Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu
Nu har jag för första gången besökt Åbo Akademis nya Arken, och träffat aktiva studerande. Tänk, så bra att det hela tiden kommer nya smarta unga kvinnor till ÅA, som tar sig tid att också försöka förbättra världen. I dag hade jag glädjen att träffa några av dem på Amnesty Internationals ÅA-grupps arrangerade seminarium om kvinnornas ställning i dagens Finland, som en del av kampanjen Våld mot kvinnor. Jag inledde vår diskussion ur mitt riksdagsperspektiv och vårsolen kändes ännu ljusare då jag cyklade hem efter denna träff. Tack Krista Orama för att du arrangerade ett program som gav mig mera tro på att nya starka kvinnokrafter är på kommande hela tiden!
Olin tänään Vanhemmuuden tukemisen monet mahdollisuudet päivähoidossa -seminaarissa Turussa. Seminaari oli avoin kaikille varhaiskasvatuksen parissa toimijoille. Tavoitteena oli avata keskustelua varhaiskasvatuksen suunnitelmien toteuttamisen pohjaksi, varhaisen puuttumisen merkityksestä ja kasvatuskumppanuuden toteutumisesta päivähoidossa.
Seminaari toteutettiin Raha-automaattiyhdistyksen Kasvuturve -projektirahasta. Olen Kasvuturve-projektin suojelija ja pidin pienen puheenvuoron seminaarin alussa.
Seminaarin pääaiheet olivat:
-Kasvatuskumppanuus ja varhaisen puuttumisen keinot päivähoidon perhetyössä
-Yhteisöllisen ja moniammatillisen työotteen merkitys kasvatuskumppanuuden toteutumisessa
-Vuoropuhelua päivähoidon perhetyössä - Kasvuturpeen menetelmät ja sisällöt
-Perhetyön haasteet ja mahdollisuudet päivähoidossa -paneeli
Keskustelemassa oli niin lasten vanhempia, perheterapeutteja kuin Turun kaupungin edustajiakin.
Poliisitalossa pidetty seminaari oli aivan täynnä ja kuulemani mukaan ulkopuolelle jäi halukkaita osallistujia vielä "jonottamaankin"!
Seminaari oli todella mielenkiintoinen, ja puheenvuoroja ja keskustelua kuunnellessani tulin erittäin iloiseksi, että perheemme on saanut olla osana näin hyvää projektia, ja Sateenkaari Kotolaisenakin jo viisi vuotta! Alla lisää Sateenkaari Kodosta ja Kasvuturve -projektista:
Helmikuussa 2001 Sateenkaari Kodossa aloittaneen kolmevuotisen Kasvuturve -projektin tavoitteena on ollut kuulla perheitä ja koota kokemuksia päivähoidon vanhemmuutta ja perheiden hyvinvointia vahvistavista työmuodista. Projektissa on etsitty uusia menetelmiä ja työtapoja tukea perheitä erilaisissa pulmatilanteissa ja ennaltaehkäistä niiden kriisiytymistä. Tulokset ovat kannustavia. Yhteisöllinen työote ja nopea puuttuminen ovat estäneet avioeron, auttaneet avioerosta selviytymistä, estäneet huostaanoton ja auttaneet huostaanoton jälkeisen elämän jäsentämisessä ja uuden vanhemmuuden mallin opettelussa. Avun tarpeen kirjo on laaja, sisältäen äkillisistä kriiseistä pitkään jatkuneisiin päihde- ja mielenterveyden ongelmiin. Rahaa on säästetty rutkasti. Erityispalvelut ovat moniammatillisella verkostotyöllä olleet nopeasti perheiden käytössä.
Sateenkaari Koto ry on pienten lasten vanhempien vuonna 1998 perustama turkulainen yhdistys, jolla tänään on kolme päiväkotia - Halikolo ja Ketunpesä Turussa ja Tiitiäinen Lahden kyläkoulun yhteydessä Uudessakaupungissa. Perhekeskeisyys, kodinomaisuus ja läheisyys ovat päivähoitopalveluja käyttävien perheiden määrittelemät arvot Sateenkaari Kodon toiminnalle
www.sateenkaarikoto.fi
Ohessa tiistaina 23.3.2004 pitämäni vihreän eduskuntaryhmän ryhmäpuhe koskien valtioneuvoston selontekoa valtiontalouden kehyksistä vuosille 2005 - 2008.
