Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu
Olin Helsingissä pidetyssä TT:n energiaseminaarin paneelissa keskustelelmassa vihreiden edustajana. Ydinvoimakeskustelu käy todella kuumana, hyvin iloinen olen kuitenkin siitä, että yhä suurempi osa suomalaisista tuntuu vastustavan ko. energiavaihtoehtoa! Erityisesti naisten osuus vastustajista kasvaa koko ajan. Tuntuu, että ihmisiä pelotellaan sähkön loppumisella ja leimataan muut oikeasti olemassaolevat vaihtoehdot vain tyhjänpäiväiseksi huuhaaksi. Tässä ohessa on seminaariin liittyvä juttuni, joka on julkaistu Turun Sanomissa.
Pelottelua energiarintamalla
"Onko Suomessa energiakriisi parin vuoden sisällä?" Tämän kysymyksen tein teollisuuden edustajille 8.3. TT:n energiaseminaarissa, jossa kovasti uhkailtiin vuonna 2010 tulevalla energiakriisillä, jos ei viidettä ydinvoimalaa saa rakentaa. Yksikään herroista ei väittänyt nyt, että lähitulevaisuudessa olisimme energiakriisin hampaissa.
Silloin muistutin, kuinka vuonna 1993 viidettä ydinvoimalaa haluavat silloin pelottelivat kymmenen vuoden sisällä tulevalla energiakriisillä, ellei viidettä ydinvoimalaa saada rakentaa. Nyt pian kymmenen vuotta myöhemmin energiakriisiä ei ole kuitenkaan näkynyt, vaan on tapahtunut voimakasta kehitystä eritoten puuenergian kehityksessä.
Turun Sanomien pääkirjoituksessa (9.3.) kerrottiin samasta energiaseminaarista ja maalailtiin uhkakuvia tulevista ongelmista siinä tapauksessa, ettei ydinvoimaa rakenneta nyt lisää. Haluaisin tähän keskusteluun liittyen huomauttaa, että viime helmikuun hintapiikit ovat merkityksettömiä koko vuoden sähkön hintaan suhteutettuna. Jos esimerkiksi hinta on kymmenkertainen yhden tunnin ajan, niin lasku vastaa vain 10 tunnin normaalia kulutusta.
Toinen kommenttia kaipaava väite oli se, että Kaliforniaa voi pitää varoittavana esimerkkinä. Voi pitää vain osittain. Siellä suurimmat ongelmat aiheutuivat valtavasta hintakartellista ja ongelmien primaarinen aiheuttaja oli keskitetyn sähköinfrastruktuurin laaja yksityisomistus. Tilannetta vaikeuttivat myös yllättävät sääolot ja kalifornialaisten erittäin tuhlaileva energiakäyttö. Samaisessa pääkirjoituksessa sanottiin, että kauppa- ja teollisuusministeriölle antamassaan lausunnossa keskeiset ministeriöt ja etujärjestöt pitävät viidettä ydinvoimayksikköä yhteiskunnan kokonaisedun mukaisena.
Voin kertoa kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäreen kertoneen energiaseminaarin keskustelussa, että lausuntoja oli pyydetty valikoidulta joukolta, toisin sanoen niiden perusteella ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä ydinvoiman haluttavuudesta Suomessa. Taloustutkimus Oy:n noin tuhannelle suomalaiselle kuukausittain esittämä kysymys ydinvoiman kannatuksesta tuo esiin selvemmin suomalaisten ajatukset ydinvoimasta. Helmikuussa 2001 ydinvoiman käyttämisen ja käytön laajentamisen puolella oli 39 prosenttia kansalaisista ja sitä vastaan 54 prosenttia. Vuonna 1998 kannatusta tuli 46 prosenttia, vuonna 2000 kannatus oli pudonnut jo 41 prosenttiin, ja nyt ollaan siis alle 40 prosentissa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että seitsemän kymmenestä haastatellusta naisesta vastustaa ydinvoimaa.
