Perheet liikkumaan!
Lapset liikkumaan - Kaikki pelaa
Liikkumalla elämäniloa
Perheet liikkumaan!
Koululaisten huonosta kunnosta on keskusteltu julkisuudessa jo reilusti yli vuoden verran. Tutkimus toisensa jälkeen kertoo siitä, että lapset jakaantuvat entistä selkeämmin ääripäihin: niihin, jotka liikkuvat paljon ja niihin, jotka eivät liiku juuri ollenkaan. Tämän päivän lapset istuvat mielestäni suorastaan järkyttävän paljon, jopa koko päivän! Autosta pulpet tiin, sieltä kotitietokoneelle ja ruokapöydän kautta videoiden ja TV:n pariin. Koulussa ei ole liikuntatunte ja kuin nimeksi ja lasten kyvyttömyys hahmottaa omaa kehoaan on jo nimetty yhdeksi syyksi kasvaviin mielenterveysongelmiin. On sanottu, että moni lapsi tuntee tietokoneensa tänä päivänä paremmin kuin oman itsensä.
Liikkumattomuus on hengenvaarallinen asia ja se näkyy jo kasvavina diabetes -ja sydäntautilukuina. Kyse on miljardien markkojen verokuluista ja ennen kaikkea vaarallisista sairauksista, jotka aiheuttavat kärsimystä ja selvästi ennen aikaista kuolemaa. Sopivan liikunnan ja mielenterveydenkin yhteyksistä on entistä enemmän tietoa.
Vaikka liikkumattomuuden fyysiset, yhteiskunnalliset sekä taloudelliset seuraukset ovat yleisesti tiedossa, ei opetusministeri Maija Rask siitä huolimatta esittänyt liikuntaan lisää tunteja kun peruskoulun tuntike hystä vasta vähän aikaa sitten uudistettiin. Se ihmetyttää, sillä suomalaiset lapset liikkuvat koulun liikun tatunneilla Euroopassa toiseksi vähiten. Vain Ruotsissa tilanne on vieläkin huonompi. Kuitenkin juuri Suomessa kansantauteina on sellaisia sairauksia, joita voidaan ennaltaehkäistä vain liikunnalla ja terveel lisellä ruokavaliolla. Sairaat aikuiset eivät ilmesty tyhjästä. He ovat olleet joskus lapsia ja pohja elinikäi sille tottumuksille luodaan lapsuudessa.
Jokaiseen koulupäivään pitäisi mielestäni sisältyä ainakin ala-asteilla puolen tunnin liikuntavälitunti. Sen lisäksi koulujen pitäisi olla entistä paremmin perillä oppilaidensa arkiliikunnasta ja liikunnan harrastami sesta. Näiden tietojen perustella jokainen koulu voisi miettiä, mitä se omalta osaltaan voi tehdä, jotta oppilaat liikkuisivat mahdollisimman paljon koulumatkalla, välitunneilla ja koulunjälkeen esim. iltapäivä kerhoissa. Koulujen ja urheiluseurojen yhteistyö on joillakin paikkakunnilla tuottanut jo luovia ratkaisuja, mutta paljon on vielä tehtävää.
Koulu ei kuitenkaan yksin ole vastuussa lasten liikkumisesta. Päävastuu tässäkin asiassa kuuluu perheille ja perheliikunta pitäisikin olla entistä houkuttelevampaa. Liikuntaopistot ovat jo jonkin aikaan räätälöi neet koko perheelle ja isovanhemmillekin suunnattuja liikuntaviikonloppuja ja -viikkoja. Normaalissa arjessa tämän kaltaiset palvelut ovat vähissä. Urheiluseurat eivät tavallisesti tarjoa mitään tekemistä koko perheelle yhdessä ja sama koskee valitettavasti kuntienkin palveluita.
Liikuntapaikkarakentamisessa kukaan ei ole tähän asti kysynyt, miten aikuiset ja lapset voisivat olla samassa tilassa yhtä aikaa. Punttisaleille on suorastaan hengenvaarallista viedä lapsia eikä palloiluhalleis sakaan ole nurkkausta, johon voisi organisoida lasten peuhunurkan siksi aikaa kun äiti tai isä pelaa. Joissain kaupungeissa on iloisia poikkeuksia, mutta valitettavan harvalukuisesti. Vastaavasti harvoissa seuroissa on hoksattu lähettää vanhemmat vaikkapa sauvakävelylle lasten harjoituksien ajaksi, mistä saataisiin sekin hyöty, etteivät vanhemmat ole liian aktiivisia huutelijoita kentän laidalla! Päivien vähitellen pidentyessä ja kesän tullessa kohisten on hyvä aika kaivaa vanhat verkkarit kaapista, polkupyörät varastoista kunnostettaviksi, sulkea tietokoneet ja lähteä koko perheen kanssa ulkoilemaan keväiseen luontoon.
