Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu
Talousarvion käsittelyn yhteydessä pidin ryhmäpuheenvuoromme Vihreiden ajatuksista ja tavoitteista. Laitan puheen oheen, sitä on jonkin verran julkisuudessa siteerattukin.
Arvoisa rouva puhemies,
Maailmantalouden tilanteen epävarmuutta on koko budjettiprosessin ajan käytetty keppihevosena erilaisten poliittisten tavoitteiden ajamiseen. Suhdanteita on epäilemättä vaikea ennustaa. Suomen tilannetta helpottaa kuitenkin se, että talouden perusasiat ovat meillä kunnossa ja taloutemme kestää kohtalaisen suurenkin vientiteollisuuden notkahduksen.
Toisaalta kriisin maailmanlaajuisuus Yhdysvalloista Eurooppaan ja Japaniin voi ennakoida, että kansainvälisen talouden kehitys voi osoittautua ennakoituakin huonommaksi, jolloin Suomessakin aletaan lähestyä kriisirajoja. Ongelmana on, ettei EU:lla ole käytössään yhtä tehokkaita suhdannetasauskeinoja kuin Yhdysvalloilla.
Vihreä eduskuntaryhmä toivoo että pitäisimme rauhallisesti kiinni nykyisestä hieman elvyttävästä budjettilinjastamme. Mihinkään suuriin rahanlisäyksiin ei nyt ole syytä, mutta ei myöskään pidä paniikinomaisesti etsiä säästöjä jos taloudellinen tilanne huononee ja rahaa kuluu laskettua enemmän työttömyyden ja muiden ongelmienhoitoon. Olemalla tekemättä mitään suuria muutoksia, valtiontalous siis muuttuu itsestään elvyttävämmäksi jos taloudellinen tilanne heikkenee ja väistämättömät kulut kasvavat.
Emme näin ollen vihreässä eduskuntaryhmässä näe syytä tehdä suuria muutoksia budjetin loppusummaan, mutta olisimme toivoneet hieman enemmän rohkeutta muilta hallituspuolueilta rakenteellisiin muutoksiin etenkin verotuksen osalta. Olisi jo korkea aika ottaa seuraava askel vihreän verouudistuksen toteuttamiseksi, eli verotuksen painopisteen siirtäminen työn verottamisesta ympäristöveroihin. Ympäristöverot kohdistuvat energian kuluttamiseen, saastuttamisen, raaka-aineiden kulutukseen ja jätteidentuottamiseen.
Vihreä verouudistus on oikeastaan väärä nimi projektillemme, sillä parempi nimi tälle verouudistukselle olisi Suomen kansallisen ilmasto-ohjelman verolinjaus. Hallituskumppanimme pakenivat vastuuta eivätkä olleet valmiita hyväksymään vihreiden esitystä, jolla oltaisiin toteutettu tämä sekä eduskunnan että hallituksen hyväksymän kansallisen ilmasto-ohjelman verolinjaus.
Harmaasta taloudesta / Erkki Pulliainen
Budjettiriihessä kuitenkin sovittiin, että hallitus selvittää vuoden 2003 budjetin kehyskäsittelyyn mennessä sen, miten energiaveroja käytetään vuoteen 2010 saakka Kioton pöytäkirjaan liittyvien sitoumusten toteuttamiseksi. Samalla selvitetään kansantalouden kannalta edullisin malli korotusten toteuttamiseksi. Haluamme kiittää ministeri Mönkärettä siitä, että hän on reagoinut tuulivoima-investointien tarpeellisuuteen allekirjoittamalla sopimuksen 34% investointituesta VAPO OY:n Kuivaniemen tuulivoimahankkeelle.
