Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu
Tänään vietin oikein mukavan ja rennon illan Salossa ehdokkaamme Pia Nykäsen vaalistartissa. Iltaan sisältyi bändejä, tanssia ja tietenkin kunnon keskusteluja vakavista ja vähän vähemmän vakavista asioista. On mukava olla tukemassa muita ilman, että itse aina on tapahtuman ja tilaisuuden keskipisteenä.
Minulta pyydettiin tekstiä Demarinuorten lehteen ydinvoimasta siitä näkökulmasta, että sen rakentaminen ei ole ympäristöteko. Yhdessä ryhmämme työntekijöiden kanssa valmistelemani teksti on kokonaisuudessaan ohessa.
Ydinvoima ei ole ympäristöteko
Hyvinvointimme ja jokapäiväinen elämämme on energian varassa. Olemme tulleet tilanteeseen, jossa uusiutumattomat luonnonvarat hupenevat kovaa vauhtia ja niiden käyttö aiheuttaa kestämättömiä ympäristöongelmia. Näistä vakavin on ilmastomuutos. Kestävien ratkaisujen etsiminen energiantuotannolle on välttämätöntä.
Miksi ydinvoima ei kelpaa Vihreille ratkaisuksi ilmastomuutoksen torjuntaan? Lisäydinvoimala tuo markkinoille halpaa sähköä eikä siten kannusta sähkönkulutuksen hillitsemiseen, saatikka toteuttamaan edes taloudellisesti kannattavia sähkönsäästöinvestointeja. Käy juuri päinvastoin, ydinvoiman rakentaminen lisää sähköntuotantoa ja -kulutusta. Tämän lisäksi ydinvoiman koko elinkaareen sisältyy sen eri vaiheissa ongelmia. Uraanin louhinta tuottaa suuret määrät radioaktiivista jätettä ja saastuttaa laajoja alueita, joista useimmat sijaitsevat alkuperäiskansojen mailla. Ydinvoimalan toimintaan liittyy aina suuronnettomuuden riski. Käytetty ydinpolttoaine pysyy radioaktiivisena satojatuhansia vuosia eikä sen turvallista varastointia ole ratkaistu vielä missään päin maailmaa. Ainoa todella kestävä ratkaisu ilmastomuutoksen torjuntaan - myös globaalisti - on energiankulutuksen vähentäminen uuden energiaa säästävän teknologian keinoin ja asteittainen luopuminen uusiutumattomista energialähteistä korvaamalla niitä uusiutuvilla energialähteillä. Eikä tämä tarkoita paluuta menneeseen kynttilä-päre -yhteiskuntaan.
On hyvä muistaa, että Suomen kansallinen ilmasto-ohjelma sisältää kaksi taloudellisesti ja teknisesti tasavertaista vaihtoehtoa ilmastopäästöjemme vähentämiseen. Toisessa näistä ei lisätä ydinvoimaa yhtään megawattia. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan alhaisimpiin päästöihin johtava energiapolitiikka, joka painottaa uusiutuvaa energiaa ja energian säästöä, on myös taloudellisen kehityksen kannalta edullisempaa.
Kiotossa joulukuussa 1997 solmittu sopimus toimista ilmastomuutoksen hidastamiseksi on vasta alkua. IPCC on arvioinut, että kasvihuonekaasujen päästöjä on sadassa vuodessa vähennettävä noin kahdella kolmasosalla nykytasosta. Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sitoumuskauden tavoitteet ovat vaatimattomia niihin päästövähennyksiin nähden, joita todella tarvitaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ekosysteemien sietämälle tasolle. Ydinvoimalla tätä ongelmaa ei ratkaista.