Ryhmäpuheenvuoro hallituksen kehysbudjetin lähetekeskustelussa, 24.3.2004
ed. Janina Andersson
Veroelvytyksen sijaan palveluelvytystä ja julkisia investointeja
Tiedän, että on liioiteltua verrata hallituksemme talouspolitiikkaa USA:ssa Bushin johdolla tehtyyn riskinottoon, jossa veroelvytyksen voimin uskotaan ihmeisiin. Mutta pieni varoituksen sana lienee kuitenkin paikallaan, kun hallitus kehysbudjetissaan ilmoittaa edelleen jatkavansa verotuksen keventämistä.
Jonathan Weisman vertaili 15. maaliskuuta Washington Postissa USA:ssa tehtyjä veroratkaisuja ja niiden vaikutusta työllisyyteen. Tulos on hämmästyttävä. Presidentti Clintonin veronkorotuksia vuonna 1993 seurasi työttömyyden lasku 6.9 prosentista 6,1 prosenttiin, ja työttömyys vain jatkoi pienenemistään kaikkina seitsemänä seuraavana vuotena. Kun sen sijaan presidentti Bush laski veroja vuonna 2001, työttömyysaste nousi 4,7 prosentista 5,8 prosenttiin ja kohosi siitä vielä 6 prosenttiin viime vuonna, kun veroja laskettiin lisää. Lopuksi Weisman vertaa USA:n 30,6 prosentin kokonaisverotusastetta Ruotsin 59,2 prosentin kokonaisverotusasteeseen, mikä on OECD-maiden korkein. Tästä huolimatta työttömyysaste Ruotsissa on parin viimeisen vuoden aikana ollut huomattavasti alhaisempi kuin USA:ssa.
Samassa artikkelissa taloustieteilijä Gary Burtlessin toteaa, että asian ydin ei niinkään ole verojen taso vaan verotuksen rakenne. Onnistuneesta työttömyyden vähentämisestä hän kertoo esimerkkinä, että samalla kun Clinton korotti ylempien tuloluokkien veroja, hän piti huolen siitä, että matalapalkkaisista töistä jäi enemmän käteen.
Samoilla linjoilla on viime aikoina täällä kotimaassa ollut muun muassa Suomen Pankin väistyvä pääjohtaja Matti Vanhala. Hän kyseenalaisti hallituksen harjoittaman veroelvytyksen jatkamisen. Veroale ei rahoita itseään missään oloissa eikä sitä voi perustella myöskään työllisyysargumentein. Tähän mennessä tehty veroale on suunnattu verotuksen keventämiseen kaikissa palkkahaitarin tuloluokissa. Yleisen veroalen jatkaminen heikentäisi valtiontaloutta. Siihen meillä ei ole varaa. Vanhala muistuttaa, että jos hallitus tästä huolimatta haluaa lisää veroalennuksia, on ne täsmäkohdistettava matalan tuottavuuden sektorin työllisyyden parantamiseen. Vihreä eduskuntaryhmä yhtyy Vanhalan analyysiin. Meillä ei ole varaa kokonaisveroasteen alentamiseen, mutta verotuksen rakenteessa on tästä huolimatta mahdollista ja pitääkin tehdä matalatuottoista työtä suosivia muutoksia. Kehysbudjetissa kyllä todetaan, että hallitus valmistelee ratkaisua matalan tuottavuuden työn kysynnän tukemisesta keväällä 2004, mutta kysyä sopii, että millä rahalla tämä aiotaan toteuttaa. Hallitushan on jo käyttänyt valtaosan veroelvytysvarastaan.