Lapset liikkumaan - Kaikki pelaa
Suomi pääsi jokin aika sitten Iso-Britannian mediassa esille ainakin siksi, että Britannian parlamentin alahuoneen terveysvaliokunta tuli tutustumaan suomalaiseen kouluruokailuun ja siihen, miksi meidän lapsemme eivät kärsi ylipainoisuudesta niin paljon kuin englantilaislapset. Osasyy siihen varmasti on, että lapsemme saavat koulussa päivittäin ilmaisen lämpimän aterian, joka on ravintoarvoiltaan tasapainoinen kokonaisuus. Kouluateria on kuitenkin monen lapsen ainoa lämmin ruoka päivässä, ja karamellien, sipsien ynnä muiden epäterveellisten naposteltavien jatkuva syöminen ja virvoitusjuomien juominen on valitettavasti lisääntynyt. Samanaikaisesti on tutkimusten perusteella voitu todeta, että koululaisten kestävyyskunto on laskenut muutamassa kymmenessä vuodessa huolestuttavasti. Koululaiset näyttävät jakautuvan hyväkuntoisiin ja huonokuntoisiin. Osa harrastaa sekä hyötyliikuntaa että vapaa-ajan liikuntaa, osa taas ei tee kumpaakaan. Kun tämän lisäksi vielä koululiikunnan määrää on supistettu, ei tilanne näytä ainakaan paranevan..
Kun puhutaan lasten liikunnasta, ei tarkoiteta vain jonkun lajin harrastamista, vaan siihen lasketaan kaikenlaisia pitkin päivää tapahtuvia pieniä liikuntatuokioita: pihaleikkejä, välituntiliikuntaa, hyötyliikuntaa, koulumatkoja sekä perheen kanssa tapahtuvaa liikuntaa. Näiden erilaisten liikuntahetkien lisäksi osalla lapsista on joku tietty, yksilöllinen liikuntaharrastus, ja miltei puolet lapsista ja nuorista harrastaakin urheilua vähintään neljä kertaa viikossa.
Suuren kansallisen liikuntatutkimuksen (2001-2002) mukaan noin 40% lapsista harrastaa urheiluseuroissa, ja puolet niistäkin lapsista, jotka eivät kuulu seuroihin, haluaisivat kuulua. Erityisesti vähävaraisten perheiden lapsille koulujen iltapäiväkerhoilla ja ilmaisilla tai lähes ilmaisilla liikuntapalveluilla ja -mahdollisuuksilla on todella suuri merkitys, ja kuntien tulisikin nähdä näiden toimintojen ennaltaehkäisevä vaikutus niin sosiaalisesti kuin kansanterveydellisestikin.
Jalkapallo on ollut pitkään suosituin laji lasten ja nuorten keskuudessa, ja se kasvattaa suosiotaan kaiken aikaa. Suomen Palloliitto onkin ottanut kasvatustehtävänsä vakavasti ja lanseerannut Kaikki Pelaa - ohjelman, jonka tarkoituksena on ottaa kaikki mukaan peliin ja toimintaan, sekä antaa onnistumisen elämyksiä kaikentasoisille pelaajille ilman, että hampaat irvessä vaan jahdataan voittoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lapsella on mukana harrastuksessa turvallinen aikuinen ja ilmapiiri on kiittävä ja kannustava. Lähtökohtana on, että jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus kannustavaan ja turvalliseen jalkapalloharrastukseen. Ohjelman arvoihin kuuluvat myös vastuu ihmisestä ja ympäristöstä, iloisuus, suvaitsevaisuus, vuorovaikutus ja kansainvälisyys. Uskonkin, että mm. maahanmuuttajalapset voivat päästä mukaan suomalaiseen yhteiskuntaan, sekä tutustua suomalaisiin lapsiin ja nuoriin esimerkiksi yhteisen liikuntaharrastuksen kautta, jossa kaikki ovat samanarvoisia riippumatta siitä, mistä maasta he ovat kotoisin. Useissa lajeissa ei myöskään ole tärkeää se mitä kieltä puhutaan, koska pelin säännöt ja taktiikat ovat yhteisiä kaikkialla. Myös vammaiset lapset ja nuoret pääsevät mukaan pelaamaan ja leikkimään, kun harrastusyhteisön ilmapiiri on suvaitsevainen ja peli reilua.
Vanhempi poikani Alec harrastaa jalkapalloa, ja olen sitä kautta päässyt tutustumaan ihan kirjaimellisesti ruohonjuuritasolla lasten liikuntaharrastuksiin ja hänen kavereidensa vanhempiin, mikä on todella mukavaa ja hyödyllistä. Ja tulevan kesän kohokohta onkin neljä päivää kestävä jalkapalloturnaus, jossa kaikki lapset ja vanhemmat nukkuvat yhdessä luokkahuoneen lattialla. Kyllä siinä ainakin viime kesänä syntyi hyvä yhteishenki!
