Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu
Tänään osallistuin erittäin mielenkiintoiseen seminaariin, jonka oli järjestänyt eduskunnan Attac-ryhmä. Vieraina oli mm. Heikki Patomäki, Bruno Jetin (Ranska) sekä ministeri Sauli Niinistö. Seminaari käsitteli Tobinin veroa sekä yleisesti veroparatiiseja ja valuutansiirtoveron tulevaisuudennäkymiä. Auditorio oli miltei täynnä koko ajan ja mielipiteen vaihto oli osittain jopa aika terävää! Seminaarista jäi paljon ajatuksia jatkojalostettavaksi.
Tänään tapasin Satu Hassin kanssa täällä eduskunnassa mukavia tamperelaisia Perusvoimalaisia, eli ympäristöpolitiikan opiskelijoita Tampereen yliopistosta. Ilokseni Satultakin oli löytynyt puolisentoista tuntia aikaa kalenterista ja vietimmekin opiskelijoiden kanssa miltei kolme tuntia keskustellen ajankohtaisista asioista ja kansanedustajan sekä ministerin töistä.
Osallistuin tänään Helsingin messukeskuksessa järjestettyyn Energy 01 -tapahtumaan. Olin ainoana naisena seitsemän miehen kanssa paneelikeskustelussa puhumassa ydinvoimasta, tuulivoimasta, biomassasta, maalämmöstä jne. Yritin omassa puheenvuorossani painottaa erityisesti ydinvoimaan liittyvää vakuutusongelmaa eli sitä, että onnettomuuden sattuessa vahingot maksaa yhteiskunta, me kaikki kansalaiset. Muissa maissa ydinvoimayhtiöt on velvoitettu vakuuttamaan voimalat onnettomuuden varalta muuten, jolloin vakuutusmaksujen korkeus vaikuttaa ydinsähkön hintaan reaalisesti "oikein".
Pidin tänään alustuksen ydinjätteen loppusijoitus -konferenssissa. Konferenssin englanninkielinen nimi on "Stakeholder Involvement and Confidence in the Process of Decision Making for the Disposal of Spent Nuclear Fuel in Finland". Ohessa puheenvuoroni, valitettavasti sitä ei ole suomeksi eikä ruotsiksi. Paikalla oli maailman kaikki johtavat ydinjätespesialistit, joten olin todella asiantuntevassa ja tasokkaassa seurassa!
Second FSC Workshop: Stakeholder Involvement and Confidence in the Process of Decision Making for the Disposal of Spent Nuclear Fuel in Finland
Janina Andersson, the Green Parliamentary Group
What Gives Confidence to the Various Categories of Stakeholders?
Green members of the Parliament were actively supporting the change to the Nuclear Energy Act in 1994 when export of the radioactive waste was banned. After that all spent nuclear fuel produced by the Finnish nuclear power plants has been disposed and stored in Finland. The Greens think that this decision is still the only right one although, we are now facing the situation where we have to decide the fate of the spent nuclear fuel.
The Parliament ratified the Decision in Principle on the final disposal facility for spent nuclear fuel in Olkiluoto in May this year. The Greens started the preparations of the decision-making by arranging a fact-finding excursion to Posiva's investigation site in Olkiluoto. The excursion was hosted by Posiva Oy. In addition to this Greens arranged an open seminar on disposal of spent nuclear fuel. The aim of the seminar was to hear authorities and experts many-sidedly around the issue. As background and support for the decision making have Greens got information from many sources like for example from Ministry of Trade and Industry, Ministry of Environment, Posiva Oy, STUK, OECD and environmental organizations (NGOs).
Let me mention, that open information strategy, which Posiva has chosen in lobbying the decision makers, has received recognition among the Greens. On the other hand the commercial blitz, which was launched by Posiva in order to influence the common opinion, was to our opinion tasteless.
