos tehdään tämmöinen, että kielletään täysin myyminen ja ostaminen julkisella paikalla. Ja ilman mitään keskustelua se meni plumps, yksimielisesti läpi, ja samaten salissa, muistan, että istuin siellä aivan hiljaa ja katselin ympärilleni, kukaan ei huomannut, että se meni läpi. Niin tämmöinen aika suuri muutos meni silloin aika pienellä vaivalla, kun siitä ei ollut mitään julkista keskustelua. Nyt kaikki ovat niin tyytyväisiä siihen asiaan.
Olen ihan varma, että jos sitä olisi väännetty tällä tavalla, niin ei olisi ollut salissa yhtä harmonista kuin oli silloin. Enkä uskaltanut pitkään aikaan puhua asiasta yhtään mitään, etteivät muut huomaa, mitä ovat menneet tekemään. Jälkeenpäin vähän jopa harmitti se, että tästä ei puhuttu julkisesti, koska aika moni suomalainen tällä hetkellä ei tiedä, että on kiellettyä ostaa ja myydä seksiä ravintolassa. Siitä ei ole informoitu hirveän selvästi ihmisille. Se on tällä hetkellä väärin, kiellettyä, rangaistavaa. Ei saa ravintolassa myydä eikä ostaa. Jopa välillä tuntuu, että jotkut täällä eivät edes sitä oikein hahmota, kun puhutaan siitä, että nyt pitäisi kieltää myös myyminen, sillä eihän myyminen voi olla miehille ongelma missään muualla kuin julkisilla paikoilla. Ei heidän kotiinsa kukaan tule myymään varmaan pakolla, ainakaan en usko tätä oikein, vaan se on juuri julkisissa tiloissa, missä myyminen varmaan voi olla miehille erittäin ongelmallista ja inhottavaa. Mutta se on jo hoidettu.
Sitten, kun ed. Soini sanoi, vertasi siihen, että jos puhutaan vaikka huumeiden myymisestä, niin ostaminen ja myyminen on rangaistavaa ja myyminen on vielä pahempaa, meillä on aivan sama tilanne tässä nyt. Eihän myyjä ole sen ihmiskaupan uhri, vaan parittaja on se myyjä ja parittajaa rangaistaa enemmän kuin ostajaa. Elikkä se myyjä on parittaja, ei tämä ihminen, joka siinä on myyntikappaleena välissä, vaan se parittaja. Eli tässä on aivan sama logiikka, että myyjää rangaistaan enemmän.
Sitten voin varmaan todeta, että toivottavasti tästä tulee yhtä hyvä lopputulos kuin sentään tuosta meidän järjestyslaista, jolla lailla tapahtuu, vaikka ravintoloissa ei ehkä vielä olla tarpeeksi ratsattu ja ei ole muutosta tapahtunut ihmisten tietoisuudessa. Mutta ainakin Helsingin kadut ovat rauhoittuneet. Näin sanovat Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen edustajat, ja sehän on hienoa. Elikkä meidän lainsäädännöllämme on vaikutusta näköjään, vaikka me itse kovasti sitä epäilemme. Jos vielä kertoisimme ihmisille, että olemme tämmöisiä lakeja tehneet, niillä on vielä enemmän vaikutusta.
Vielä yksi asia, joka minua hämmästyttää. Ed. Asko-Seljavaara, jos hän pystyy kuuntelemaan, en oikein tiedä, mikä on teidän kantanne. Jos ymmärsin oikein, niin päädyitte siihen, että ette halua mitään muutosta nykyhetkeen paitsi lisää resursseja poliisille, ja mehän kaikkia haluamme tässä nyt lisää resursseja poliisille. Nyt teemme päätöstä siitä, tehdäänkö ylipäätään mitään lakia, jossa yritetään päästä kiinni tähän ihmiskauppaan. Nyt kun yritetään päästä edes vähän vähentämään seksin ostamista, niin te siis ette halua mitään muutosta. Ymmärsinkö oikein, että teidän mielestänne nykytilanne on paras?
Janina Andersson /vihr (vastauspuheenvuoro): Puhemies! Olen aivan samaa mieltä ed. Perhon kanssa hänen tässä viimeisessä puheenvuorossaan.
