Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu
Tänään olin ympäristöministeriön Itämeren suojeluohjelman seurantaryhmän kokouksessa. Puhuimme mm. maatalouden ympäristötuista. Ongelmana niiden suhteen on ollut, että maanviljelijät eivät oikein ole löytäneet tukia ja ottaneet niitä omakseen, ja tukia onkin haettu suhteellisen vähän siihen nähden, miten paljon tukirahaa olisi myönnettävissä. Lähemmän tarkastelun tuloksena on löydetty syyksi pikemminkin puutteet tuen markkinoinnissa kuin se, etteikö tuki tulisi maanviljelijöille tarpeen. Varsinais-Suomen alueelle on tukia haettu erityisen paljon, kun taas Uusimaa on alue, jolle tukia on haettu erittäin vähän. Vuokraviljelijät ovat yksi erityisryhmä, joka ei ole kovin halukas hakemaan tukia, koska eivät omista sitä maata, jota viljelevät. Heillä siis saattaa olla motivaatio-ongelmia sitoutua pidempiin projekteihin, kun eivät tiedä viljelevätkö enää sitä maata tulevina vuosina, mille hakisivat tukea. Monet viljelijät saattavat myös suhtautua hieman epäluuloisesti koko EU-tukijärjestelmään, eivätkä osaa tai halua hakea tukea siitä syystä.
Kysyin kokouksessa kalankasvatustuista, että onko niille kalankasvattajille, jotka siirtyvät käyttämään uutta tekniikkaa, tulossa mitään ympäristötukia, mutta en saanut vastausta ministeri Enestamilta kysymykseeni.
Kysyin myös Enestamilta sitä, onko sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeessa määriteltyyn tributyylitinan (TBT) raja-arvoon vaikuttanut Vuosaaren taloudellinen merkittävyys, ja ministeri suivaantui minulle tästä kysymyksestä. Hän koki sen ilmeisesti vihjailevana ja epämiellyttävänä, mutta tarkoituksenani oli vain tiedustella asiaa ja selvittää mahdollista syy-seuraus -suhdetta, joka väistämättä tuli mieleeni.
TBT-arvojen määrittäminen elää koko ajan. Muut Itämeren alueen EU-maat tulevat varmasti lähiaikoina asettamaan omia ohjausarvojaan, eli saattaa hyvinkin olla, että Suomi tarkkailee muiden maiden toimia ja muuttaa arvoja vielä itsekin.
Ohessa lisää tietoa tributyylitinasta ja sen haitallisuudesta ympäristöön.
Tributyylitina (TBT)
Laivoissa on maailmanlaajuisesti 1960-luvulta alkaen käytetty kiinnittymisenestomaaleissa orgaanisia tinayhdisteitä ja erityisesti tributyylitinaa TBT, joka on osoittautunut haitalliseksi erityisesti vesieliöille. Saksalaistutkimusten mukaan 20 mikrogramman pitoisuus pohjasedimentissä voi Itämeren kotiloissa muuttaa eläimiä niin, että naarasyksilöille kasvaa koiraan sukuelimet. Eläinkokeiden perusteella TBT:n pahimmat tiedossa oleva haitat nisäkkäille ovat immuunijärjestelmää heikentävä vaikutus ja neurotoksisuus (haitallinen vaikutus hermostoon). Myös kalatutkimusten perusteella on tehty havaintoja, että hormonaaliset toiminnot häiriintyvät samaan tapaan kuin kotiloillakin. On mahdollista, että TBT:llä on samantyyppinen hormonitoimintaa häiritsevä vaikutus myös nisäkkäissä. Siksi TBT:n käyttöä on pyritty rajoittamaan. Tributyylitinan tiedetään estävän soluissa aromataasi-entsyymin toimintaa, mikä muuttaa elimistössä mieshormoneja naishormoniksi, estrogeeniksi. Kalojen "miehistyminen" johtuu juuri siitä, että estrogeenia ei synny riittävästi. Naaraskalojen sukupuoli kehittyy väärään suuntaan. Tämä vaikutusmekanismi tekee tributyylitinasta potentiaalisen hormonihäirikön, myös ihmisen sikiön kehitykselle, jos altistuminen on hyvin voimakasta.