Vihreät haluavat nopeuttaa siirtymistä uusiutuvan energian, kuten biomassan, tuulivoiman ja aurinkoenergian käyttöön. Vaikka Suomi kulkee jo kehityksen kärjessä puuenergian hyödyntämisessä, on biopolttoaineiden käyttö mahdollista vielä lähes tuplata nykyisestä. Tuulivoiman hyödyntämisessä olemme EU:n hännänhuippu 38 MW:n tuulisähkötuotannolla. Tämä ei johdu siitä, etteikö Suomessa olisi tuulta. Sitä riittää yllin kyllin, ja tuotantohuippu osuu lisäksi talveen, jolloin sähköä tarvitaan eniten. Kolmen viime vuoden aikana tuulivoiman tuotantokapasiteettia on rakennettu maailmassa enemmän kuin ydinvoiman tuotantokapasiteettia ja kasvu jatkuu yli 30 %:n vuosivauhtia. Tanska tuotti vuonna 2001 jo 13 % sähköstään tuulella. Saksassa asennettiin viime vuonna yli 2600 MW tuulivoimaa ja Saksan kaikesta sähkönkulutuksesta tuulivoimalla katetaan nyt 3,5 %. Tuulivoima työllistää Saksassa 35 000 henkilöä ja alan teollisuuden liikevaihto on siellä 3,5 miljardia euroa. Uusiutuvat energialähteet ovatkin paitsi ympäristön kannalta kestäviä, ne myös työllistävät 2- 5 kertaa paremmin kuin fossiiliset polttoaineet. Hajautettuna tuotantona suuri osa niiden työllisyysvaikutuksesta Suomessa kohdistuu maaseudulle.
Uusiutuvien edistämisen ei tarvitse olla pelkästään valtion tukiaisten varassa. Myös energian tuottajille voidaan asettaa velvoitteita. Uusiutuvien edistämiseksi on viidessä EU-maassa päätetty ottaa käyttöön järjestelmä, jossa sähkön tuottajille annetaan velvoite tuottaa myymästään sähköstä vähintään tietty minimiosuus uusiutuvalla energialla. Jos tuottaja itse ei tätä pysty tuottamaan, on firman ostettava markkinoilta ns. vihreitä sertifikaatteja. Tähän suuntaan on eduskunta edellyttänyt myös Suomessa mentävän.
Taloudellisesti kannattavia energiansäästömahdollisuuksia on vielä runsaasti hyödyntämättä yhtä lailla teollisuudessa kuin kotitalouksissakin. Negawatit ovat edullinen energianlähde. Energiansäästön palvelukeskus Motivan mukaan 10 % nykyisestä sähkön kulutuksesta voidaan säästää halvoin toimin. Motivan mukaan jopa kolmasosa energiansäästötoimista voidaan toteuttaa ilman lisäsatsauksia tai investointeja. Esimerkiksi jos Suomi käyttäisi omakotitalojen lämmityksessä lämpöpumppuja samassa mittakaavassa kuin Ruotsi, säästyisi näin noin yhden ydinvoimalan vuosituotannon verran sähköä. Ydinvoima näyttää tätä taustaa vasten eräänlaiselta hokkuspokkusratkaisu, pitäytymiseltä kiinni vanhassa. Minä en usko temppuihin vaan tulevaisuutta luotaaviin näyttöihin. Niiden perusteella vain energian käytön tehostaminen ja panostaminen uusiutuviin energialähteisiin voivat näyttää meille tien kestävään energiatulevaisuuteen.
Janina Andersson /puheenjohtaja Vihreä eduskuntaryhmä
Tänään olin yhdessä Marjukka Karttusen kanssa ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin vuosijuhlimassa. TYY eli Turun yliopiston ylioppilaskunta täytti kunnioitettavat 80 vuotta! Matti Wuori piti juhlapuheen turvallisuuspolitiikasta, ja jätti puheellaan varmasti monelle meistä paljon ajateltavaa. Juhlissa oli niin mukavaa, että en huomannut ajan kulumista lainkaan, ja huomasinkin tanssivani aamunkoittoon yhdessä monien muiden juhlatunnelmaisten vieraiden kanssa!
Ohessa avoin kirjeeni Itämeren komissiolle eli HELCOM:lle (The Helsinki Commission). HELCOM:n tehtävänä on suojella Itämeren meriympäristöä saastumiselta. Järjestössä ovat mukana Suomi, Ruotsi, Tanska, Saksa, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Venäjä sekä EU. Kirjeessä viitattu polttopistelista tarkoittaa HELCOM:n Itämeren kuormittajien HOTSPOTS-listaa, johon tähän päivään asti on aivan syystä kuulunut muun muassa Saaristomeren ja Ahvenanmaan kalankasvatuslaitokset.