Ed. Vistbackan kanssa olin vähemmän samaa mieltä. Ed. Vistbacka totesi, että hyvän näköinen pukeutuminen yllyttää rikokseen. Voiko näin ajatella, että hyvän näköinen pukeutuminen myös yllyttää vaikkapa raiskaukseen? Näinhän voi vetää suoran johtopäätöksen hänen puheistaan äsken. Toivottavasti se oli vitsi, jota hän ei tarkoittanut oikeaksi puheenvuoroksi.
Mutta muuten hän vertasi järjestyslakia ja rikoslakia. Koska itse ehdotin silloin järjestyslakiin sitä, että sekä ostaminen että myyminen kiellettäisiin, se oli minun ehdotukseni, joka meni läpi täällä, täytyy nyt sanoa, että minä en näe mitään ristiriitaa. Se tehtiin juuri sen takia, että jos joku häiritsee miehiä, se tapahtuu kai julkisella paikalla, ravintolassa tai kadulla. Kaikki muu on siis muualla elikä se on jo hoidettu. Miesten katurauha on hoidettu, nyt hoidetaan ihmisoikeudet. Tämä vaan teille tiedoksi, että tässä ei ole mitään ristiriitaa näin.
Tuija Brax /vihr (esittelypuheenvuoro): Arvoisa rouva puhemies! Lakivaliokunnan mielestä Suomessa ilmenevää varsin laajamittaista prostituutiota ei voida pitää hyväksyttävänä maassa, joka perustuslaissaan takaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yleisessä yhteiskuntapolitiikassaan pyrkii sosiaaliseen ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Tästä arviosta seuraa, että lakivaliokunta esittää muutosta rikoslakiin jäljempänä esitettävällä tavalla sekä että lakivaliokunta tukee voimakkaasti kaikki niitä muun muassa koulutus-, sosiaali- ja terveyspoliittisia toimia, joilla prostituutiota voidaan ennalta ehkäistä ja vähentää ja/tai joilla edistetään jo prostituoiduiksi päätyneiden mahdollisuuksia irtaantua prostituutiosta ja siirtyä työelämän piiriin. Tästä jälkimmäisestä valiokunnan mietinnössä on erillinen ponsi.
Tämä näkökulma tuli jo esille käsiteltävän hallituksen esityksen lähetekeskustelussa, ja valiokunnan asiantuntijakuulemisessa vain korostui se, ettei Suomessa tällä hetkellä tehdä alkuunkaan riittävästi töitä prostituution ehkäisemiseksi laaja-alaisesti. Koska prostituutio kaikissa muodoissaan on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, oli mielestäni oikein, että hallitus toi eduskuntaan esityksen siitä, että prostituutiota vastaan taisteltaisiin entistä laajemmin myös rikoslain keinoin. Poliittisen arjen näkökulmasta olisi toki ollut suotavaa, että esitys olisi tuotu eduskuntaan hieman aiemmassa vaiheessa vaalikautta, koska rikoslain muuttaminen vaatii oikeusvaltiossa aina poikkeuksellisen kiihkotonta valmistelua.
Valiokunta onnistui kuitenkin tavoitteessaan käsitellä asia samalla laajuudella, tarkkuudella ja aikataululla kuin vastaavan suuruiset muutkin rikoslain muutosesitykset. Ja aivan samalla lailla kuin aika monissa muissakin hallituksen esityksissä valiokunta päätyi asiantuntijoiden, hallinto- ja perustuslakivaliokunnan lausuntojen sekä enemmistön näkemysten ja myös oikeusministeriön kanssa tehdyn hyvän ja hedelmällisen yhteistyön nojalla tarkentamaan hallituksen esitystä.
Kun rikoslaki esitetään muutettavaksi, on lakivaliokunnassa muodostunut jo käytännöksi testata esitystä seuraavien, jo lähetekeskustelussakin mainitsemieni neljän kriteerin nojalla. Kaikelle rikoslainsäädännölle tulee ensinnäkin olla hyväksyttävä peruste. Toiseksi on kyettävä osoittamaan, että on painava yhteiskunnallinen tarve, joka edellyttää juuri uuden tunnusmerkistön säätämistä hyväksyttäväksi arvioidun tavoitteen saavuttamiseksi. Tällöin huomioon tulevat otettaviksi ennestään voimassa oleva muu sääntely samoin kuin mahdolliset tavoitellun päämäärän saavuttamiseen johtavat vaihtoehtoiset menettelyt. Kolmanneksi on säädettävän kriminalisoinnin oltava ennalta ehkäisevä eli uuden rangaistussäännön on voitava perustellusti olettaa edes jossain määrin vaikuttavan tarkoitetulla tavalla. Ja neljänneksi, jo perustuslain 8 §:ssä säädetystä rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta johtuu, että tunnusmerkistön on oltava täsmällinen ja tarkkarajainen. (Ed. Vistbacka: Tässäkö on?)