Ruissalon länsipuolella pohjissa on mitattu jopa 183 mikrogramman pitoisuus. Pohjois- ja Keski-Airistolla pitoisuudet olivat lähes 70 mikrogrammaa. Kymmenestä havaintoasemasta yhdeksällä HELCOM:n haitattomuustaso (3 mikrogrammaa/kg) ylittyi. Tributyylikartoitus tehtiin kesällä 2002 Turun sataman läjitystoimintaa valvovan asiantuntijaryhmän aloitteesta.
Maailman terveysjärjestö (WHO) on ehdottanut tributyylitinaoksidille päivittäisen hyväksyttävän maksimiannoksen tasoksi ihmiselle 0,25 mikrogrammaa/kg ruumiinpainon kiloa kohti vuorokaudessa.
Lähde: Kansanterveyslaitos; Kansan Uutiset 5.11.2003, s. 3
Olen ollut kesän mittaan yhteydessä espoolaiseen Ville Stambej'hin ja olemme keskustelleet Söderskärin majakkasaaren huolestuttavasta tilanteesta. Ville olikin ilokseni saanut tänään HS:ssa läpi näyttävästi mielipidekirjoituksensa ja hänen luvallaan jätin heti tänään kirjallisen kysymyksen hallitukselle tästä asiasta. Laitan oheen tämän kysymyksen sisällön, josta näkyy ongelman laajuus ja odotan mielenkiinnolla mitä hallitus kysymykseeni vastaa!
Kirjallinen kysymys: Söderskärin majakkasaaren luonnonsuojelullinen arvo
Eduskunnan puhemiehelle
Söderskär on lähes 150-vuotias majakkasaari Porvoon saariston ulkoreunalla, Pirttisaaren saariryhmän eteläpuolella, kolmisenkymmentä kilometriä Helsingistä itään. Söderskär lähisaarineen on Suomen saariston tärkeimpiä linnustonsuojelualueita. Kulttuurihistoriallisesti tärkeä majakka on seissyt vuosikaudet rappeutumassa. Noin vuosi sitten rakennus myytiin. Uusille omistajille vuokrattiin myös suurehko alue majakkasaaresta pitkällä vuokrasopimuksella. Omistajat ilmoittavat tavoitteekseen palauttaa majakan asemaan, joka sille kuuluu.
Kulttuurihistorian ohella Söderskärin ainutlaatuisuus perustuu sen korkeaan luonnonsuojeluarvoon. Se rauhoitettiin linnustonsuojelualueeksi jo 1930. Nykyisin se on Natura 2000 -alue, joka on rauhoitettu sekä EU:n luonto- että lintudirektiivin perusteella muun muassa runsaan ulkomeren linnuston pesimäalueena ja muuttavan linnuston levähdysalueena. Alueen linnuston tiheys rantakilometriä kohti on Suomen saariston mitatuista alueista korkein. Siellä pesii noin 30 saaristolintulajia, muun muassa lintudirektiivin erityisesti suojeltavat lajit, räyskä, lapintiira ja kalatiira. Söderskärin haahkakanta on Suomen tiheimpiä. Siellä pesii Suomenlahden suurin riskiläpopulaatio ja yksi Suomen suurimmista räyskäpopulaatioista. Lintulajien monimuotoisuus on yksi Suomen suojelualueiden suurimmista. Söderskärin merkitys vain korostuu, kun puolustusvoimat on luopumassa suurista maa-alueistaan Pirttisaaressa, ja koskematon rantaviiva uhkaa kadota.
Söderskär on ainutlaatuinen myös tieteellisesti. Alueen haahkapopulaatioita on tutkittu yhtäjaksoisesti vuodesta 1949, mikä on maailman pisin yhtäjaksoinen haahkan tutkimussarja ja yksi maailman pisimmistä minkään vesilintulajin tutkimussarjoista. Tutkimuksesta vastaa nykyisin riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL).