The Parliament ratification was a very important phase at the process. The Finnish Parliament is not able to directly affect to the future of the disposal of spent nuclear fuel according to the Nuclear Energy Act after the decision in principle. During the decision making process in the Parliament in its committees our MP's were able to hear amounts of authorities and experts. Anyhow, we think that the decision making over the final disposal of spent nuclear fuel went all too fast compared to what is its significance from for example the global and temporal perspective. No other country has so far gone as far as Finland in its decision making over disposal of spent nuclear fuel. The non-governmental environmental organizations criticized the Parliament because their voice was not heard extensively enough in the decision making process. As a whole, there was all to short a time given to the experts in the committee hearing compared to the similar decision making process in Britain according to the NGO's.
Although it seems like that different parties or stakeholders would have had a real possibility to influence the Greens in the decision making process our trust towards the final disposal of spent fuel has not been growing. We consider the term "final disposal". For the Greens the ratification of the Decision in Principle does not mean that the disposal of the spent nuclear fuel should be finally solved. The Greens have a qualified position towards the disposal plan. There are still many question marks in the plan, which have to be investigated more closely. For example, to our opinion Posiva should give attention to the positions of the Environmental Committee. According to its position there should be made careful pre- investigation of the rock foundation from the surface before construction of an underground shaft.
The results of the pre-investigation should also be evaluated carefully and openly. This is mentioned because Posiva's position towards the need and extend of the pre-investigations and its timetable has not come clear to us: In the application for the Decision in Principle there is said that the constructing of the shaft is going to be started already in 2003-2004. However, in the committee hearings in the Parliament and after that there have come forward circumstances (e.g. Geological Survey of Finland and STUK), which refer that Posiva should not start the constructing of the shaft before careful pre-investigation of the rock foundation, which will take 5-10 years.
There has been mentioned our concern about the pre-investigation of the rock foundation. As much as that we are waiting for the investigation results concerning the heat of the nuclear canisters, water flow, the salinity of the ground water on the planned disposal depth as well as the effects of the glaciation to the nuclear waste canisters and to the bentonite before giving our support to the plan.
Even though our attitude towards the plan is qualified are we strongly supporting further investigation of the final disposal possibilities. The only way to increase our confidence is to make the investigations carefully, using the best available technology and evaluating the results openly and as broadly based as possibly (also internationally). Our future attitudes will be influenced by the way how the investigation results affect the disposal plans: For example whether there is readiness to abandon some of the choices which have been made before the investigations and willingness to present new solutions for the disposal. We hope that the "forerunner" role does not make blind but there is readiness to slow down the speed of the progression if necessary. If for example the pre-investigation of the rock foundation shows reason for it. The authorities that supervise the plan have the possibility to make new decisions concerning the principle of the nuclear disposal according to what comes up in the research. This possibility must also take into use if necessary. In that sense the decision in principle is to our opinion an interim decision as it's nature.
The Parliament included a statement in the decision in principle. According to that statement government has to give a brief to the Parliament concerning the new investigation information and technical development gained after making the decision in principle to be able to make sure the security aspect of the final disposal. We expect that the clearance is going to be profound and that the Parliament gets the opportunity to consider the final disposal solution on the basis of it.
Lähestyvän joulun ja vuoden loppumisen aistii paitsi kiireisemmästä aikataulusta töissä, myös haastattelupyynnöistä joissa halutaan kuvata minua linnan juhlien asussa. Tänään olin jo yhdessä kuvauksessa, ensi viikolla on taas ainakin yksi tiedossa. Tavallaan nämä kuvaustilaisuudet ovat kyllä hauskoja, kun muuten juhlavaatteita tulee pidettyä niin harvoin ja työpäivä alkaa mukavasti 'prinsessana'!
Tänään jätin kirjallisen kysymyksen EU:n työmarkkinoiden vaikutuksesta yhteishuoltajuuteen. Kysymys on perusteluineen ohessa.