Kansallisen ilmastostrategian lähtökohtana on täyttää Suomelle asetetut kasvihuonepäästöjen vähentämistavoitteet, joiden toteuttamisessa energiapoliittiset toimet ovat ratkaisevassa roolissa. Keskeinen lähtökohta on, että energian käyttöä tehostetaan merkittävästi ja että uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä tuntuvasti lisätään. Energiatuen myöntämisvaltuudeksi esitetään ensi vuoden budjettiin kasvua yli 54 milj. mk. Energiasäästön ja uusiutuvan energian käytön edistämisen ja energiatiedotuksen määrärahat kasvavat yhteensä 5,3 milj. mk.
Kansalliseen ilmastostrategiaamme liittyen vihreä eduskuntaryhmä on pahoillaan siitä, ettei asuntoministeri Suvi-Anne Siimes onnistunut vakuuttamaan hallitusta siitä, että määrärahoja lisätään olemassa olevan rakennuskannan energiataloudellisten korjausten tekemiseen jo vuoden 2002 budjettiin. Koska asia on merkittävä hallituksen ja eduskunnan hyväksymän ilmastostrategian kannalta, pitää valtionvarain valiokunnan etsiä keinoja tämän rahoitusmuodon turvaamiseksi. Näiden tukien tarkoitus on toimia porkkanoina esimerkiksi maalämpöön siirtymiselle ja talojen energiapihimmiksi tekemiselle. Tavoitteena on rakentamisen ekotehokkuuden parantaminen ja erityisesti kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen osana kansallista ilmastostrategiaa. Asuntorahaston toimialuetta oltaisiin samalla laajentamassa myös omakotitaloihin, jotka näin saisivat lisää vauhtia energiansäästämiselle.
Arvoisa rouva puhemies,
Moni vihreille tärkeä tavoite saavutettiin jo eduskuntaryhmien kesäkuisen sopimuksen myötä. Olimme tyytyväisiä neuvottelijamme, Anni Sinnemäen, yhdessä hallituskumppaneidemme kanssa aikaansaamaan sopimukseen, jonka ulkopuolelle ainoastaan vasemmistoliiton ryhmä silloin jättäytyi. Ykköstavoitteemme näissä neuvotteluissa olivat samat kuin niin monesti ennenkin, eli satsaaminen lasten- ja nuorten hyvinvointiin sekä Itämeren pelastamiseen.
Tuolloin eduskuntaryhmät pääsivät sopimukseen lasten ja nuorten hyvinvointipalvelujen parantamisesta. Hyväksytyt sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosentin korotukset tuovat jonkin verran helpotuksia kuntien mahdollisuuteen järjestää kouluterveydenhuolto, koululaisten iltapäivähoito ja mielenterveysongelmaisten palvelut paremmalle tasolle. Näin taataan muun muassa Niuvanniemen lasten ja nuorten psykiatrisen erityisyksikön perustaminen.
Olemme myös tyytyväisiä siitä, että pääsimme yhteisymmärrykseen satsauksista Itämeren tilan parantamiseksi. Suomen osuutena Pietarin lounaisen jätevedenpuhdistamon rakentamiseen annetaan 60 miljoonaa markkaa kolmen vuoden kuluessa.
Maatalouden ympäristötukiin saatu lisäsatsaus mahdollistaa uusien luomutuotantosopimusten tekemisen ensi vuonna, sekä viljelijöiden sitoutumisen uusiin suojeluvyöhykesopimuksiin. Itämeren ja ylipäätään vesistöjemme rehevöitymisen kannalta tärkeä liikennepolitiikka eteni hieman Kerava-Lahti-oikoradan rakentamisen ja muiden ratasatsauksien myötä. Tässä kohtaa on tärkeä muistaa, että päärata tarvitsee ohitusraiteita kasvavan väestön työmatkatarpeisiin. Itämeren kannalta olisi oleellista, että toimiva joukkoliikenne vähentäisi yksityisautoilun tarvetta.