Ihailen kovasti poikien naisvalmentajaa, joka itseään säästämättä ilman rahallista korvausta antaa lapsillemme niin paljon iloa ja parantaa kunnon lisäksi myös heidän itsetuntoaan. Kun valmentaja sanoo, että juuri sinua tarvittaisiin sunnuntain ottelussa, niin kyllä lapsen oma kuva itsestään paranee taas huomattavasti!
Aikuisiän diabetes ja muut "elintasosairaudet" ovat lisääntyneet viime aikoina ja helpoin tapa ehkäistä niitä on huolehtia lastemme riittävästä liikunnasta ja terveellisestä ravinnosta. Karkkipäivän tuominen takaisin perheiden arkeen jokapäiväisen karkinsyönnin sijasta ei välttämättä olisi huono ajatus, eikä raitis ilma meille aikuisillekaan pahaa tee. Näin keväällähän voi lähteä eväsrepun ja termoskannun kera vaikka luontoon kävelemään tai pyöräilemään! Entä jos lähtisimme vaikka jo ensi sunnuntaina koko perheen voimin yhdessä kävelylenkille?
Liikkumalla elämäniloa
Tapasin Eerikinkadulla tutun keski-ikäisen miehen, jolle selvästi oli tapahtunut jotakin. Ajattelin ensin hiljaa itsekseni, että onkohan hänkin liittynyt näihin villityksen saaneisiin miehiin, joilla on uusi nuori naisystävä. Hänen uusi ihastuksensa, joka teki hänestä niin innostuneen ja energisen oloisen, olikin liikunta!
Hän oli oppinut iän myötä välittämään itsestään niin paljon, että vaikka hänet koulussa kuulemma aina valittiin viimeisenä kaikkiin joukkueisiin eikä hän ollut mikään tähtioppilas muutenkaan liikunnassa, niin nyt hän kertoi minulle luottavansa asiantuntevaan liikunnanohjaajaan, joka oli räätälöinyt juuri hänelle sopivan harjoitteluohjelman. Liian kova yhtäkkinen rehkiminenhän tuottaa helposti enemmän haittaa kuin hyötyä. Ohjelmaa noudattamalla hän oli edennyt tasaisesti parempiin tuloksiin, ja niistä nauttiminen näkyi selvästi hänen päältään. Hän oli myös oivaltanut, että aloittamalla kuntoilemisen nyt hän säästyisi monilta mahdol-lisesti edessä olevilta ongelmilta.
USA:ssa on arvioitu, että liian vähäinen liikunta aiheuttaa 23 % kaikista ennalta ehkäistävistä olevista kuolemista, tupakoinnin osuus on vielä suurempi eli 38 %. Alkoholin osuus on 10 %,mikrobien 8 % sekä Aidsin ja moottoriliikenneonnettomuuksien kummankin 2 %. Suomessa alkoholin osuus lienee edellä mainittua suurempi. Tiedämme myös, että liikkumattomuudesta ja vääristä ruokatottumuksista kumpuava aikuisiän diabetes on meillä räjähdysmäisessä kasvussa, ja että sen hoidon arvellaan tulevaisuudessa vievän jopa neljänneksen terveydenhoitokuluistamme.
Nyt tarvitaan paitsi valtiolta valmiutta maksaa terveydenhuollosta nykyistä enemmän, myös valmiutta investoida ennaltaehkäisevään työhön, kuten vanhusten lihasvoiman parantamiseen ja nuorten luuston vahvistamiseen. Pyörätiet ja koulujen pihat nähdään fiksuissa kunnissa ennaltaehkäiseväksi terveystyöksi, ja lääkärit kirjoittavat liikuntareseptejä perinteisten lääkkeiden rinnalle tai sijalle.
Oma kokemukseni on että oma liikkuminen vähentyi dramaattisesti perheen kasvaessa. Onneksi perheliikunta, jossa liikuntaharrastukset ennemminkin yhdistäisivät kuin erottaisivat perheet iltaisin ja viikonloppuisin lomista puhumattakaan, on onneksi nyt kasvussa. Liikuntaseurat ja liikuntapaikkojen rakentaminen ohjaavat siihen suuntaan, että koko perhe voisi harrastaa liikuntaa joko yhdessä tai ainakin samaan aikaan samalla suunnalla.
Suomessa on todettu, että riittävästi - noin puoli tuntia joka päivä - reippaileva ihminen käyttää kolmanneksen vähemmän terveyspalveluita kuin jatkuvasti istuva. Sille kolmannekselle kyllä löytyisi kunnissa käyttöä!