Kolmen ensimmäisen kriteerin osalta, muun muassa ed. Vistbacka, ei lähetekeskustelussa eikä asiantuntijakuulemisessa ole esitetty varteenotettavaa kritiikkiä lainkaan. Sen sijaan neljännen kriteerin osalta esitetty kritiikki on osaltaan johtanut siihen, että valiokunnan enemmistö päätyi tässä vaiheessa esittämään rangaistavaksi seksin ostamista parituksen kohteelta ja ihmiskaupan uhrilta mietinnössä ilmenevin sanamuodoin ja yksityiskohtaisin perusteluin. Lisäksi jatkossakin kaikki seksin myynti ja ostaminen julkisilla paikoilla kuten kaduilla, toreilla ja - tämä usein unohtuu - kaikissa ravitsemusliikkeissä ja yökerhoissa olisi jatkossakin siis kokonaan kiellettyä järjestyslain nojalla. Niin ikään on muistettava, että seksin ostaminen nuorilta on jo nyt kielletty rikoslain nojalla.
Julkisuudessa on esitetty juridisesti kestämättömiä väitteitä siitä, että tämä rajaus tarkoittaisi sen ulkopuolelle jäävän seksin ostamisen hyväksymistä tai jopa laillistamista. Näin ei tietenkään ole. Siitä, että seksin oston kriminalisointia kiristetään merkittävästi nykyisestä, ei tietenkään seuraa, että muuta toimintaa pidetään ongelmattomana. Kaikkea paheksuttavaa ja ei-toivottavaa ei muillakaan elämänalueilla ole aina kriminalisoitu eikä sitä silti millään tavoin pidetä suotavana tai toivottavana. Toisin sanottuna lakivaliokunta pitää kaikkea prostituutiota yhteiskunnallisena ongelmana eikä millään muotoa kannustettavana. Lakivaliokunnan ponnessa vaatimat laajat toimet koskevat kaikkea prostituutiota. Tämän lisäksi valiokunta pitää suurinta osaa, todella ylivoimaisesti suurinta osaa, prostituutiosta niin ongelmallisena, että sen torjuntaan voidaan käyttää niinkin järeitä aseita kuin oston kriminalisointia ja järjestyslain kieltoja.
Ero hallituksen esityksen ja valiokunnan mietinnön välillä ei ole tosiasiassa niin suuri kuin on annettu väittää. Oikeusministeriön vastineessa todetaan tästä valiokunnan versiosta muun muassa näin: "Voidaan joka tapauksessa olettaa, että ihmiskauppaan ja paritukseen sidotulla rangaistussäännöksellä olisi merkittäviä myönteisiä vaikutuksia. Kysymyksessä olisi rangaistussäännös, joka ihmiskauppiaiden ja paritusta harjoittavien olisi otettava huomioon harkitessa toimintaansa Suomessa. Säännöksellä olisi ilmeisesti myös vaikutusta asennoitumiseen seksuaalipalveluiden ostamiseen yleisemminkin siten, että palveluiden kysyntä vähenisi muissakin tapauksissa kuin niissä, joissa palvelujen myyjä olisi ihmiskaupan tai parituksen kohde."
Arvoisa puhemies! Eduskunta on tällä vaalikaudella yksimielisesti hyväksynyt lakivaliokunnan mietinnön koskien uusia rikoslain pykäliä ihmiskaupasta ja parituksesta. Parituksen tuore, moderni ja todellisuudessa hyvin merkittävän osan, lähes kaiken osan, seksikaupasta kattava sanamuoto voi ymmärrettävästi olla vielä suurelle yleisölle vieras, mutta asiaa eduskunnassa puoltaneet kansanedustajat tuntenevat asian aika hyvin. Siksi rohkenen toivoa, ettei eduskunnasta käsin väitetä, että parituksen voi tunnistaa vain, jos prostituoitua vartioi ja välittää joku hänen vieressään kadulla seisten. Ylipäätänsä kadulla ei saa myydä eikä ostaa muutenkaan.