Muita pieniä ilonaiheita ympäristön kannalta ovat riihessä lisätty rahaa luonnonsuojelualueiden hoitoon ja rakennusperinnön suojeluun. Ympäristö- ja kehitysapuministeriämme Satu Hassia voi myös onnitella kehitysyhteistyömäärärahojen noususta runsaalla 160 miljoonalla markalla, Kansantuoteosuus nousee lievästi, mikä on vihreiden mielestä hyvä alku. Pienikin prosenttiosuuden nousu on periaatteellisesti tärkeä osoitus siitä, että Suomi aidosti pitemmällä aikavälillä tavoittelee YK:n suosittelemaa 0,7 %:n tasoa.
Jo ennen varsinaista riihtä budjettiesitykseen sisältyi merkittävä uudistus, jolla toimeentulotuen ja ansiotulojen yhteensovitusta muutetaan niin, että ansiotulojen hankkiminen on nykyistä kannattavampaa. Käytännössä päätös tarkoittaa, että ensi vuoden alusta toimeentulotuella oleva voi ansaita 600 markkaa kuussa ilman että ansiotulot leikkaisivat toimeentulotukea. Muutoksen seurauksena pienetkin pätkätyöt tulevat toimeentulontuen saajalle houkuttelevammiksi. Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara sai siis aikaiseksi askeleen oikeaan suuntaan sosiaaliturvamme järkevöittämisessä.
Lisää tällaisia askeleita ja mielellään suurempaa kokonaisratkaisua vihreä eduskuntaryhmä pitää välttämättömänä lähitulevaisuudessa. Seuraava hallitusohjelma on ehkä realistisin hetki, jolloin pääsemme jatkamaan tätä järkevöittämistä.
Tasa-arvotoimiston määrärahojen lisääminen on yksityiskohta, mutta merkittävä sellainen, joka parantaa mahdollisuuksia lainsäädännön kehittämiseen. Sosiaalialan osaamiskeskusten perustaminen vaikuttaa pitkällä tähtäimellä palvelujen parantamiseen Oli kuitenkin valitettavaa että RAY:n jaettavaa tuottoa karsittiin siitä esityksestä jonka Sosiaali- ja terveysministeriö oli tehnyt. Tämä vaikeutta esimerkiksi päihdeongelmaisten äitien hoidon järjestämistä.
Vielä lopuksi joitakin poimintoja ryhmämme asettamista neuvottelutavoitteista; Korkeakouluopiskelijoiden ateriatuen korotus jäi pieneksi, mutta se on silti erinomainen tapa parantaa opiskelijoiden sosiaalista asemaa. Nuorten työpajatoiminnan tukeminen ja ennaltaehkäisevä huumetyö ovat nekin tervetulleita budjettilisäyksiä. Vihreä eduskuntaryhmä on kuitenkin hyvin pahoillaan siitä, että tuki kansainvälisille adoptioille ja esikoululaisten kuljetuksiin tyrmättiin. Näihin rahallisesti erittäin pieniin, mutta vaikutuksiltaan suuriin asioihin palaamme varmasti valiokuntakäsittelyn edetessä.
Talousarvion käsittelyvaiheessa jouduin pohdiskelemaan myös Suomen huumeongelmaa, -tilannetta ja -politiikkaa. Kirjoitin ajatuksiani Nuorisotyö-lehteen, juttu ohessa.
Tervetuloa hoitoon vuoden päästä
Viimeisen vuoden aikana vapaaehtoiset ja pakolliset huumetestit ovat herättäneet paljon keskustelua, niin työpaikkojen kahvipöydissä kuin tiedotusvälineissäkin. Vielä edellisellä vuosikymmenellä Suomessakin saatettiin todeta, ettei huumetilanteemme ole onneksi yhtä paha kuin muualla Euroopassa, mutta tilanne on muuttunut valitettavan nopeasti. Vielä jokin aika sitten huumeita pidettiin suurien ja kasvavien kaupunkien ongelmana, mutta erityisesti viime aikoina huumetakavarikoita ja huumeisiin liittyviä rikoksia on tehty hyvinkin pienillä paikkakunnilla. Erityisesti 90-luvun alkupuolelta lähtien huumetilastot ovat rumentuneet rumentumistaan ja tuntuu siltä, että loppua ei ole näkyvissä. Vanhempana ja poliitikkona olen havahtunut siihen tosiasiaan, että jotain pitäisi tehdä, mutta mitä?