Kirjallinen kysymys: EU:n työmarkkinoiden vaikutus yhteishuoltajuuteen
Eduskunnan puhemiehelle
Suomen EU-jäsenyyden myötä yhä useampi suomalainen hakeutuu töihin tai opiskelemaan Euroopan unionin alueelle. EU:n perusperiaatteiden mukaan EU:n työmarkkinoille tai opiskelemaan hakeutuminen on myös kannustettavaa.
Myös avioerojen ja lasten yhteishuoltajuuksien määrä on kasvanut. Yhteishuoltajuuteen liittyy lapsen edun kannalta paitsi hyviä puolia myös ongelmia. Näitä ongelmia on pohdittu muun muassa hallituksen esityksessä laiksi passilain muuttamisesta (HE 182/1997). Esitys sisältää näiden ongelmien pohdintaa erityisesti passin myöntämiseen liittyvissä asioissa. Esityksessä ehdotetaan passilakia muutettavaksi niin, että alaikäiselle voitaisiin antaa passi, vaikka hänen huoltajansa ei ole antanut siihen suostumustaan, jos passin epääminen olisi selvästi vastoin lapsen etua ja jos voidaan pitää ilmeisenä, ettei lasta vastoin huoltajan suostumusta muutoin kuin tilapäisesti viedä toiseen valtioon. Esityksessä käytetty "selvästi vastoin lapsen etua" - käsite on hyvin häilyvä eikä esityksessä määritellä jatkuvista viittauksista huolimatta mikä on selvästi vastoin lapsen etua.
Julkisuudessakin paljon esillä olleet tapaukset lasten kidnappauksista(tavallisesti EU:n ulkopuolisiin maihin) antavat perusteita siihen, että tässä nimenomaisessa yhteishuoltajuuskäytännössä vaaditaan passin myöntämiselle kummankin huoltajan suostumus. Hallituksen esityksen (182/1997) perusteluissa kuitenkin todetaan, että "Passin myöntämismenettelyssä yhteishuoltajuudesta on aiheutunut ongelmia erityisesti niissä tilanteissa, joissa lapsen huoltajat eivät asu välien rikkoontumisen tai muun syyn vuoksi samassa taloudessa. Käytännössä toinen huoltaja voi syytä ilmoittamatta evätä lapselta passin saamisen." Edelleen perusteluissa on todettu, että "käytännössä huoltajan ei ole tarvinnut perustella suostumuksensa epäämistä. Tarkoituksena on voinut olla vain haitanteko entiselle puolisolle.
Tällaisissa tapauksissa passin epääminen on joissakin tapauksissa johtanut lapsen edun vastaiseen lopputulokseen, mitä ei ole pidettävä hyväksyttävänä." Hallintovaliokunnan mietinnön mukaan (HaVM 27/1997 - HE 182/1997) tulisi kiinnittää huomiota siihen, että lain sanamuodosta 'voidaan antaa' huolimatta lähtökohtana on, että alaikäiselle annetaan passi vaikka huoltaja on evännyt suostumuksensa, jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät.
Esille on tullut tapauksia, joissa huoltaja jonka luona lapsi asuu on saanut töitä toisesta EU-maasta, mutta lapsen toinen huoltaja on kiusantekona evännyt lupansa lapsen passin myöntämiselle. Tällöin lapsen huoltaja on yleensä kaikesta huolimatta joutunut lähtemään työn vuoksi ulkomaille ja lapsi on sijoitettu kenties jonkun kolmannen henkilön luo, koska toinen huoltaja ei kykene tai ole kiinnostunut lapsesta huolehtimaan. Huoltajan viranomaisille hankkimat asiantuntijalausunnotkaan(lapsipsykologit ja -psykiatrit) eivät ole vaikuttaneet viranomaisen päätökseen passin myöntämisen puolesta. Tämä ei voine olla lapsen edun mukaista!