Valiokunnan mietinnössä selvyyden vuoksi kuvataan vielä hyvin valaisevasti seuraavaa: Ehdotetun uuden tunnusmerkistön mukaisten tekojen voidaan varsin usein arvioida tapahtuvan sellaisissa olosuhteissa, joissa tekijä mieltää tilanteen tunnusmerkistön syyksiluettavuusvaatimukset täyttävällä tavalla. Tavallisesti on kyse eräänlaisesta tyyppitilanteesta, jossa toiminnan tietyt piirteet viittaavat siihen, että teon kohteena oleva henkilö on tunnusmerkistössä erikseen mainitun rikoksen uhri. Paritukseen tyypillisesti viittaavina piirteinä, ja tämä on tärkeätä, voidaan pitää esimerkiksi sitä, että kohteeseen saadaan yhteys välikäden kautta tai että korvaus suoritetaan muulle henkilölle kuin teon kohteelle. Paritukseen viittaa usein myös se, että henkilö tietoverkossa ilmoittaa valmiudestaan maksulliseen seksuaalisuhteeseen tavalla, joka osoittaa tällaisen ilmoituksen olevan osa järjestäytyneesti suunniteltua laajempaa kokonaisuutta. Näin voi olla esimerkiksi, jos samalla tietoverkkosivulla on useiden eri henkilöiden samankaltaisia ilmoituksia. Ihmiskauppaan viittaavina piirteinä voidaan puolestaan pitää esimerkiksi sitä, että teon kohteena olevan henkilön liikkumisvapautta on havaittavasti rajoitettu tai että teon kohteena oleva henkilö ei ole psyykkisesti täysin toimintakykyinen.
Arvoisa puhemies! Julkisuudesta olemme nähneet, että tämän kaltaisiakin tilanteita Suomessa on tapahtunut, ja tänään tuoreet uutiset viittaavat, että ihmiskauppatapauksia tutkitaan lisääkin.
Kun tämän lisäksi kaikki seksin ostaminen ja myyminen on kielletty yleisillä alueilla, on syytä arvioida, että valiokunnan esittämä muotoilu käsittää kaikki ne tilanteet tai ainakin lähes kaikki ne tilanteet, joihin hallitus lakiesityksensä perusteluissa viittasi ja joita yleisesti pidetään seksikauppana. On myös väitetty, että valiokunnan mietintö johtaisi siihen, että pelkkä epäilys ostamisesta johtaisi tutkintaan. Toisaalta samaan hengenvetoon ja jopa samassa vastalauseessa esitetään päinvastainen väite, että ostosta ei voisi tuomita, ellei ensin olisi peräti lainvoimaista tuomiota parituksesta tai ihmiskaupasta. Nämä kummatkaan väitteet eivät pidä paikkaansa, mikä käy valiokunnan mietinnöstä varsin selväksi.
Valiokunnan esityksessä nimenomaan korostetaan, että tutkinnan, syytteen ja tuomion perusteena ovat objektiiviset arviot vallitsevista olosuhteista, ei pelkkä epäily. Kun tähän vielä lisätään se tosiasia, että lähes kaikki, todellakin lähes kaikki, Ruotsissa kiinni jääneet ja tuomitut tapaukset ovat tulleet esille parituksen ja/tai ihmiskaupan tutkinnan kautta tai sen yhteydessä, voidaan hyvin nähdä, että tämän kompromissiversion ja hallituksen alkuperäisen version tarkoitus on tosiasiallisesti ollut hyvin lähellä toisiaan. Kompromissiesityksestä on kuitenkin poistettu sellaisia marginaalisia - ja tämän myönnän - väärintulkintamahdollisuuksia, jotka tosiasiassa olisivat kuitenkin selvästi vaikeuttaneet lain läpimenoa eduskunnassa.