Meille suomalaisille halutaan nyt kertoa, kuinka kallista on valita vihreä energiavaihtoehto ilman ydinvoimaa. Haluan tässä vielä kerran todeta, että kansallisen ilmastostrategian skenaario, joka perustuu maakaasun käytön lisäämiseen, on suhteellisen pessimististenkin oletusten mukaan täysin realistinen vaihtoehto: kansantaloudellisten kustannusten ero maakaasun ja ydinvoiman lisäämisen välillä on seuraavan kymmenen vuoden aikana pieni.
Ilmastostrategian kumpikin vaihtoehto perustuu talouden kasvuun, ja riippumatta valittavasta vaihtoehdosta kotitaloudet vaurastuvat verrattuna nykytilanteeseen. Erojen bruttokansantuotteessa em. vaihtoehdoilla arvioidaan vuonna 2010 mahtuvan 0,1-0,3 prosenttiyksikön sisään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ydinvoimavaihtoehdolla viivästyttäisiin oletetusta kasvusta kolme viikkoa, maakaasuvaihtoehdolla kolme kuukautta. Tavallinen kansalainen ei tällaista viivettä huomaa missään käytännön toimissaan - se näkyy ainoastaan tilastoissa.
Ilmastostrategian laskelmat näyttävät, että maakaasuun perustuva vaihtoehto saavuttaa sekä ennen vuotta 2010 että sen jälkeen alemman päästötason kuin ydinvoimavaihtoehto. Tällä on merkitystä, sillä ensi vuosikymmenellä on välttämätöntä asettaa kansainvälisesti entisestään kiristyviä kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteita. Pitkällä aikavälillä maakaasun lisääminen ydinvoiman sijaan näyttäisi siis olevan kansantaloudellisesti kannattavampaa. Varsinaissuomalaisina voimme vielä erityisesti iloita vuonna 2006 meille asti ulottuvasta maakaasuputkesta. Putken aikatauluista kertoi TT:n energiaseminaarissa Gasum Oy:n toimitusjohtaja Antero Jännes.
Minun ja Liisa Hyssälän vieraana oli tänään joukko järjestöihmisiä STTK:sta, taloon tutustumisen ja videon jälkeen meillä oli oikein mukava juttutuokio lehterillä, kerrankin oli kunnolla aikaa kertoa mitä täällä tapahtuu ja vastata kysymyksiin! Ryhmä vaikutti tyytyväiseltä vierailuunsa ja lisämaustetta päivään toi vielä eduskunnan kyselytunti ja päivän keskustelunaihe: köyhyyspaketti.
Tänään oli eduskunnan ATTAC-ryhmän toinen tapaaminen, vieraana oli Erkki Tuomioja alustamassa Tobinin verosta. Tuomioja puhui mm. siitä, miten paradoksaalista on, että samanaikaisesti kun maailmassa vallitsee demokraattisempi tila kuin koskaan ennen(jos katsotaan ihmisten oikeutta osallistua ja äänestää vapaissa vaaleissa), kansalaisista yhä suurempi osa on sitä mieltä, että ei pysty vaikuttamaan ympäröiviin asioihinsa. Alustus herätti mielessäni monia kysymyksiä ja antoi pohdittavaa pitkäksi aikaa.
Tuossa alla on kirjoitukseni ATTACista (Uudenkaupungin sanomat). Kirjoituksessa on yleisiä tietoja ATTACista sekä siitä, miksi eduskuntaan on tämä ryhmä perustettu ja miksi siihen olen liittynyt.
Attac - poliittisesti sitoutumaton pääomakeinottelua vastustava kansalaisjärjestö
Viime aikoina on ollut jonkin verran kummastunutta uutisointia eduskuntaan perustetusta Attac-ryhmästä. Olen yksi ryhmän perustajajäsenistä ja minulta onkin kyselty, että olemmeko perustaneet jonkin vallankumousjärjestön vai mistä oikein on kyse. Monet ovat ihmetelleet, minkä takia eduskuntaan on pitänyt perustaa Attac- ryhmä, vaikka me lainsäätäjinä olemme ensiluokkaisen hyvässä asemassa päätöksenteossa ja voisimme varmasti vaikuttaa muutenkin. Attac poikkeaa kuitenkin monista muista järjestöistä, joten seuraavassa vähän taustoja ja eräitä perusteluja sille, miksi me kollegoideni kanssa olemme halunneet liittyä Attaclaisten joukkoon.