Hallituksen esityksessä puhutaan yleisesti alaikäisestä lapsesta, mutta mielestäni passin myöntämistä päätettäessä pitäisi lapsen ikä ottaa huomioon. Alle kouluikäisen lapsen tulisi voida asua ja elää häntä tosiasiallisesti päivittäin hoitavan huoltajan kanssa yllättävistäkin työpaikkamuutoksista riippumatta, erityisesti silloin, kun lapsen suhde toiseen huoltajaan ei ole säännöllinen hoitosuhde. Tämän päivän EU:n alueen työmarkkinoiden vaatimukset työvoiman joustavuudesta eivät saa vaarantaa lapsen turvallista ja jatkuvaa hoitosuhdetta häntä tosiasiallisesti hoitavaan huoltajaan.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko hallitus tietoinen ongelmista, joita aiheutuu alaikäisen lapsen passin myöntämisessä yhteishuoltajuustilanteissa, kun huoltaja jonka luona lapsi asuu hakeutuu EU:n alueen työmarkkinoille tai opiskelemaan ja aikooko se antaa viranomaisille soveltamisohjeet tällaisia tilanteita varten?
Helsingissä 14 päivänä marraskuuta 2001
Janina Andersson /vihr
Olin tänään puhumassa Egon Nordströmin kanssa Paraisilla Vihreiden V-S piirin syyskokouksessa. Tilaisuuden tiedote on ohessa, också på svenska. Tiedote menikin iloksemme hyvin läpi muun muassa Turun Sanomissa ja Turkulaisessa!
Julkaisuvapaa 24.11. klo 12.00 / Fri att publicera 24.11. klo 12.00
Vihreän Liiton valtuuskunnan jäsen Egon Nordströmin ja vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja Janina Anderssonin yhteinen kannanotto Vihreän Liiton Varsinais-Suomen piirin syyskokouksesta Paraisilla 24.11.2001:
Nordström ja Andersson ehdottavat, että kunnilla tulisi olla mahdollisuus periä alempaa kunnallisveroa reuna-alueillaan. Tämän suuntaista kokeilua yritettiin Nauvossa noin toista vuotta sitten, mutta se kaatui laillisiin esteisiin. Nordström ja Andersson näkevät tässä mallissa myönteisiä mahdollisuuksia kunnille luoda uusia työpaikkoja esimerkiksi saaristoon. Pääkaupunkiseudun yrityksillä voisi olla suurtakin mielenkiintoa siirtää muun muassa puhelinvaihteensa ja muita vastaavia toimintoja edullisimmille ja viihtyisimmille alueille. Tällainen kehitys mitä luultavimmin edesauttaisi ja helpottaisi ympärivuotista asumista saaristossa yleensäkin.
Gröna Förbundets delegationsmedlem Egon Nordström och gröna riksdagsgruppens ordförande Janina Anderssons gemensamma uttalande i samband med Gröna Förbundets Egentliga-Finlands distrikts höstmöte i Pargas 24.11.2001:
Nordström och Andersson förespråkar att det borde göras lagligt för kommunerna att tillämpa lägre kommunalskatt i deras periferiområde. Ett dylikt experiment förbjöds i Nagu för drygt ett år sedan. Nordström och Andersson ser positiva möjligheter för kommunerna att locka till sig nya arbetsplatser t.ex. till skärgården. Företag i huvudstadsregionen kan ha stort intresse av att flytta bl.a. telefonväxlar och dylikt till billigare och trivsammare områden. Troligtvis skulle denna utveckling gynna och underlätta året om boendet i skärgården överlag.
Oppositio jätti viime viikolla välikysymyksen, johon sain tehtäväkseni vastata vihreän eduskuntaryhmän puolesta. Vastaus annettiin tänään, pitämäni ryhmäpuhe on ohessa. Istunto kesti pitkälle yöhön ja puheenvuoroja taisi olla pitkälti yli 70!
Arvoisa puhemies!
Vihreä eduskuntaryhmä on hyvin ilahtunut siitä, että myös oppositiopuolueet ovat huomanneet perhepolitiikan, lasten ja lapsiperheiden asioiden tärkeyden ja ottaneet ne näinkin arvovaltaisella tavalla esiin kuin välikysymyksellä. Vihreä eduskuntaryhmä ei kuitenkaan voi olla ihmettelemättä opposition tärkeysjärjestystä, onhan Keskusta tehnyt muun muassa aiemmin jo peräti kaksi väli kysymystä täysin samasta asiasta, polttoaineverosta.