Lintujen pesimäaikana maihinnousu alueella on kielletty ja paikalla on silloin lähes aina tutkijoita. Tästä syystä alue on säilynyt hyvin luonnontilaisena etenkin siihen nähden, miten lähellä Helsinkiä se sijaitsee. Käyttöpainetta kuvaa hyvin se, että maihinnousukiellon päätyttyä elokuun lopun aurinkoisina päivinä alueella käy jopa satoja veneilijöitä päivässä. Pesimäkaudella lintututkijoilta kuluu aikaa poliisitoimintaan, kun veneilijät yrittävät nousta lintuluodoille. Alueelle tarvittaisiin kipeästi palkattuja valvojia. Söderskärin lintuparatiisia uhkaa nyt lisäksi järjestetty matkailutoiminta. Uudet omistajat haluavat tuoda majakalleen turisteja. Tätä varten saarelle on jo rakennettu muun muassa saniteettitiloja ja uusi laituri. Toukokuussa ympäristöministeriö myönsikin heille luvan poiketa maihinnoususäännöistä ja tuoda majakalle yhden ryhmän toukokuun lopulta kesäkuun loppuun saakka ja sen jälkeen kolme ryhmää päivässä. Ryhmien kokoa ei ole rajoitettu. Ministeriön päätöksen perusteissa väitetään, ettei toiminta aiheuta merkittävää haittaa alueen linnustolle. Päätös perustuu siihen, että vierailijat pysyvät kapeilla poluilla sekä loitolla pesistä ja rannoilla lepäilevistä linnuista. Söderskärillä käyneet tietävät, että jo yksittäisen kulkijan on vaikea kulkea alueella pesimäaikana häiritsemättä lintuja. Mitä tapahtuu, kun muutamankin kymmenen vierailijan ryhmä rantautuu saarelle?
On selvää, että matkailutoiminta lintujen pesimäaikaan arvokkaalla suojelualueella haittaa vakavasti tutkimusta, joka seuraa tiettyjä lintuyksilöitä ja niiden pesiä. Ministeriön poikkeuslupapäätös on selvästi ristiriidassa sekä luonnonsuojelulain ja -asetusten että EU:n lintu- ja luontodirektiivin kanssa. Luonnonsuojelulain 65. pykälä vaatii arvioimaan sellaista toimintaa, joka heikentää merkittävästi Natura-alueen luonnonarvoja ennen kuin poikkeuslupia myönnetään. Söderskärin tapauksessa on kyse juuri tällaisesta toiminnasta. Päätös avaa samalla vaarallisella tavalla ovet suojelumääräysten vesittämiselle muillakin suojelualueilla. Miltä tämä näyttää kotimaisen ja kansainvälisen tiedeyhteisön silmissä?
Söderskärin majakkarakennus tulee kunnostaa. Tuen lämpimästi majakan omistajien työtä siltä osin. Kunnostaminen ei kuitenkaan saa laskea lintuparatiisin suojeluarvoa.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko hallitus ollut poikkeuslupaa myöntäessään tietoinen Söderskärin kulttuurihistoriallisesta, luonnonsuojelullisesta ja tieteellisestä arvosta, ja mihin toimenpiteisiin se aikoo ryhtyä, jotta turismi ei tuhoa Söderskärin ainutlaatuista lintujen pesimäaluetta?
Helsingissä 8 päivänä syyskuuta 2004
Janina Andersson /vihr
I attended today to a panel discussion in a seminar called Overcoming Northern Divisions. It was held in Turku and arranged by the European Youth Movement in Finland and the Youth-League of the Finnish-Norden Association.
The theme of our panel discussion was "Is the Northern Dimension a Success or a Failure?"
