Viimeisen vuoden aikana vapaaehtoiset ja pakolliset huumetestit ovat herättäneet paljon keskustelua, niin työpaikkojen kahvipöydissä kuin tiedotusvälineissäkin. Vielä edellisellä vuosikymmenellä Suomessakin saatettiin todeta, ettei huumetilanteemme ole onneksi yhtä paha kuin muualla Euroopassa, mutta tilanne on muuttunut valitettavan nopeasti. Vielä jokin aika sitten huumeita pidettiin suurien ja kasvavien kaupunki en ongelmana, mutta erityisesti viime aikoina huumetakavarikoita ja huumeisiin liittyviä rikoksia on tehty hyvinkin pienillä paikkakunnilla. Erityisesti 90-luvun alkupuolelta lähtien huumetilastot ovat rumentuneet rumentumistaan ja tuntuu siltä, että loppua ei ole näkyvissä. Vanhempana ja poliitikkona olen havahtunut siihen tosiasiaan, että jotain pitäisi tehdä, mutta mitä? Hyvin helpoksi ratkaisuksi on löytymässä huumetestit. Niitä on vaadittu kouluihin, työpaikoille, varuskun tiin - kaikkialle. Monet huumetilanteesta huolestuneet ovat ajatelleet testauksen poistavan todellisen ongelman ja ohjaavan syrjäytyneet tai syrjäytymisvaaran alla olevat narkomaanit takaisin kaidalle polulle ja tekevän heistä taas ns. yhteiskuntakelpoisia. Asia ei mielestäni ole kuitenkaan ihan näin yksinkertainen.
Pahenevasta tilanteesta huolimatta huumeongelmaisten hoitomahdollisuudet ovat monessa kunnassa ja kaupungissa pysyneet lähes ennallaan. Pääkaupunkiseudulla on muutamia kymmeniä katkaisuhoitopaikko ja, muualla maassa tilanne on huomattavasti huonompi. Kaikkein huonoimmassa asemassa ovat nuoret ja kokonaan yhteiskunnasta syrjäytymässä olevat moniongelmaiset narkomaanit. Avustustyöntekijöiltä kuulee koko ajan, että työ on usein turhauttavaa, kun toisaalta yrittää auttaa ja samanaikaisesti tietää, että katkaisuhoidoissa on niin pitkät jonot, että jopa satoja hoitoon pyrkiviä jää ilman hoitoa. Alaikäisten käyttäjien määrä on kasvussa ja usein juuri he jäävät riittävän hoidon ulkopuolelle, vain avohoidon varaan. Sosiaali- ja terveysministeriöön työryhmä on ehdottanut, että mahdollisesti käyttöön otettavat oppilaitosten testit olisivat vapaaehtoisia. Virtsatestien käyttö edellyttäisi siten asianomaisen suostumusta. Alaikäisten testaamisessa oman ongelmansa aiheuttaa lainsäädäntö. Hallintomenettelylain mukaan yli 15-vuotiaalla on lupa kieltäytyä testistä, mutta tämän oikeuden käyttämisestä saattaisi pahimmassa tapauksessa seurata sosiaalisia ongelmia: nuorta saatettaisiin pitää huumeiden käyttäjänä, vaikka hän ei ole. Rutiinitestauksia on pidetty ratkaisuna ongelmaan, mutta ne saattavat tuoda mukanaan uusia ongelmia esimerkiksi valvon nan ja näytteiden autenttisuuden suhteen. Yksilönsuojan kannalta ajateltuna huumetestit ovat myös mieles täni arvelluttavia: työpaikkojen ja koulujen testeistä pitäisi tehdä vielä runsaasti jatkotutkimusta. Toisaalta huumeiden käyttö on kasvava ongelma, jolla on muitakin vaikutuksia kuin vain yhden elämän mahdolli nen tuhoutuminen. Yksilönsuojan ja testauksen välistä eettistä suhdetta pitäisi mielestäni pohtia vakavasti. Juuri käydyissä budjettineuvotteluissa vihreät vaativat päihdeongelmaisten äitien kuntoutukseen 5 miljoo naa (n.30 mmk), jota ei kuitenkaan ministeriöiden välisestä kädenväännöstä huolimatta valtiovarainmi nisteriön pussista löytynyt. Huumetesteistä puhuttaessa on mielestäni unohdettu täysin yksi tärkeä asia: mitä tehdään huumetesteissä kiinnijääneille? Jos itseisarvona on saada paljastettua mahdollisimman moni käyttäjä, ehkäistä täten uusien käyttäjien syntyä ja saada nykyiset käyttäjät lopettamaan huumeiden käyttö voidaan olettaa, että heille pitäisi myös tarjota hoitoa. Tämän hetkiset panostukset huomioiden ihmettelen suuresti mistä ne rahat yhtäkkiä löytyisivät, jos jo nyt hoitoon hakeutuville pitää tarjota kieltävä vastaus, eikä todella motivoituneiden äitienkään hoitoon löydy 30 miljoonaa (mikä on budjetin kokonaissumman huomioiden todella pieni rahamäärä). Tuloksena voisi siis olla suuri määrä kiinnijääneitä, joille ei toisaalta ole osoitettu hoitopaikkaa, mutta joiden maine on mustattu ja syrjäytymisvaara on ilmeinen. Päihdeongelman (huumeet+alkoholi) ratkaisujen ohella pitäisi pohtia myös sen syitä. Monissa tapauksissa syyt löytyvät kotoa: vanhemmat ja lapset ovat menettäneet keskusteluyhteyden toisiinsa. Vanhemmat eivät tiedä mitä lapsi tekee ja kokevat voimattomuutta, lapsi kokee ettei hänestä välitetä ja hän saa tehdä mitä vaan, koska ei ole rajoja. Perhe instituutiona ja yhteiskunnan kulmakivenä on muutostilassa, ydinperheen tilalle on tullut useita 'variaatioita'. Monet vanhemmat ovat hämmentyneitä nyky-yhteiskunnan muutos vauhdista, eivätkä pysty tarjoamaan lapsille turvaa ja perusedellytyksiä terveelliseen kasvuun. Lapsi hakee turvaa ja elämyksiä muualta, jolloin vanhempien ote edelleen heikkenee. Tähän tilanteeseen pitäisi saada suunnanmuutos ennen kuin on liian myöhäistä.