Vihreät ovat pitäneet lapsiin ja perheisiin liittyviä asioita tärkeinä jo monien vuosien ajan, niin hallituksessa kuin aikoinaan oppositiossakin. Nykyiset oppositiopuolueet ovat profiloituneet viime aikaisissa keskusteluissa aivan muiden asioiden ajajina: esimerkiksi katseltaessa tätä hallituskautta taaksepäin voidaan huomata, että suurimmat keskustelut ja tunnekuohut ovat opposition keskuudessa nousseet muun muassa eläkkeiden pohjaosan leikkauksista, polttoaineverosta tai parisuhdelain hyväksymisestä. Erityisesti viimeksi mainittuhan on nimenomaan perheiden ja lasten kannalta hyvä asia, koska se osoittaa, että nykyaikana ns. perinteisen ydinperheen rinnalle hyväksytään myös muunlaisia perhemalleja.
On totta, että erilaisiin tukiin tai palveluihin ei ole ollut eikä ole tarpeeksi rahaa. On myös totta, että lapsiperheiden asiat eivät varmastikaan ole parhaassa mahdollisessa kunnossa. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, että hallitus tai hallituspuolueiden eduskuntaryhmät eivät olisi tietoisia ongelmista tai olisi pyrkinyt niitä korjaamaan. Toisaalta, esimerkiksi talousarvion valmistelussa on eduskunnassa nähty tänäkin syksynä, että myös oppositio on vaatinut rahaa mieluummin muihin kohteisiin kuin lapsiperheiden aseman parantamiseen.
Se, että samaan aikaan haluaa kosia sekä eläkeläisiä että lapsiperheitä kostautuu jossain vaiheessa: Molempiin rahat otetaan samasta potista. On siis priorisoitava, mutta oppositionhan ei sitä tarvitse tehdä. Hallitus on priorisoinut ja valinnut politiikassaan sellaisen linjan, että käytettävissä olevat rahat laitetaan palveluihin. Mielestämme tässä on onnistuttu olosuhteet huomioon ottaen tyydyttävästi. Valtiovarainministeriön tiukka linja on myös valitettavasti karsinut sellaisia vihreiden vaatimia asioita, jotka olisivat nimenomaan hyödyttäneet lapsiperheitä. Työttömyyden lisääntyminen ja laman seurauksena lisääntynyt syrjäytymiskehitys on valitettavasti vaikuttanut suhteellisesti eniten lapsiperheisiin jo siitäkin syystä, että niissä on suhteellisesti eniten työikäisiä. Erityisen raskaasti laman seuraukset näkyvät yksinhuoltajien arjessa. Mielestämme yksinhuoltajien taloudellisen ja yhteiskunnallisen aseman parantamiseen olisi löydyttävä keinoja, erityisesti sairastumisen tai loppuun palamisen kohdatessa perhettä. Akuuttiapuna kunnan tulisi tarjota kodinhoitoapua esimerkiksi yhteistyössä kolmannen sektorin järjestöjen kanssa.
Arvoisa puhemies!
Opposition välikysymyksessään esiintuoma asia ei todellakaan ole mikään uusi ongelma. Syrjäytymiskehitys sai alkunsa tässä muodossa jo 1980-luvun lopussa ja kasvoi koko 1990-luvun ajan. Lapsiperheillä oli siis sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia jo Esko Ahon hallituksen aikana. Me kansanedustajat, jotka olemme istuneet täällä pidempään, olemme kaikki vastuussa tilanteesta.