I also held a speech on "EU and the Baltic Sea". It was very encouraging to meet enthusiastic young people who were very interested in the Baltic Sea and environmental issues and worried about the future of the Baltic Sea region. I was especially happy to hear that most of the participants had very strong opinions for building a new waste water treatment plant in St. Petersburg.
I also noticed that participants from Norway were very eager to become members of the EU and I began to wonder whether they represented a wider opinion in Norway or if they were just a small but loud "Euro-positive" Norwegian group?
1. Vilket är ditt favoritplagg?
Hemstickade ullstrumpor, som min mommo gjort. Jag har alltid ett par extra ullstrumpor med mig i ryggsäcken, för det finns inget skönare än att ta av sig skorna i t ex tåget och dra på mjuka ullstrumpor och sedan göra det bekvämt för sig. Jag har också sparat den college som Kim hade på sig då vi träffades första gången, och som han senare gav åt mig. Men jag vågar inte använda den längre då den är så sliten att den nästan faller i bitar.
2. Vilket av dina plagg skäms du för?
Jag har inte längre kvar några sådana plagg, för jag är ganska snabb på att ge vidare kläder som jag inte kommer mig för att använda.
3. Ditt mest misslyckade köp?
Det har hänt några gånger att jag förivrat mig på någon sko-rea och köpt obekväma hårda och just litet för små skor. Jag försöker minnas att speciellt med skor lönar det sig inte att spara. För ett par bra och bekväma skor är mycket mera värda en fyra par som inte känns riktigt bra. Överhuvudtaget lönar det sig oftast att hellre satsa på kvalitet än kvantitet i alla inköp.
4. Vad skulle du aldrig klä dig i?
En päls som är gjord av någon utrotningshotad djurart.
5. När blir man för gammal för vissa plagg?
Jag skulle inte vilja säga någon åldersgräns alls, för om människan själv trivs så har jag väl ingen rätt att förbjuda henne/honom att njuta av sin frihet. Tvärtom tycker jag att det är positivt om äldre människor vågar förverkliga sina drömmar och strunta i vad alla andra tänker innan hälsan blir så dålig att man kanske inte mera klarar av det.
6. Vem är den mest välklädda du vet?
Jag blir glad då jag ser människor, som hittat en egen personlig stil och speciellt om de vågar använda vackra färger. Det är så mycket lättare och tryggare att dölja sig bakom någon slags allmänt godkänd "uniform". Speciellt glad blir jag då jag ser män som klär sig med personlig stil, för det är svårare för dem än för oss kvinnor. Men också kvinnor, som vill vara trovärdiga har säkert märkt hur det är lättare att få fram sitt budskap, då man klär sig mera konservativt. Det kan hända att ordet konservativt inte är det bästa möjliga, för de mest välklädda människor jag sett var indiska kvinnor i sina traditionella dräkter både till vardags och på ett bröllopp. Deras otroligt vackra färgkombinationer var helt enkelt oförglömliga.
7. När känner du dig välklädd?
Då jag varken är under eller överklädd, men ändå känner att jag har en personlig stil. Om både min man och mamma berömmer min klädsel, så då har jag ingen tvekan om att jag är välklädd.
8. Vad är det dyraste du någonsin köpt?
En inhemsk Joutsen-vinterrock jag köpte senaste vinter i en scoutbutik.
9. Hur noggrant följer du med modetrender?
Jag följer inte medvetet några trender, men ibland längtar jag efter någon färg som t ex orange och sedan märker jag att det är just det som är trendigt. Annars är min stil ganska omväxlande från dag till dag. Ibland är det så bråttom att jag tar på mig de första bästa kläderna jag får tag på i skåpet. Så finns det tider då jag har inspiration att satsa tid och omsorg på hur jag ser ut. En begränsande faktor är att jag vill sitta bekvämt i tåget och ännu svårare är det att hitta lämpliga kläder de dagar jag cyklar till tåget. Dessutom nämndes jag inte på ett par år köpa nästan något nya kläder åt mig sjäv, då allt gick till vårt projekt att bygga ett hem åt familjen.