Kunnille lisää rahaa työntekijöiden palkkaamiseen
Hallituksen totaalinen toimettomuus paikalleen jämähtäneen työllisyysasteen edessä on pelottavaa. Hallitusohjelmaan kirjattu 100 000 uuden työpaikan tavoite on jo ajat sitten karannut käsistä eikä toiveita sen täyttymisestä nykyisillä keinoilla ole näköpiirissä. Tämän on myöntänyt työministeri Filatov ja sen on myöntänyt koko hallitus kirjaamalla asian kehysten perustelumuistioon, jossa tavoite on enää 30 000 uutta työpaikkaa. Työllisyystavoitteen asettamista hallitus perusteli aikanaan hyvinvointivaltion rahoituspohjan turvaamisella. Miten hyvinvointivaltion rahoituksen nyt käy? Miksi hallitus ei kerro miten se aikoo tilanteesta selvitä? Vihreä eduskuntaryhmä on äärimmäisen huolissaan. Julkisen talouden tasapaino uhkaa tosiasiassa tätä menoa horjua jo tällä hallituskaudella. Hyvä hallitus: nyt on järeiden toimenpiteiden aika. Ratkaisut on tehtävä ennen kuin joudumme tilanteeseen, jossa kattavien hyvinvointipalveluiden ylläpitämiseen ei yksinkertaisesti ole enää varaa.
Vihreä eduskuntaryhmä toistaa esityksensä palveluelvytyksestä. Valtiontaloutta pitää nyt elvyttää muillakin keinoilla kuin veronalennuksin. Veronalennukset valuvat suurelta osin ulkomaille. Valtion olisi, vaikka velkaantumisenkin uhalla, annettava kunnille lisää rahaa julkisen sektorin työntekijöiden palkkaamiseen. Kunnissa on huutava pula esimerkiksi vanhainkotien henkilökunnasta, kouluavustajista, opettajista ja sairaanhoitajista, mutta ei rahaa näiden palkkaamiseen. Palveluelvytys lisäisi kokonaiskysyntää samalla tavoin kuin veroale, mutta parantaisi samalla kunnallisia palveluja ja ennen kaikkea naisten työllisyyttä. Sen sijaan, että kuntien annetaan nyt velkaantua, olisi järkevämpää, että valtio velkaantuu.
Ei myöskään pidä väheksyä julkisten investointien merkitystä kansantalouden kohentamisessa. Vihreiden mielestä juuri nyt kannattaisi investoida esimerkiksi rataverkon parantamiseen ja kotitalouksien energia-avustuksiin. Tämänkaltaiset investoinnit paitsi parantavat työllisyyttä, myös vähentävät hiilidioksidipäästöjä päästökauppasektorin ulkopuolisilta sektoreilta, joiden rooli päästöjen vähentämisessä tulee nousemaan esiin kehyskaudella. Ihmetellä sopii miten hallitus ylipäätään aikoo päästä liikenteen kasvihuonekaasupäästövähennystavoitteisiin kehyksen mukaisella liikenneväyläbudjetilla ja leikatuilla joukkoliikennemäärärahoilla.
Liikenneturvallisuuden ja ympäristön kannalta parasta olisi, että raskas liikenne saataisiin mahdollisimman kattavasti siirretyksi raiteille. Nyt olemme tilanteessa, jossa määrärahojen niukkuus ei riitä ratojen kunnossapitoon, ja nopeusrajoituksia ollaan jo suunnittelemassa. Pelkona on, että vielä suurempi osuus vaarallisista kuljetuksista siirtyy kumipyörille. Jo nyt jopa huonoimpina keliaikoina 44 % kuljetuksista tehdään rekoilla, ja suuri osa näistä ajoista öiseen aikaan kun teiden ylläpitoa ei hoideta ihan yhtä tehokkaasti kuin päiväsaikaan.
Todettakoon, että kunnille valtiolta nyt tulossa oleva vajaa 300 miljoonan euron potti on korvausta kunnille neljän viime vuoden aikana kohonneista kustannuksista. Se ei siis ole mikään ylimääräinen hallituksen hyvän tahdon osoitus kuntia kohtaan. Alun perin palautus piti maksaa kerralla, mutta nyt se maksetaankin neljän vuoden jaksotuksella osamaksuna.
Yksityisen lainakannan kasvussa riskejä
Suomen talouskasvu lepää tällä hetkellä lähes yksinomaan kotimaisen kysynnän varassa. Yksittäisten ihmisten luottamus omaan talouteen on pysynyt yllättävän korkealla. Tähän liittyy Eduskunnan pankkivaltuuston pian julkaistavan kertomuksen mukaan riskejä, joita nopeasta lainakannan kasvusta voi aiheutua sekä velallisille itselleen että koko kansantaloudelle.