Monet välikysymyksessä mainitut asiat - ryhmäkokojen suuruus, kouluterveydenhuolto sekä päivä hoitopaikkoihin liittyvät asiat - kuuluvat kunnallisen päätöksenteon piiriin. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetustoimen valtionosuuksia on esitetty korotettavaksi muun muassa vuoden 2002 budjettiin. Kuntien itsemääräämisoikeuden lisääntymisen myötä ei valtiolla ole enää suuria vaikutusmahdollisuuksia kuntien rahankäyttöön. Monilla meistä kansanedustajista on tavallaan kaksoisrooli, olemme myös kunnan- tai kaupunginvaltuutettuja, joten monilla meistä on myös omakohtaista kokemusta perhepoliittisesta päätöksenteosta valtuustoista. Kuntatasolta kuulee aivan uskomattomia kertomuksia siitä, miten vanhemmat joutuvat oikeusteitse hakemaan kunnilta laissa määrättyjä oikeuksiaan. Näin on tapahtunut esimerkiksi vammaispalvelulain velvoitteiden täyttämättä jättämisen kohdalla.
Itsestäni tuntuu siltä, että kokonaisuudessaan suurimmat taistelut yksittäisistä perhepoliittisista asioista olen käynyt Turun kaupunginvaltuustossa. Tällaisia asioita ovat olleet esimerkiksi ryhmäkoko-asiat, sijaisten palkkaaminen, iltapäiväkerhot ja yksityisen hoidon tuen kuntalisä.
Vihreä eduskuntaryhmä haluaa korostaa, että yhteiskunnallisista panoksista ja painotuksista puhuttaessa pitäisi aina katsoa kokonaisuutta, eli päätöksiä ei tulisi tehdä pala kerrallaan. Talousarviossa olevan pienen summan karsiminen saattaa loppujen lopuksi tulla yhteiskunnalle huomattavasti kalliimmaksi. Esimerkiksi päihdeäitien tukeen suunnattavalla pienellä tuella voitaisiin pelastaa satoja päihdeäitien synnyttämää lasta terveeseen elämään. Tämä tuki kuitenkin karsittiin sosiaali- ja terveysministeriön esityksestä ja sen kohtalo on nyt eduskunnan käsissä.
Arvoisa puhemies!
Vihreiden mielestä vanhemmilla pitäisi aidosti olla mahdollisuus tehdä valintoja perheen, ei ainoastaan työn näkökulmasta. Työelämässä viime vuosina korostunut tehokkuuden vaatimus on johtanut työpaikoilla vääristyneeseen tilanteeseen: toisaalta jäljelle jääneet vähät työntekijät palavat loppuun, toisaalta on syntynyt eräänlaista näennäistehokkuutta, työpaikoilla roikutaan, koska 'uhrautumista' arvostetaan. Asennemuutosta tai työelämän vakiintuneita käytäntöjä on kuitenkin lainsäädännöllä vaikea muuttaa. Tässä asiassa vihreä eduskuntaryhmä haluaa korostaa työnantajien, luottamusmiesten sekä työmarkkinajärjestöjen vastuuta.
Yksi suuri syy perheiden pahoinvointiin on työelämän epävarmuus. Määräaikaisista työsopimuksista ja pätkätöistä on tullut enemmän sääntö kuin poikkeus. Tämä koskee erityisesti vastavalmistuneita naisia. Kaikkialla on läsnä kiire ja kilpailu, yhteiskunta pyörii koko ajan. Kauniista korulauseista huolimatta tätä kehitystä on haluttu tukea myös täällä eduskunnassa: hyvänä esimerkkinä on esimerkiksi keskustelu kauppojen sunnuntai-aukioloajoista. Yksi syy siihen, että vihreät vastustivat tätä oli nimenomaan perhepolitiikka: yksinhuoltajien entisestään vaikeutuva tilanne sekä perheen yhteisen vapaa-ajan väheneminen.