10. Vad är ditt favoritmaterial?
Ylle på vintern och bomull på sommaren.
11. Har du päls?
Nej och jag har inte tänkt skaffa mig någon heller. Om jag ändå någon gång gör det, så blir det en fårskinspäls eller något annat nyttodjur som fått gå fritt och njuta av sitt liv.
12. Bästa stället att köpa kläder?
I Åbo finns en butik som heter Muotikuu, vars ägare själv designar största delen av plaggen och de tillverkas i Finland av hög kvalitets material. Dessutom importerar de spännande eleganta och personliga kläder. I Helsingfors har ägarens mamma en liknande butik som heter Valkoinen elefantti.
Tänään oli hauska tilanne, kun isäni Jan Otto Andersson oli puhumassa perustulosta eduskunnan auditoriossa työttömien valtakunnallisen yhdistyksen järjestämässä seminaarissa.
En ollut seminaarissa itse puhujana tai panelistina, joten sain hyvän tilaisuuden keskittyä täysin isäni kuunteluun.
Laitan oheen hänen puheenvuoronsa tiivistelmän, josta selviää hyvin perustuloon liittyviä faktoja ja eri näkökulmia!
Työttömien valtakunnallinen yhdistys. Eduskuntatalo 15.9.2004 Perustulo vaiko työllistämistakuu? Jan Otto Andersson
Kansantaloustieteen dosentti, Åbo Akademi
Suomessa on 1970-luvulta lähtien vaihtelevalla intensiteetillä keskusteltu erilaisista perustuloehdotuksista: "riippumattomuusrahasta" (Paronen 1971, ks. Hosiaisluoma 1990, 261-262) "negatiivisesta tuloverosta" (Auvinen 1971), "yleisavustuksesta" (Sipilä 1973), "kansalaispalkasta" (Lampinen & Soininvaara 1980; Uotila & Uusitalo 1984), "kansalaistulosta" (Andersson 1988; 1989; Korpinen 1989) sekä "perustulosta" (Soininvaara 1990; Lahtinen 1992). Poliittiset puolueet ovat myöskin olleet ajoittain kiinnostuneet perustulosta. Vihreiden ohjelmissa ajatus on ollut mukana alusta lähtien. Vasemmistoliiton perustamisjulistuksessa kansalaistulolla oli keskeinen asema. Myös Keskusta, varsinkin sen nuorisoliitto, on jossain määrin ollut kiinnostunut perustulosta. Nuorsuomalaisten poliittisessa ohjelmassa oli perustulo, negatiivisen tuloveron muodossa, tärkeä ainesosa. SDP ja Kokoomus eivät ole lämmenneet asialle, vaikka molempien puolueiden sisällä muutamat aktiivit ovatkin kannattaneet ideaa. Useat työmarkkinajärjestöt - etenkin TT että SAK - ovat suhtautuneet kriittisesti ajatukseen. (ks. Andersson 1998b; 2000)
Perustuloa on puolustettu erilaisin argumentein. Perustulon avulla on haluttu taata kaikille minimitoimeentulo ja tasoittaa tuloeroja hallinnollisesti yksinkertaisella tavalla. Perustulon on katsottu vähentävän tarveharkintaisille järjestelmille tyypillisiä köyhyys- ja työttömyysloukkuja, joita on myös kutsuttu kannustinloukuiksi. Tämä lähtökohta oli tärkeä Nuorsuomalaisten ohjelmassa. Nuorsuomalaiset katsoivat perustulon tarjoavan mahdollisuuden hyvinvointivaltion rationalisointiin ja supistamiseen. Perustuloa on esitetty myös työmarkkinoiden joustavuuden parantamiseksi. On näet ajateltu, että työmarkkinoiden säätelyä voidaan vähentää, kun taloudellisesti turvattomien työntekijöiden hyväksikäyttö tulisi vaikeammaksi. Perustulo helpottaisi myös riskien ottoa pienyrittäjänä tai opiskelijana, ja parantaisi ihmisten mahdollisuuksia työskennellä mielekkäinä pitämiensä asioiden kanssa. Vasemmistolaiset ovat tukeutuneet näihin perusteisiin ja halunneet emansipatorisesti vähentää työvoiman tavaraluonnetta ja parantaa työttömien asemaa (esim. Andersson 1988, 1989). Vihreät puolestaan ovat korostaneet mahdollisuutta muuttaa elämäntapoja kestävämpään suuntaan (esim. Lampinen & Soininvaara 1980). Perustulon on katsottu lisäävän nuorten ja naisten taloudellista riippumattomuutta (esim. Standing 1992; Soininvaara 1994 ja 1999). Keskustalaiset ovat yleensä perinteisen sosiaalipoliittisen linjansa mukaisesti suosineet tasaetuisia, universaalin perusturvan takaavia tulonsiirtoja ansiosidonnaisten etujen sijaan (ks. esim. Alestalo, Flora & Uusitalo 1985; Kangas 1986).