Hyvin helpoksi ratkaisuksi on löytymässä huumetestit. Niitä on vaadittu kouluihin, työpaikoille, varuskuntiin - kaikkialle. Monet huumetilanteesta huolestuneet ovat ajatelleet testauksen poistavan todellisen ongelman ja ohjaavan syrjäytyneet tai syrjäytymisvaaran alla olevat narkomaanit takaisin kaidalle polulle ja tekevän heistä taas ns. yhteiskuntakelpoisia. Asia ei mielestäni ole kuitenkaan ihan näin yksinkertainen.
Pahenevasta tilanteesta huolimatta huumeongelmaisten hoitomahdollisuudet ovat monessa kunnassa ja kaupungissa pysyneet lähes ennallaan. Pääkaupunkiseudulla on muutamia kymmeniä katkaisuhoitopaikko ja, muualla maassa tilanne on huomattavasti huonompi. Kaikkein huonoimmassa asemassa ovat nuoret ja kokonaan yhteiskunnasta syrjäytymässä olevat moniongelmaiset narkomaanit. Avustustyöntekijöiltä kuulee koko ajan, että työ on usein turhauttavaa, kun toisaalta yrittää auttaa ja samanaikaisesti tietää, että katkaisuhoidoissa on niin pitkät jonot, että jopa satoja hoitoon pyrkiviä jää ilman hoitoa. Alaikäisten käyttäjien määrä on kasvussa ja usein juuri he jäävät riittävän hoidon ulkopuolelle, vain avohoidon varaan.
Sosiaali- ja terveysministeriöön työryhmä on ehdottanut, että mahdollisesti käyttöön otettavat oppilaitosten testit olisivat vapaaehtoisia. Virtsatestien käyttö edellyttäisi siten asianomaisen suostumusta.
Alaikäisten testaamisessa oman ongelmansa aiheuttaa lainsäädäntö. Hallintomenettelylain mukaan yli 15-vuotiaalla on lupa kieltäytyä testistä, mutta tämän oikeuden käyttämisestä saattaisi pahimmassa tapauksessa seurata sosiaalisia ongelmia: nuorta saatettaisiin pitää huumeiden käyttäjänä, vaikka hän ei ole. Rutiinitestauksia on pidetty ratkaisuna ongelmaan, mutta ne saattavat tuoda mukanaan uusia ongelmia esimerkiksi valvonnan ja näytteiden autenttisuuden suhteen. Yksilönsuojan kannalta ajateltuna huumetestit ovat myös mielestäni arvelluttavia: työpaikkojen ja koulujen testeistä pitäisi tehdä vielä runsaasti jatkotutkimusta. Toisaalta huumeiden käyttö on kasvava ongelma, jolla on muitakin vaikutuksia kuin vain yhden elämän mahdollinen tuhoutuminen. Yksilönsuojan ja testauksen välistä eettistä suhdetta pitäisi mielestäni pohtia vakavasti.
Juuri käydyissä budjettineuvotteluissa vihreät vaativat päihdeongelmaisten äitien kuntoutukseen 5 miljoonaa (n.30 mmk), jota ei kuitenkaan ministeriöiden välisestä kädenväännöstä huolimatta valtiovarainministeriön pussista löytynyt. Huumetesteistä puhuttaessa on mielestäni unohdettu täysin yksi tärkeä asia: mitä tehdään huumetesteissä kiinnijääneille? Jos itseisarvona on saada paljastettua mahdollisimman moni käyttäjä, ehkäistä täten uusien käyttäjien syntyä ja saada nykyiset käyttäjät lopettamaan huumeiden käyttö voidaan olettaa, että heille pitäisi myös tarjota hoitoa. Tämän hetkiset panostukset huomioiden ihmettelen suuresti mistä ne rahat yhtäkkiä löytyisivät, jos jo nyt hoitoon hakeutuville pitää tarjota kieltävä vastaus, eikä todella motivoituneiden äitienkään hoitoon löydy 30 miljoonaa (mikä on budjetin kokonaissumman huomioiden todella pieni rahamäärä). Tuloksena voisi siis olla suuri määrä kiinnijääneitä, joille ei toisaalta ole osoitettu hoitopaikkaa, mutta joiden maine on mustattu ja syrjäytymisvaara on ilmeinen.