Oleellista on, että sekä hallituksen esityksen perustelut että lakivaliokunnan esitys tähtäävät samaan, parituksen ja ihmiskaupan vähentämiseen sekä seksin oston kysynnän vähentämiseen. Kun vielä muistaa, että Ruotsinkin versio on arjessa osunut juuri näihin samoihin asioihin, on mielestäni perusteltua ottaa tässä vaiheessa huomioon se perustuslakivaliokunnan arvio, jonka mukaan tähän rajatumpaan eli niin sanottuun kompromissiversioon liittyy vähemmän ongelmia lainsäädännön oikeasuhteisuuden suhteen.
Vielä on arvioitava muutama syntynyt väärinkäsitys. On sanottu, että on vaikea tunnistaa vapaaehtoista ja ei-vapaaehtoista seksin myyntiä. Ihan varmasti näin on, totta vie on. Sen takia tähän paritukseen liittyvässä tunnusmerkistössä ei millään tavalla viitata vapaaehtoisuuteen ja ei-vapaaehtoisuuteen. Hyvä on argumentoida jotakin vastaan, jota ei ylipäätänsä ole mihinkään kirjoitettu. Kyse on kokonaiskuvasta, jota voidaan arvioida objektiivisiin olosuhteisiin liittyvin kriteerein, ja se näkyy valiokunnan mietinnöstä aivan selvästi.
Niin ikään on sanottu, että valiokunnan esittämä muotoilu aiheuttaisi ristiriidan nykyisen ulkomaalaispykälän kanssa. Tältä osin lakivaliokunnan esitys ja hallituksen esitys eivät poikkea toisistaan mitenkään, sillä niissä kummassakaan ei esitetä seksin myyntiä kriminalisoitavaksi. Vielä vähemmän mainittu, mahdollisesti toisaalla esiin tuleva ongelma ratkeaisi kolmannen vastalauseen esittämällä tavalla eli hylkäämällä kaikki esitykset. On tietysti sallittua ajaa asiaansa yrittämällä hämmentää kaikkea mahdollista, mutta mielestäni tämä vakava asia, joka liittyy ihmiskauppaan, paritukseen, ihmisarvoon, ei ehkä ansaitsisi ihan täydellistä tarkoituksellista pelkkää hämmennystä.
Lopuksi sitten yhteen todella tutkimisen arvoiseen ja vakavaan, varteenotettavaan väitteeseen, nimittäin väitteeseen siitä, että ylipäätänsä kaikki kriminalisoinnit, olivatpa ne missä muodossa tahansa, lisäisivät seksikaupan siirtymistä maan alle ja järjestäytyneen rikollisuuden piiriin. Asia otettiin valiokunnassa hyvin vakavasti. Näyttöä tällaisesta ilmiöstä ei saatu, ja muun muassa Ruotsin poliisin taholta tämä kiistettiin. Suomen poliisin osalta viesti oli selvästi ristiriitaisempi. Muun muassa keskusrikospoliisi päätyi pohtimaan esityksen sekä hyviä että huonoja puolia.
Ihmiskauppaan erikoistunut avainsyyttäjä Jouko Nurminen ei puolestaan ollut vakuuttunut Ruotsin kokemuksista, mutta piti toissijaisesti kompromissiesitystä kuitenkin kannatettavana. Norjassa alun perin arvioitiin kriittisesti Ruotsin kokemuksia, mutta viime aikoina Norjassa onkin virinnyt keskustelu siitä, että sittenkin näyttää siltä, että ero Ruotsin ja Norjan lakien välillä näyttäisi lisäävän kovan luokan järjestäytyneen rikollisuuden hallitsemaa naiskauppaa Norjan puolella ja että Norjan tulisikin harkita asiaa uudelleen.
Saadun selvityksen perusteella ei mielestäni ole näyttöä väitteille naiskaupan siiirtymisestä maan alle. Sen sijaan on näyttöä sille hallintovaliokunnankin toteamalle seikalle, että lakimuutoksella on todellista vaikutusta järjestäytyneen rikollisuuden, parituksen ja ihmiskaupan kitkemiseksi vain, jos poliisilla on riittävät resurssit alan rikollisuuden tutkimiseen. Olen ymmärtänyt, että poliisi aikoo muiltakin osin lähiaikoina keskittyä työssään erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden kitkentään. Uskon, että nyt tehtävä lakimuutos ja oikein hoidettu poliisien resursointi auttavat tätä tärkeää työtä.