Attac tulee sanoista "Association pour une taxation des transactions financières pour l'aide aux citoyens" eli suomennettuna: " Yhdistys valuutansiirtoveron puolesta kansalaisten avuksi". Attac on kansalaisjärjestö, joka perustettiin Ranskassa vuonna 1998. Attacia oli perustamassa yksittäisiä kansalaisia, ammattiyhdistyksiä, kansalaisjärjestöjä ja sanomalehtiä. Attac toimii tällä hetkellä jo 20 maassa ja sillä on noin 50 000 jäsentä. Attac-ryhmiä toimii esimerkiksi useissa Euroopan parlamenteissa. Attac on kansainvälinen kansalaisjärjestö, joka vastustaa globaalin talousjärjestelmän epädemokraattisia ja eriarvoistavia vaikutuksia. Järjestö haluaa levittää tietoisuutta siitä, ettei globaali talous ole vääjäämätön luonnonlaki, joka ei voisi toimia toisin.
Attacin perustamisajatuksen esitti alunperin Le Monde Diplomatique -lehden päätoimittaja Ignacio Ramonet, joka on todennut: "talous ei ole ainoa maailmanlaajuinen asia, vaan myös ympäristönsuojelu, sosiaalisten epäoikeudenmukaisuuksien tuottamat ongelmat ja huoli ihmisoikeuksista ovat globaaleja kysymyksiä." Attac on paitsi kansalaisjärjestö myös painostusryhmä, joka tuottaa tietoa ja pyrkii tuomaan esiin konkreettisia vaihtoehtoja nykyiselle, vain harvojen etuja, rikkautta ja hyvinvointia edistävälle globalisaatiolle. Attac ei ole poliittisesti sitoutunut, vaan sen kannattajiin kuuluu ihmisiä kaikista poliittisista suuntauksista. Yhteistä Attac-laisille on kuitenkin ympäristöä kunnioittavat arvot sekä demokratian ja ihmisten välisen solidaarisuuden asettaminen yksityisen eduntavoittelun edelle.
Yksi Attacin perusteemoista on ollut nk. Tobinin veron toteutuminen kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla, joiden epävakaus tuottaa jokaisen arkipäivää koskettavia haitallisia seurauksia. Tobinin vero on saanut nimensä taloustieteilijä, nobelisti James Tobinin mukaan, joka ehdotti valuutansiirtoveroa ensi kertaa jo vuonna 1972. Tobinin idea on hyvin yksinkertainen: peritään yli rajojen tapahtuvista rahansiirroista valuutansiirtovero, jonka suuruus voisi vaihdella valuutansiirron luonteen ja keston perusteella puolen promillen ja yhden prosentin välillä. Veroa voidaan siten verrata osakekauppojen leimaveroon. Vuonna 1982 Tobin vaati, että rahoitusmarkkinoiden rattaisiin olisi heitettävä hiekkaa hidastamaan markkinoiden ylikierroksia. Valuutansiirtovero voisi toimia tällaisena 'hiekkana', joka hillitsisi erityisesti lyhytaikaisia spekulatiivisia pääomaliikkeitä, mutta ei haittaisi pitkäaikaisia sijoituksia. Tobinin veron vuotuisella tuotolla voitaisiin esimerkiksi taata puhdas juomavesi niille 1200 miljoonalle ihmiselle, joilta se maailmassa puuttuu.