Päihdeongelman (huumeet+alkoholi) ratkaisujen ohella pitäisi pohtia myös sen syitä. Monissa tapauksissa syyt löytyvät kotoa: vanhemmat ja lapset ovat menettäneet keskusteluyhteyden toisiinsa. Vanhemmat eivät tiedä mitä lapsi tekee ja kokevat voimattomuutta, lapsi kokee ettei hänestä välitetä ja hän saa tehdä mitä vaan, koska ei ole rajoja. Perhe instituutiona ja yhteiskunnan kulmakivenä on muutostilassa, ydinperheen tilalle on tullut useita 'variaatioita'. Monet vanhemmat ovat hämmentyneitä nyky-yhteiskunnan muutosvauhdista, eivätkä pysty tarjoamaan lapsille turvaa ja perusedellytyksiä terveelliseen kasvuun. Lapsi hakee turvaa ja elämyksiä muualta, jolloin vanhempien ote edelleen heikkenee. Tähän tilanteeseen pitäisi saada suunnanmuutos ennen kuin on liian myöhäistä.
Gröna för öppenhet och demokrati
Utrikeshandelsminister Sasi frågar i sin kolumn (Hbl 18.9.2001) om vi borde sätta den gröna rörelsen under lupp. Han insinuerar att vi gröna är en odemokratisk extremiströrelse. Jag är verkligen förvånad över att minister Sasi som hört till samma regeringskoalition som vi i över sex år täcks svartmåla oss så här.
Vidare påstår Sasi att vi gröna i huvudsak är f.d. liberaler och taistoiter, vilket är lustigt då en mycket stor del av de aktiva gröna hör till min generation som inte ens hann bli speciellt berörda av dessa politiska grupperingar. Jag hör alltså till den stora majoriteten bland oss gröna som inte har någon sådan bakgrund som Sasi skriver om. För övrigt råkar jag känna flera f.d. socialdemokrater, samlingspartister och svenska folkpartister än taistoiter och liberaler som nu blivit gröna.
Sasis kolumn visar att han tydligen inte märkt att världen ändrats sedan hans aktiva ungdom. Se nu t.ex. på Öst-Europa eller Ryssland, där förändringarna varit gigantiska. Enligt Sasis tankegång borde detta inte vara möjligt; en kommunist är ju alltid en kommunist fastän han/hon skulle stekas i smör. Detta tror inte jag på.
Sasi målar en sådan bild av oss gröna som inte existerar på riktigt. Det han samtidigt avslöjar är sin egen fördomsfulla uppfattning om oss. Det mest ofattbara är att Sasi vill ge en bild av gröna och medborgarrö relserna som ett hot mot det organiserade samhället, genom att jämföra "grupper nära de gröna" med terrorister. Samtidigt blandar han med flit ihop de olagliga attackerna mot pälsfarmarna med de organiserat och offentligt verkande djurskyddsföreningarna.
Vi gröna har hela tiden starkt fördömt dessa först nämnda medan vi anser att den lagliga medborgarativismen däremot är en viktig del av demokratin. Jag är med i den gröna rörelsen just därför, att gröna inte vill kväva öppen diskussion utan föda mera sådan. Jag anser att den gröna rörelsen har kommit med nya tankar och alternativ till politiken i Finland, och utan alternativ så finns det ju egentligen ingen politik. Vi gröna har kämpat för mera öppenhet, för mera satsningar på barnen, för förnyelsebar energi, för ett mångkulturellt Finland, för medborgarnas påverkningsmöjligheter och för många, många andra viktiga saker.