Kotitalouksien asuntolainakannan voimakas kasvu ei todennäköisesti aiheuta pankeille välittömiä ongelmia. Esimerkiksi 1990-luvun alun pankkikriisissä kotitalouksien aiheuttamat luottotappiot olivat lähestulkoon olemattomat. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että toisin kuin konkurssiin hakeutuvat yritykset, kotitaloudet eivät voi Suomessa mennä konkurssiin ja jättää lainojaan maksamatta. Asuntoluottokannan nopea kasvu aiheuttaa kuitenkin merkittäviä riskejä paitsi kotitalouksille itselleen myös välillisesti koko kansantaloudelle. Korkotason mahdollisesti noustessa tai asuntojen hintojen kääntyessä laskuun osa kotitalouksista joutuu lisäämään säästämistään tai jopa myymään asuntonsa tappiolla. Jos ilmiö on laaja - kuten 1990-luvun alkupuolella monessa maassa oli - sillä on kielteisiä kansantaloudellisia vaikutuksia, jotka heijastuvat yksityisen kulutuksen ja asuntoinvestointien kautta työllisyyteen ja yrityksiin, ja yritysluottojen kautta myös pankkeihin.
Asuntoluottojen riskejä lisää se, että suurin osa luotoista on Suomessa sidottu lyhyisiin (useimmiten 12 kuukauden) markkina- tai primekorkoihin. Suomalainen tapa on matalan korkotason aikaan kotitalouksille edullinen, mutta kansainvälisesti harvinainen. Kansantalouden vakauden kannalta olisi parempi, jos asuntoluototuksessa siirryttäisiin kohti vakaampia, kiinteäkorkoisia luottoja. Tämä olisi perusteltua nyt, kun suomalaisten kotitalouksien velkaantumisaste on kasvamassa lähemmäs muiden teollisuusmaiden keskimääräistä tasoa.
Vientituotteiden jalostusastetta nostettava
Entä miksi yritykset eivät investoi Suomeen? Tilastoissa ei näy henkilökunnan tietoon investointi, mutta ainakin perinteiset investoinnit ovat erittäin alhaiset. Teollisuus ja SAK tekevät ympäristöpolitiikasta ja etenkin päästökaupasta syntipukkia kaikkiin teollisuuden ongelmiin. On huomattava, että suomalaisen teollisuuden toimintaympäristö voi muuttua erittäinkin epäedulliseksi myös Suomessa, jos ilmastonmuutoksen uhkakuvat toteutuvat. Suomalaisen teollisuuden soisi siksi suhtautuvan vakavasti ilmastonmuutosta kiihdyttävien päästöjen vähentämiseen. Päästökauppajärjestelmällä tämä pystytään tekemään siellä, missä se on halvinta.
Päästöjen vähentämistä koskevien uhkakuvien luomisella yritetään peittää teollisuuden todelliset ongelmat, joista Kiina-ilmiö on oire. Suomen teollisuuden ongelmana on suorittavan työvoiman kalleus suhteessa esim. Viroon, Kiinaan tai vaikkapa Intiaan. Suorittavaan työvoimaan verrattuna Suomen korkeasti koulutetut työntekijät ovat globaalissa vertailussa hinnaltaan varsin kilpailukykyistä - siis varsin edullista. Tämä varmaankin johtuu hyvästä ilmaisesta korkeakoulutuksestamme. Työvoiman kalleutta on teollisuudessa perinteisesti kompensoitu automatisoinnilla. Tästä huolimatta Suomen vientituotteiden arvo, sen "kilohinta", on viime vuosina laskenut, vaikka viennin markkinaosuus on 1990-puolivälin jälkeen kasvanut. Viemme siis yhä enemmän bulkkitavaraa, jonka hinta on laskeva. Tämä tuotanto on kiihtyvällä vauhdilla siirtymässä halvempien tuotantokustannusten maihin. Uhkana on, että joudumme kierteeseen, jossa sekä tuotanto, että korkeasti koulutetut osaajat siirtyvät muualle. Tätä kierrettä lisää tietenkin halu siirtää tuotantoa kasvaville markkinoille.