Tobinin vero ei ratkaise epäoikeudenmukaisen globaalin talousjärjestelmän ongelmia, mutta sen kautta olisi mahdollista toteuttaa demokraattisia ja sosiaalisia uudistuksia maailmanpolitiikassa. Vero voisi myös vapauttaa valtioiden kehitysapuvaroja muihin tarkoituksiin. Attac vaatii myös talousrikollisuutta mahdollistavien ja ruokkivien veroparatiisien poistamista ja kehitysmaiden velkojen anteeksiantamista oikeudenmukaisemman maailmanjärjestelmän aikaansaamiseksi. Järjestö taistelee uusliberalististen aatteiden vaikutusta vastaan ja haluaa palauttaa demokraattisen päätöksenteon sinne, missä sananvaltaa saa nykyään vain rahalla. Se haluaa myös herättää yhteiskunnallista keskustelua talousjärjestelmän vaihtoehdoista ja rohkaista ihmisiä uskomaan, että asioihin voi vaikuttaa - että talouden "näkymättömän käden" ylivalta on murrettavissa.
Suomen hallituksen voimassaolevaan hallitusohjelmaan kirjattiin vihreiden aloitteesta kohta transaktioveron selvittämisestä. Suomi voisi toimia aloitteellisesti transaktioveron toteuttamismahdollisuuksien edistämiseksi esimerkiksi EU:n aloitteesta. Belgia valmistelee parhaillaan EU-puheenjohtajakautensa ohjelmaa, johon on alustavissa luonnoksissa kirjattu Tobinin vero -keskustelun avaaminen EU:n tasolla. Suomella on yhdessä Belgian kanssa mahdollisuus tehdä poliittinen aloite globaalin valuutan siirtoveron kehittämiseksi. Samaan aikaan voisimme toimia aktiivisesti kansainvälisissä rahoituslaitoksissa ja WTO:ssa pääomaliikkeiden sääntelymekanismien kehittämiseksi ja globalisaation haittojen poistamiseksi sen sijaan, että pyrimme kaikin keinoin edelleen poistamaan kaikki pääomaliikkeiden sääntelymekanismit.
Tänään oli joukko koulutuspolitiikasta kiinnostuneita teekkareita Otaniemestä käymässä. Juttelutuokiomme jälkeen alkoikin sopivasti täysistunto, jossa käsiteltiin ilmastostrategiaa. Ydinvoimaan liittyvät ja muut energia-asiat ovat varmasti tekniikan alan opiskelijoiden sydäntä lähellä, harmi vain, että keskustelun mielenkiintoisimmat osat ryhmäpuheenvuorojen jälkeen olivat niin myöhään, että vierasryhmäni piti tietenkin lähteä lehtereiltä aiemmin pois.
Tänään olin puhumassa Kaarinassa, Vihreän liiton Varsinais-Suomen piirin kevätkokouksessa. Otin puheenvuoroni aiheeksi ajankohtaisen ja erityisesti meille vihreille hyvin tärkeän asian eli energiapolitiikan. Alla on tiivistettynä puheeni sisältö lehdistötiedotteen muodossa.
Janina Andersson Vihreän liiton Varsinais-Suomen piirin kevätkokouksessa:
Enemmistö tukee uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä
- Jos Suomen suuret energiantuottajat panostavat 10 - 15 mrd markkaa ydinvoimalaan, niin se on aivan varmasti osittain pois kansalaisten laajasti tukemien uusiutuvan energian ja energiansäästön kehittämisestä. Sama panostus uusiutuviin energialähteisiin myös todennäköisesti työllistäisi enemmän ja pitkäaikaisemmin, totesi kansanedustaja, Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja Janina Andersson Kaarinassa lauantaina.
Hajautettu kotimainen uusiutuva energia on Anderssonin mielestä myös huoltovarmuuden kannalta parempi vaihtoehto kuin satsaaminen yhteen energiamuotoon - kuten pelkään ydinvoimaan. Lisäksi Andersson piti Yhdysvaltain hallituksen ilmoitusta irtisanoutua Kioton ilmasto-ohjelmasta käsittämättömän vastuuttomana tekona koko maapallon tulevaisuutta ajatellen. Yhdysvallat tuottaa neljänneksen maailman kasvihuonekaasupäästöistä, joten maalla on keskeinen rooli myös päästöjen vähentämistoimissa.