Kalankasvatus rehevöittää edelleen Itämerta
Avoin kirje HELCOM:lle
Olen ymmärtänyt että te tänään tai huomenna otatte kantaa Suomen ympäristöministeriön esitykseen kalankasvatuslaitosten poistamisesta Itämeren kuormittajien polttopistelistalta. Julkisuudessa syyksi tähän poistamisen on ilmoitettu, että kalankasvatukselta saataisiin näin poistettua julkisen häpeän leima.
Olen erittäin huolissani näistä Suomen valtion pyrkimyksistä, ja vetoan nyt teihin, että vähintään ottaisitte aikalisän ennen kuin teette tällaisen päätöksen. En ole nähnyt yhtään tutkimusta, joka antaisi aiheen poistaa kalankasvatukselta sen ympäristöä, erityisesti Itämerta, suuresti kuormittavan leiman.
Suomalaiset merentutkijatkin vastustavat voimakkaasti näitä Suomen valtion pyrkimyksiä. Ennen kuin teette päätöksenne toivon, että ehditte tutustua suomalaisten merentutkijoiden näkemyksiin aiheesta.
Tiedoksenne haluaisin vielä kertoa, että Suomessa on vähän aikaa sitten vaihtunut ympäristöministeri. Tästä johtuen on tämän ministerivaihdoksen yhteydessä ehkä vahingossa päässyt läpi ehdotus, jota ei ole kunnolla analysoitu eikä kaikkia asiaan liittyviä asiantuntijaosapuolia ole kuultu.
Helsingissä 18.11.2002
Janina Andersson / Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja
Här finns min kolumn till tidningen Arbetspension. Några tankar om tid och det som är viktigt i livet.
Arbeta mindre - lev mera
På vår sommarstugas utetupps vägg finns en samling aforismer. Den bästa av den har under årens lopp försvunnit, men jag minns den alltid: "Älska som om du skulle dö idag, arbeta som om du skulle leva evinnerligen"
Just så här vill jag leva och jag tror att hela vårt samhälle skulle må bättre av att leva så. Tyvärr har få av oss verkligen möjlighet att leva så här. Vi stressar och pressar och väntar på att sedan någon gång få bli pensionärer med tid att njuta av livet. Varför kan vi inte ta det litet lugnare redan i arbetslivet och säkert både orka och vilja arbeta ännu litet i ganska hög ålder? Det finns olika faser i livet då vi speciellt borde ha möjlighet till förkortad arbetstid.
Då vi har små barn borde både pappa och mamma ha subjektiv rätt till förkortad arbetsdag. Fungerande exempel på detta finns i Holland. En annan fas i livet på det borde vara ekonomiskt uppmuntrande att arbeta kortare dagar men hellre arbeta litet än att ge upp helt är då vi närmar oss pensionsåldern. Då vi känner att vi inte orkar med ekorrhjulet mera men ändå skulle ha en hel del erfarenhet och kunskap att dela med oss skulle det väl vara idealiskt att en ny yngre människa fick del av det den äldre kollega har att ge innan att han/hon går i heltids pension.
Vi vill alla känna att vi behövs, men bördan får inte bli för stor. Deltidsarbetande mor- och farföräldrar skulle lättare kunna delta i barnskötseln utan att deras helhetsbörda blir för stor. Vi eftersträvar alla bättre livskvalitet men tyvärr mäts den nu i huvudsak i materiell tillväxt. Under de två senaste åren har vår produktion ökat med fem procent. Är vi nu mycket lyckligare tack vare detta? Om vi istället skulle ha förkortat vår arbetstid med fem procent så skulle vi t.ex. alla ha fått två veckor ledigt per år. Det skulle säkert ha ökat mångas välfärd. Jag tror att de flesta av oss skulle vilja ha mera tid för varandra och för sig själv. Då skulle vi säkert både orka och vilja arbeta istället för att drömma om den dagen vi äntligen får bli pensionerade.