Työajan lyhentäminen tuo osaltaan helpotusta perheen yhteisen ajan vähyyteen. Työelämän joustomalleja tulisikin kehittää entisestään. Ulla Anttila on jättänyt lakialoitteen osittaisen hoitovapaan laajentamisesta alle 12-vuotiaiden lasten sekä vammaisten tai pitkäaikaissairaiden alle18-vuotiaiden lasten vanhempiin. Ryhmämme mielestä tämän muutoksen läpimeneminen olisi tärkeä askel yksilöllisten valintojen mahdollistamiseksi perheille.
Monissa perheissä nainen on se joka tienaa vähemmän, joten valitettavan helposti voi käydä niin, että perheen äiti on aina se joka joustaa, on kotona ja tienaa vähemmän. Tämä ei kuitenkaan ole vihreiden mielestä tarkoituksenmukaista. Mielestämme liian usein vanhemmuus tulkitaan keskustelussa vain äitiydeksi. Myös isät on saatava kasvatusvastuun kantajiksi. Vihreiden mielestä ideaalitilanne on, että vanhemmat voivat tasapainoisesti ja tasaveroisesti olla yksilöitä, käydä töissä, hoitaa lasta ja harrastaa. Asenneilmapiirin muutos ei kuitenkaan saa tarkoittaa taantumusta, että naiset joutuisivat vastentahtoisesti kotiin tai että heitä syyllistettäisiin työnteosta.
Kahtiajakautuneen naiseuden - kotiäiti tai uranainen - tilalle pitäisi ajattelussamme löytää jonkinlainen välimalli. Syntyvyyden suhteen on jo nyt havaittavissa, että vaikka kokonaissyntyvyys ei olekaan laskussa on syntyvyyden suhteessa synnyttävään ikäluokkaan todettu jakautuvan. Erityisesti korkeasti koulutetut naiset ovat yhä useammin lapsettomia ja toisaalta taas monilapsisten perheiden määrä on kasvamassa. Huoli toimeentulon ja työn jatkuvuudesta ei kannusta perheen perustamiseen, ja yleisesti ottaen työn ja perheen yhteensovittaminen näyttäisi olevan entistäkin vaikeampaa.
Vaihtelevat ja epäsäännölliset työajat eivät sovi kovin hyvin yhteen lapsiperheiden arjen kanssa. Vieläkin, yllättävää kyllä, monet naureskelevat vanhalle 8-16 -yhteiskunnalle, mutta se oli joustamattomuudessaankin vakaa ja säännöllinen. Tiedettiin työn ja vapaa-ajan suhde, tiedettiin lasten menemiset ja tekemiset. Uusi, muuttunut tilanne vaatii uusia ratkaisuja. Mielestämme lasten harrastamiset pitäisi pystyä entisestään integroimaan koulun jälkeiseen iltapäivä-aikaan. Täten myös lasten yksinolo kotona vähenisi ja koulun jälkeisen ajan voisi viettää turvallisen aikuisen seurassa. Illat jäisivät sitten perheen yhdessäoloon.
Dosentti Irmeli Järventien sanat Helsingin Sanomissa viikko sitten menivät suoraan sydämeeni kahden pienen lapsen äitinä, jonka hektiseen elämään kuuluu tällä hetkellä tulevan omakotitalomme pohjan rakentaminen; Järventie vertaa lapsipolitiikkaa talon rakentamiseen. Se voi tukea lapsen kehitystä tai vaurioittaa sitä. Jos tulevien sukupolvien halutaan olevan luovia ja innovatiivisia, olosuhteita ennen kouluikää on vaalittava ja varjeltava, koska varhaislapsuus on luovuuden kehitys aika - ikään kuin talon perustan rakentamista. Kehityksen kiirehtiminen esimerkiksi aientamalla kouluun menoa vaurioittaa tätä perustaa, jonka varassa ovat koulussa opittavat taidot. Taidot ovat talon seiniä: jos perusta on rikki, niin seiniin on turha panostaa.
Taas kerran tuli siis todettua, että vihreiden linja vastustaa koulunaloitusiän alentamista on tärkeä osa pelastusoperaatiossa, jossa estämme lastemme uhraamista tehokkuuden ja taloudellisen kasvun nimissä. Sitä paitsi emme usko taloudellisen kasvunkaan hyötyvän siitä, että iloiset innovatiiviset lapset menettävät elämänilon yhteiskunnan paineiden takia.