Arvoisa rouva puhemies! On hyvin ymmärrettävää, että käsillä oleva asia herättää kysymyksiä. Ajatus rikoslain käyttämisestä seksin oston kriminalisointiin on suhteellisen uusi. Juridisena rakenteena se sai kuitenkin aikoinaan yksimielisen hyväksynnän täältä salista lapsiin kohdistuvan oston ja nuoriin kohdistuvan oston osalta. Ruotsin kokemuksista on olemassa ristiriitaisia näkemyksiä, mutta on merkillepantavaa, ettei Ruotsissa käydä nykyisin merkittävää keskustelua lain muuttamiseksi. Rohkenen epäillä, että tätä taustaa vastaan eduskunnasta löytyy selvä enemmistö kansanedustajia, jotka ovat valmiita asian tässä vaiheessa laajentamaan ostamisen kriminalisointia koskemaan paritusta ja ihmiskauppaa, jotka ovat usein organisoidun rikollisuuden käsissä. Juridisena konstruktiona meille on päivänselvää, ettei rikolliselta saa ostaa varastettua tavaraakaan. Miksi siis laittomasti välitettyjä ihmisiä?
Perustuslakivaliokunta kirjoittaa mietinnössään, että ihmisen välineellinen käyttäminen ihmiskaupalle ja paritukselle ominaisella tavalla kauppatavarana on ihmisarvoa selvästi loukkaavaa. Siksi tämän lakimuutoksen hyväksyminen on tärkeää, samoin kuin on tärkeää, että lakivaliokunnalle annetaan kolmen vuoden päästä selvitys siitä, miten laki on vaikuttanut. Kyse on niin vakavasta asiasta, että sitä pitää seurata.
Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin tästä johtavan kihlakunnansyyttäjän Nurmisen lausunnosta. Se loppuu todellakin siihen, että toissijaisesti kriminalisointi on ainakin rajattava vain seksuaalipalveluiden ostamiseen tilanteissa, joissa myyjä on ihmiskaupan uhri. Ammattisyyttäjä, joka on erikoistunut näihin, näki tämän vaihtoehdon mahdollisena.
Mutta sitten kun minä olen miettinyt, miten on mahdollista, että vetoatte vielä siihe, ed. P. Salo ja ed. Vistbacka, että olette toimineet tällä alalla, niin nyt se selvisi ed. Salon osalta. Te muistelette vanhoja parituspykäliä. Nyt on uusi, laaja-alainen pykälä, johon juuri ed. Johannes Koskinen viittasi, joka aikoinaan ministerinä tätä valmisteli, joka on aivan toisesta maailmasta. Teidän käsityksenne siitä, että parituspykälällä ei ole merkitystä tai rikosta ei voi todistaa, perustuu siis vanhoihin juttuihin eikä tähän uuteen huomattavan laajaan, merkittävästi koko seksibisnekseen puuttuvaan paritukseen.
Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Nämä pykälät ovat selvät, jos ei niitä tahallaan harhaan johtavilla esimerkeillä yritetä sekoittaa. On hyvä, että nyt dementoidaan tämä väite näistä lapuista. Nimenomaan on kysymys, ja valiokunnan mietinnössä se lukee aivan selvästi, objektiivisesti arvioitavista olosuhteista, se, että joku on pakotettu tai häntä on neuvottu pitämään lappua tai sanomaan, että olen tässä vapaaehtoisesti, on nimenomaan poissuljettu rangaistavuuden kriteerinä. On aivan käsittämätöntä, että tahallaan yritetään väittää asioita, jotka valiokunnan mietinnössä on nimenomaisesti toisin kerrottu.
Jos, puhemies, on aikaa näihin alaikäisiin, niin siinä on toisenlainen näyttökysymys. Juristi ymmärtää sen aika hyvin, kun on ikäraja ja sen näyttö. Se on erilainen arvioitavissa oleva asia kuin se, että onko ostettu esimerkiksi nettisivujen kautta tai olisiko muista tilanteista, esimerkiksi siitä, että maksetaan toiselle ihmiselle, pitänyt ymmärtää, että ei tässä nyt ole muusta kuin selvästikin parituksesta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta kysymys. Ikärajojen arviointiin liittyvä juridiikka on omansa, ja se liittyy moneen muuhunkin tilanteeseen.