Jag har mycket svårt att förstå varför minister Sasi sedan vill sätta oss gröna under lupp. Varför är man i Samlingspartiet så rädda för oss gröna?
Jätin tänään ruoppauksesta kirjallisen kysymyksen, vastaus tullee noin kolmen viikon päästä. Kysymys perusteluineen on ohessa.
Kirjallinen kysymys: Ruoppauksesta aiheutuvien haittojen vähentäminen
Eduskunnan puhemiehelle
Vesilain mukaan ruoppauksesta tai ruoppausmassojen sijoittamisesta ei saa aiheutua merkittävää luonnon kauneuden, ympäristön viihtyvyyden ja kulttuuriarvojen vähentymistä, vesiluonnon vahingollista muuttumista, vahinkoa kalastolle tai kalastukselle, vaikeuksia yleisen kulkuväylän käytölle eikä muuta haittaa yleisen tai yksityisen edun kannalta. Jos tällaisia vahinkoja voi aiheutua, tulee ruoppaukseen hakea vesioikeuden lupa. Ruoppaaja on aina vastuussa kaikista aiheuttamistaan haitoista ja edunmenetyksistä. Vaikkei yllä olevia vahinkoja aiheutuisikaan, on ruoppaamisesta tehtävä ilmoitus.
Tilanne ruoppauksen ilmoitusmenettelyn suhteen on nykyisellään ongelmallinen: ilmoitusvastuu on ruoppauksen toimeksiantajalla, eikä ruoppauksen toteuttajalla ole velvollisuutta tarkistaa, että ilmoitus on tehty tai ympäristölle mahdollisesti vahinkoa aiheuttavissa tapauksissa lupa vesioikeudelta on saatu. Käytännössä nykyisen kaltainen tilanne on johtanut moniin tapauksiin, joissa ruoppauksen toimeksiantaja on laiminlyönyt ilmoitus- tai luvanhakumenettelyn, ja ruoppaaja on toimillaan aiheuttanut vahinkoa ympäristölle sekä mahdollisesti jonkun muun kuin ruoppauksen toimeksiantajan hallinnoimille maa- ja vesialueille. Monissa tapauksissa on syytä uskoa, ettei ruoppauksen toimeksiantajalla edes ole tietoa siitä, että ilmoitus ruoppauksesta pitää tehdä tai lupa hakea.
Ruoppausyritykset olisi velvoitettava ennen ruoppaukseen ryhtymistä tarkastamaan, että ilmoitus ruoppauksesta on tehty tai lupa kunnossa. Samoin olisi syytä perustaa valtuutetuista ruoppausyrityksistä rekisteri. Rekisteriin kuulumisen tulisi olla edellytyksenä sille, että ruoppaustoimintaa saa harjoittaa, ja rekisterissä pysymiseen edellytettäisiin sitä, että yritys on hoitanut moitteetta ruoppausilmoitusten ja -lupien tarkastuksen saamiensa toimeksiantojen osalta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä ruoppauksen ilmoitus- ja luvanhakumenettelyn parantamiseksi ja mitä hallitus aikoo tehdä ruoppausyritysrekisterin perustamiseksi?
Helsingissä 18 päivänä syyskuuta 2001
Janina Andersson /vihr
Ministerit Kimmo Sasi ja Sinikka Mönkäre kommentoivat Aamulehdessä sekä Turun Sanomissa ydinvoimatarpeen lisäämistä tämän tapahtuneen valitettavan terrori-iskun jälkeen. En voi ymmärtää, miksi asioita sotketaan nyt tarkoituksellisesti ja kansalaisia, jotka jo muutenkin ovat ehkä peloissaan, aletaan pelottelemaan öljyn loppumisella ja yhdistetään siihen vielä ydinvoima. Ohessa vastauskirjeeni kummankin lehden yleisönosastolle.