Hallituksen kannattaisi käydä hakemassa oppia yritys- ja elinkeinotoiminnan uuteen suuntaamiseen esimerkiksi Tanskasta. Tanskassa on Suomeen verrattuna paljon pientä erikoistunutta teollisuutta. Sitä ei kannata siirtää halvempiin massatuotantomaihin. Jalostusasteeltaan korkeiden erikoistuotteiden sarjat ovat pieniä, mutta niiden kilohinta on kovempi. Hallitus voisi keskuudessaan pohtia miten se voisi edistää suomalaisen teollisuuden tuotevalikoiman jalostusasteen nostamista.
Tekemistä olisi myös yrittäjäasenteiden nostamisessa. Byrokratiaa on onnistuneesti kevennetty, mutta jossain vielä mättää, kun suomalaisia ei saada yrittämään. Vihreän eduskuntaryhmä odottaa, että hallitus saisi pikaisesti korjattua ainakin yrittäjän sosiaaliturvaan liittyvät sudenkuopat, jotta yrittäjillä olisi mahdollisuus jäädä kunnolla äitiyslomalle tai sairastamaan. Naisvaltaisia yrityksiä rasittaa myös vanhempainkustannuksista niille aiheutuva kohtuuton taakka. Vihreät ovat tehneet lakiesityksen mallista, jossa vanhempainkustannuksista työnantajalle aiheutuvat kustannukset jaettaisiin tasan kaikkien työnantajien kesken. Tämä uudistus olisi mahdollista toteuttaa nyt, kun hallitus on päättämässä sosiaaliturvamaksujärjestelmän uudistuksesta.
Opiskelijat ja vammaiset henkilöt jäävät jälleen kehysten ulkopuolelle
Vihreä eduskuntaryhmä haluaa kiinnittää huomiota myös siihen, mitä kehysbudjetin ulkopuolelle on jäämässä - jälleen kerran. Edelliset hallitukset ovat pyrkineet parantamaan kaikkien muiden laman aikaan leikkausten kohteeksi joutuneiden ryhmien sosiaalietuuksia paitsi opiskelijoiden. Nykyinen hallitus jatkaa tällä samalla linjalla. Myöskään vammaisiin henkilöihin ei ole kohdistettu 10 vuoden aikana yhtään merkittävää parannusta, vaikka vammaispalveluissa monet järjestämättömät kysymykset ovat perusoikeuskysymyksiä. Hallitus voisi nyt aloittaa sillä, että vaikeavammaisten avustaja-asiassa ja tulkkipalveluissa etsittäisiin mallia Kela-rahoituksen lisäämisestä, jotta kunnat eivät laistaisi vastuutaan vammaispalveluiden järjestämisestä. Samoin on vaikea ymmärtää mitä opiskelijat ovat tehneet ansaitakseen tämän poikkeavan kohtalon. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantaminen, mutta se on jostain syystä ajateltu tehtävän ilman rahaa. Tästä syystä erilaiset esitykset ja ehdotukset asiantilan korjaamiseksi ovat herättäneet opiskelijoissa voimakasta vastarintaa. Jos järjestelmään ei saada lisää rahaa, sitä on mahdotonta kehittää oikeudenmukaisesti.
Keskeinen syy opintojen pitkittymiseen löytyy resurssipulasta. Tämä näkyy selvästi toisaalta siinä, että yliopistoilla ei nykyisten resurssien puitteissa ole mahdollisuutta tarjota riittävästi opintoja tai opinto-ohjausta opiskelijoille. Toisaalta opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta tulla toimeen nykytasoisen opintotuen varassa ilman työssäkäynnistä saatavia lisätuloja. Hallituksen on parannettava opiskelijoiden opintososiaalista asemaa sekä nostettava yliopistojen resursseja kytkemällä resurssitason nousu opintojen ohjaukseen ja opetuksen riittävyyden sekä laadun parantamiseen, sen kummempia poppakonsteja opintojen nopeuttamiseen ei tarvita.
Suomen nykyinen menestys lepää korkean koulutustason ja tutkimuksen varassa. Uusia innovaatioita ei synny tyhjästä. Hallitus tekeekin suuren virheen, jos se jatkaa politiikkaa, jonka myötä tiedekorkeakoulujen annetaan edelleen kurjistua.
Jotkut sentään saavat lisää rahaa tiukoista kehyksistä huolimatta. Puolustusministeriölle on tulossa 16 miljoonaa euroa kustannusten nousua vastaavasti. Tämähän on noin 100 miljoonaa vanhaa markkaa. Onko tämä priorisointi teistä oikein?