Arvoisa puhemies!
Vihreän eduskuntaryhmän mielestä ei pidä kieltää sitä tosiasiaa, että raha todellakin auttaa moneen asiaan. Me olemme kuitenkin myös sitä mieltä, että yhdenkään eduskuntaryhmän ei pidä olla "kaksinaamainen" vaan päätöksentekijän on hyvä tunnistaa ja tunnustaa realiteetit, niin taloudellisessa kuin poliittisessakin päätöksenteossa.
Oppositiopuolueista erityisesti Keskusta on usein vaatinut erinäisiä asioita, menolisäyksiä budjettiin tai kritisoinut eri hallitusryhmien toimia tarjoamatta kuitenkaan realistisia vaihtoehtoja. Ennen vihreiden hallitukseen tuloa me teimme myös oppositiopolitiikkaa ja olimme hallituksen kanssa asioista useinkin eri mieltä. Me emme kuitenkaan vaatineet kaikkea kaikille ehdottamatta mistä rahat otetaan tai keneltä se on pois.
Haluankin kysyä sekä hallituspuolueen eduskuntaryhmän edustajana että kansanedustajana: ovatko opposition, eritoten Keskustan, vaatimukset ja ehdotukset todella sellaisia, että ne toteutettaisiin myös jos oppositiopuolueet istuisivat hallituksessa vai ovatko nämä monet tälläkin vaalikaudella kuullut epärealistiset ehdotukset vain halpamainen tapa kerätä irtopisteitä ja äänestäjien kalastelua?
Kuten aiemmin jo mainitsin, täällä talossa on viime aikoina ollut suurin vääntö eläkeläisten asioista, mm. eläkkeiden pohjaosan leikkauksista, joihin liittyen Keskusta uhkasi välikysymyksellä ellei hallitus etsi budjetista tarvittavia rahoja. Mihin unohtui oppositiolta lapsiperheiden asiat silloin? Rahat näiden kahden ryhmän tarpeisiin tulevat samasta pussista. Oppositio painottaa yhtä lailla perhe- kuin eläkepolitiikassaan tukipolitiikkaa, hallituksen linjana on ollut palvelujen parantaminen. Tämä on mielestämme ollut hyvä painotus käytettävissä olevien rahojen käytölle eikä sitä ole syytä hylätä jatkossakaan.
Vihreä eduskuntaryhmä toivoo, että seuraava hallitus ottaa entistä painokkaammin lapsiperheet huomioon politiikassaan. Tämä tarkoittaa sekä lapsiperheiden tarvitsemien palvelujen parantamista että lapsipoliittisten tukien kasvattamista. Tuilla tarkoitamme mm. lapsilisien korottamista ja sitomista indeksiin. Pitkällä aikavälillä ratkaisuna moniin toimeentuloon liittyviin ongelmiin toimisi vihreiden esittämä perustulomalli. Näihin olemme jatkossa valmiita satsaamaan.
Lähitulevaisuudessa eduskuntaryhmämme toivoo tarvittavaa lisäpanostusta erityisesti adoptioavustuksen toteutumiseen sekä minimiäitiyspäivärahan korottamiseen. Yhteistyöllä, hyvät kollegat, saamme nämäkin kysymykset ratkaistua.
Tänään minulla oli vieraana aivan ihana lukiolaisryhmä Raisiosta! Ryhmää johtanut opettaja oli todella mukava ja oppilaat esittivät paljon kysymyksiä ja vaikuttivat innostuneilta ja kiinnostuneilta. Tällaista ryhmää on aina ilo emännöidä ja heidät toivottaakin mielellään tervetulleiksi uudelleen! Sekä minulle että avustajalleni jäi vierailun jälkeen todella positiivinen ja hyvä mieli - terveisiä vaan Raision lukioon!