22.02.2003 Viime aikoina on julkisuudessa Vihreitä leimattu 'huumepuolueeksi' ja ties miksi. On tuntunut tosi kurjalta, kun tietää, että se ei todellakaan ole totuus ja mustamaalaamisen taustalla on lähestyvät eduskuntavaalit. Olen kuullut tosi ikäviä juttuja siitä, miten jotkut ehdokkaamme ovat saaneet jopa tappouhkauksia tämän asian tiimoilta. Minulle on tullut asiasta muutamia kansalaiskyselyjä, joista olen ollut todella iloinen: minulla on ollut mahdollisuus vastata kysyjille mitä minä ajattelen ja mikä on meidän Vihreiden todellinen kanta tähän asiaan. Iltapäivälehtien lööpeissä ja sivuilla olleet asiat kun eivät todellakaan ole tuoneet tosiasioita esiin. Ikävää on se, että asiat saadaan näyttämään juuri siltä miltä niiden halutaan näyttävän ilman, että totuutta olisi mukana nimeksikään. Ohessa yksi vastaukseni kansalaiskirjeeseen myös muille luettavaksi!
Hei!
Minun täytyy myöntää, että päihteiden käytön syyt ovat minulle aika vieras asia. Olen kaksi kertaa elämässäni ollut humalassa, enkä ole koskaan edes kokeillut tupakkaa. Olin aikamoinen moraalitäti nuorempana ja kaadoin kaverini viinat vessaan sekä katkaisin heidän tupakkansa. Olen nykyään suvaitsevampi, mutta minulla on vieläkin vaikeuksia ymmärtää miksi ihmisten itsesuojeluvietti ei toimi. Tietenkin tähän vaikuttaa lapsuudessa saatu itsetunto sekä kyky rakastaa itseään. Eli tärkeintä olisi, että jokainen tuntisi olevansa toivottu ja rakastettu yksilö. Mutta mitä avuksi kun ihmiset haluavat sekoittaa päänsä ihan vapaaehtoisesti? Itse uskon enemmän hoitoon kun koviin rangaistuksiin. Valitettavsti ei edes kaikille itse aktiivisesti hoitoon hakeutuville löydy sopivaa hoitopaikkaa. Luultavasti aika monella ihmisellä olisi tarve jonkinlaiseen terapiaan tai muunlaiseen apuun tässä meidän hektisessä yhteiskunnassa, jossa pitää olla vahva ja nopea pärjätäkseen. Minulla ei valitettavasti ole ratkaisua suomalaisten päihdekäyttöön, sillä ei ainakaan minun teini-ikäisenä harrastamani moralisointi auttanut yhtään. Ehkä sama lääke, joka tarvittaisiin vähentämään turhaa kuluttamista toimisi tähänkin. Eli pitäisi löytää niitä keinoja, jotta voisimme nauttia elämästä ilman pikatyydytyksiä shoppailemalla kertakäyttötavaroita tai harrastamalla kertakäyttöisiä ihmissuhteita. Elämän tyhjiötä yritetään myös täyttää päihteillä - tuloksetta. Sisäinen harmonia löytyy ennemmin henkisistä arvoista kuin mistään materiaalisesta tai kemiallisesta. Itsetutkiskelu, keskustelut ja lukeminen tulevat minulle ensimmäiseksi mieleen. Olisipa jokaisella joku oikein läheinen ihminen, jonka kanssa voisi itseään tutkia ja antaa itselleen anteeksi sekä nauttia elämästä.
Mielipiteeni huumepolitiikasta täsmää täysin Vihreän liiton linjauksiin, eli päihderiippuvuus paranee hoidolla, ei vankilalla. Kaiken huumekaupan pitää jatkossakin olla laitonta, jotta käyttöön ei houkutella rivien välissäkään. Järjestäytyneeseen huumemafiaan voidaan puuttua nykyistä ankaramminkin. Todellisuudessa vihreillä jos kellään on näyttää aitoja tekoja, joilla olemme lieventäneet huumeongelmaa. Peruspalveluministerinä Vihreän liiton puheenjohtaja Osmo Soininvaara ajoi - virkakoneiston melkoisesta vastarinnasta huolimatta - läpi heroiiniriippuvaisten uuden lääkehoitomallin, jonka ansiosta heroiinikuolemien määrä on pudonnut vuodessa sadasta noin murto-osaan entisestä. Soininvaara myös laajensi puhtaiden neulojen jako-ohjelmaa. Se pudotti piikkihuumeiden käyttäjien keskuudessa vuosittain ilmenevät uudet HIV-tartunnat kolmannekseen entisestä. Näillä toimilla Soininvaara on pelastanut satoja ihmishenkiä.