MIELIPIDE 19.9.2001
Kansanedustaja Janina Andersson (vihr.): Ydinvoima ei ole kotimaista energiaa
Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre ja ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi antavat haastattelussaan (AL 18.9.2001) ymmärtää, että öljytoimitusten vaikeutumista tai hinnankorotuksia voitaisiin Suomessa ehkäistä satsaamalla lisäydinvoimaan. Ihmettelen heidän logiikkaansa, sillä ydinvoima ja öljy eivät kompensoi toisiaan. Öljyn osuus Suomen sähköntuotannosta on ainoastaan reilut kaksi prosenttia, ja ydinvoimallahan juuri tehdään sähköä. Öljyä, jonka osuus Suomen energian käytöstä on lähes kolmannes (27 %), käytetään pääasiassa rakennusten lämmittämiseen ja liikennepolttoaineeksi.
Lämmittämisessä öljy olisi mahdollista korvata lähinnä puupelleteillä tai muulla vastaavalla raaka-aineella. Liikenteestä puhuttaessa en ymmärrä miten ydinvoimalla voitaisiin korvata bensiini ja dieselöljy. Liikenne käyttää Suomen energiasta 17 %, josta pääosa on öljypohjaista. Ennen kuin Suomessa on yleisesti sähköautot käytössä lisäydinvoima ei näin ollen ole vastaus mahdolliseen öljykriisiin. Eikä sillä myöskään vähennetä Suomen riippuvuutta tuontienergiasta. Ydinpolttoaineena käytettävä uraani tuodaan Suomeen ulkomailta. Sekä öljyä että uraania kuten kaikkia muitakin energian tuotantoon tarvittavia raaka-aineita on varastoitava mahdollisia kriisiaikoja varten. Mikäli todella vakava kriisi uhkaa Suomea, niin ydinvoimalat on välittömästi ajettava alas turvallisuussyistä.
Olen kuitenkin ministereiden kanssa yhtä mieltä siitä, että energiantuotantomme kotimaisuusastetta on nostettava. Meillä Suomessa on siihen mitä parhaimmat mahdollisuudet. Hajautettu, kotimaisiin uusiutuviin energianlähteisiin, kuten bioenergiaan ja tuulivoimaan perustuva energiantuotanto on turvallista ja alueellisesti työllistävää.
Eilen oli kiva tulla töihin aamulla kun opiskelijat olivat Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan johdolla kukittamassa töihin tulevia eduskuntalaisia teemalla "annetaan kaikkien kukkien kukkia". Kukitus liittyi tietenkin eilen käynnistyneeseen parilaki-keskusteluun ja oli mielestäni tosi mukava ele, tällaista aktiviteettia näkisi mielellään useamminkin! Ohessa tilaisuuden tiedote.
Nuoriso kukittaa, ei kakuta
Helsingin yliopiston opiskelijat jakavat kukkia kansanedustajille muistuttaakseen parisuhdelain hyväksymisen tärkeydestä. Kukitus tapahtuu eduskuntatalon portailla keskiviikkona 19.9. klo 8 kansanedustajien saapuessa työpaikalleen.
Samana iltapäivänä on eduskunnassa ensimmäinen käsittely samaa sukupuolta olevien parien suhteen rekisteröinnistä. Opiskelijat haluavat osoittaa kukkasin, että kyseessä on tärkeä, mutta iloinen asia. Kukkien mukana kansanedustajille jaetaan seuraava viesti: Anna kaikkien kukkien kukkia!
Enemmistö suomalaisista kannattaa samaa sukupuolta olevien parien oikeutta rekisteröidä suhteensa. Mielipidetutkimusten mukaan (Taloustutkimus, 2000) kaksi kolmasosaa suomalaisista kannattaa lakiesitystä. Vain kolmasosa ei ole muodostanut asiasta mielipidettä tai vastustaa parisuhteen rekisteröintiä. Siksi toivomme, ettette muodostaisi kantaanne ainoastaan äänekkään vähemmistön mielipiteiden perusteella.