Tuija Brax /vihr: Arvoisa herra puhemies! Vastaan aivan muutamaan täällä esitettyyn argumenttiin vielä.
Ensinnäkin kehuisin ed. Räsäsen puheenvuorosta sitä osuutta, jossa hän korosti, että esimerkiksi huumeidenkäyttäjää on vaikea tunnistaa. Valiokunnan Viron matkalla tämä asia tuli sikäläisten asiantuntijoiden esityksissä sangen selväksi. Huumeita voidaan kuulemma nykyään muun muassa prostituutioon päätyneiden tai sinne pakotettujen ihmisten osalta pistää muun muassa varpaiden väleihin niin, etteivät asiakkaat niitä näe. Samassa yhteydessä kävi myös hyvin selväksi, että bisneksen perusviesti on yleensä aina luoda se väärä illuusio siitä, että juuri te olette ensimmäinen asiakas ja minä teen tätä vapaaehtoisesti. Molemmat osoittautuvat yleensä valheeksi, asiakkaita on yleensä ainakin kymmenen päivässä, kuten Virosta kerrottiin. Juuri sen takia, että nämä palveluita myyvät yrittävät aina luoda tämän illuusion vapaaehtoisuudesta, niin lakivaliokunta - ja tämä toistettakoon nyt vielä viimeisen kerran - nimenomaisesti parituspykälän osalta vältti kaikki semmoiset tunnusmerkistöt, jotka vaatisivat sen asian arviointia, onko myyjä vapaaehtoinen vai ei. Objektiivisesti arvioitavat, ulkoiset kriteerit syntyvät muista seikoista. Tämä sanottakoon nyt vielä, toivottavasti viimeisen kerran.
Mutta sitten, puhemies, kehuisin myös ed. Sirnön sitä havaintoa, vaikka hän itse sitten ensimmäisessä äänestyksessä äänestää vielä pidemmälle menevää kriminalisointia, että tämä lakivaliokunnan esityksen yksi ajatus on nimenomaan se, että se pakottaa jokaisen mahdollisen ostajan miettimään, mitä on tekemässä, ottamaan selvää ja ymmärtämään, että suurin osa tämän alan bisneksestä on järjestäytyneen rikollisuuden käsissä.
Siitä tullaankin sitten uudelleen ed. Räsäsen yhteen väitteeseen, että olisi niin merkittävästi näitä yksittäisiä toimijoita. Hän viittasi muun muassa jälleen kerran huumeista riippuvaisiin ja päihdeongelmaisiin ihmisiin. Valitettavasti moni, tavallaan valitettavasti moni seikka viittaa siihen, että nämä naiset päätyvät alta aikayksikön järjestäytyneen parituksen piiriin. Heidän ei anneta, näiden mielenterveysongelmaisten, päihteiden väärinkäyttäjien, narkkarien, mitenkään yksityisesti toimia. He ovat monella tavalla täysin suojattomia, joutuvat juuri parittajien organisoituun hyväksikäyttöön. Sen takia on tärkeätä kriminalisoida parittajilta, puhumattakaan ihmiskauppiailta osto.
Aivan lopuksi, puhemies, haluaisin korjata erään asian koskien ed. Saloa. Käymämme sananvaihdon jälkeen tulin vakuuttuneeksi siitä, että hän tuntee myös nykyisen laajennetun parituspykälän, joten siltä osin haluan pöytäkirjaan merkittävän, että olin ymmärtänyt väärin, että hän olisi perustanut tämän näyttökritiikkinsä sille, että hän ei oikeastaan ole mieltänyt tätä uutta pykälää näin laajaksi. Sen sijaan meidän välillemme jää yhä merkittävä ristiriita, ja minun on yhä hyvin vaikea ymmärtää, miksi ed. Salo ei usko, että tässä asiassa objektiivisin perustein voidaan saada näyttöä, niin kuin Ruotsissakin on saatu, muun muassa tutkittaessa paritusta on saatu asiakasrekisteri. Se on objektiivista näyttöä, ja näin tämä saadaan. Mutta niin kuin ed. Salon kanssa totesimme, niin kolmen vuoden päästä, kun selvitys tulee, viimeistään silloin selviää, kumpi meistä oli oikeassa.