Toteutuessaan laki tuo käytännön helpotuksia homo- ja lesboparien elämään. Suomen tulee tuoda lainsäädäntönsä muiden Pohjoismaiden tasolle. Keskustelussa parisuhdelaista on ennen kaikkea kyse ihmisoikeuksista: lakiesityksen hyväksyminen on kannanotto samaa sukupuolta olevien parien parisuhteiden, perheiden, rakkauden ja ihmisarvon puolesta.
Lakiesityksen läpimeno on tärkeää paitsi homoille, lesboille ja biseksuaaleille, myös heidän perheilleen ja ystävilleen. Asia on tärkeä kaikille niille kansalaisille, jotka haluavat tehdä yhteiskunnastamme tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen.
Muun muassa Turun Sanomien yleisönosastolla käytiin vilkasta keskustelua parisuhdelaista. Kirjoitin TS:iin oheisen tekstin ennen lakiäänestystä, mutta sitä ei julkaistu.
Parilaki ei heikennä avioliittoinstituutiota
Vihreän eduskuntaryhmän yksimielistä kantaa parilain puolesta ihmeteltiin tällä palstalla (TS 23.9.). Homo- ja lesboparien parisuhteen saattaminen juridisten oikeuksien ja vastuiden suhteen lähelle samaa tasoa kuin heteroparien on meille vihreille periaatteellinen kysymys.
Vallitseva tilanne on selkeästi ristiriidassa perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa ja se on syrjintäkiellon vastainen. Tämän takia samaa sukupuolta olevien parisuhteiden tilanne ei parane pelkästään perintökaareen tai muihin yksittäisiin lakeihin tehtävillä muutoksilla. Lain hyväksymisen myötä samaa sukupuolta olevat parit saavat suhteelleen lain suojan. Tämän lisäksi heidän asemansa yhteiskuntamme jäseninä, homoina ja lesboina paranee. Aikaa myöten laki varmasti myös vaikuttaa myönteisesti asenteisiin ja vähentää syrjintää.
Parisuhteen perusta ei riipu ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta. Rakkaus ei ole vain heteroiden yksinoikeus. Parisuhde tuo kumppaneille turvaa, hellyyttä ja emotionaalista turvallisuutta. Näiden perustarpeiden toteutumien ei millään tavoin ole riippuvainen parisuhteen luonteesta. Tämän takia en ymmärrä argumentaatiota, jonka mukaan samaa sukupuolta olevien parisuhteet heikentävät tai uhkaavat avioliittoinstituutiota. Lakihan ei tuo mitään muutoksia heteroparien tilanteeseen.
Homous ei "tartu". Samaa sukupuolta olevien parisuhteiden laillistaminen ei aiheuttaisi heterojen joukkomittaista siirtymistä tällaisiin suhteisiin. Tämän voi todentaa muissa Pohjoismaissa (Islanti, Norja, Ruotsi ja Tanska) saatujen kokemusten perusteella. Suomi on tällä hetkellä ainoa Pohjoismaa, jossa samaa sukupuolta olevien parisuhteiden virallistaminen ei ole mahdollista.
Janina Andersson Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja
Tänään on varmaan yksi vaalikauden ihanimmista päivistä; kauan valmisteltu parisuhdelaki meni läpi äänestyksessä!!! En voi sanoin kuvata sitä onnen tunnetta mikä tällä hetkellä vallitsee. Toivon hartaasti, että suvaitsevaisuus ja tasa-arvoisuus yhteiskunnassamme lisääntyvät entisestään tämän lain myötä. Ryhmämme ja monet muut ovat tehneet todella paljon työtä tämän asian eteen, mutta jännitys pysyi loppuun asti aivan huimaavana. Edes juuri ennen äänestystäkään ei kukaan osannut sanoa miten tässä käy... loppu hyvin kaikki hyvin!