Perustulo ei ole kuitenkaan päässyt varsinaiseen poliittiseen päiväjärjestykseen. Ensinnäkin yhtäällä sosialidemokraattien ja kokoomuksen nihkeys ja yhtäällä työmarkkinajärjestöjen vastahankaisuus ovat estäneet perustuloajatuksen eteenpäin viemistä poliittisessa koneistossa. Toisekseen tavoitteiden ja tarkoitusperien erilaisuus on johtanut siihen, että nekään puolueet, jotka ovat suhtautuneet myötämielisesti perustuloon, eivät ole kyenneet yhdistämään voimiaan yhteisen ehdotuksen taakse. Lähtökohtien erilaisuudesta johtuen kannattajien keskuudessa on ollut erimielisyyttä, millainen perustulomalli olisi paras ja soveliain. Ehdotukset ovat hiipuneet epäselvyyksiin perustulomallin sisällöstä ja kaavaillun perustulon tasosta.
Kuitenkin suomalaiset näyttävät olevan melko myötämielisiä eri perustuloideoita kohtaan. Professori Olli Kangas ja minä olemme tutkineet suomalaisten ja ruotsalaisten asenteet ja raportoineet tuloksiamme mm. Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä (4/2002). 76 % suomalaisista hyväksyisivät negatiivisen tuloveron, 63 % puhtaan perustulon ja jopa 79 % "porkkanalinjaisen" osallistumistulon. Siis valtaosa suomalaisista suhtautuivat myönteisesti seuraaviin ehdotuksiin:
1. "Mitä mieltä olet järjestelmästä, jossa tulot ja verot yhdistettäisiin siten, että pienituloiset saisivat automaattisesti tulosiirtoja (ns. negatiivinen tulovero) ja ne joilla on suuret tulot maksaisivat normaaliin tapaan veroa tulosta, joka ylittää tietyn rajan?"
2. "Mitä mieltä olet järjestelmästä, jossa kaikille maassa pysyvästi asuville taattaisiin automaattisesti tietty perustulo?"
3. : "Työttömiä pitäisi rohkaista hankkimaan työtä siten, että heille maksettaisiin tietty perustulo, jonka he saisivat pitää vaikka hankkisivatkin lisätuloja."
Kuitenkin suomalaiset ovat myöskin keppilinjan kannattajia. Kokonaista 74 % vastaajista tukivat väitteen: "Työttömiä pitäisi kannustaa töihin tiukentamalla työttömyyskorvauksen ehtoja, jos työtön kieltäytyy ottamasta vastaan hänelle tarjottua työtä."
Työllistämistakuuajatukseen vastaajat suhtautuivat melko myönteisesti. 55 % hyväksyivät väitteen: "Työttömiä pitäisi kannustaa työllistymään luomalla räätälöityjä työpaikkoja vaikka normaalien työmarkkinoiden ulkopuolelle."
Työmarkkina-asema vaikutti selvästi ihmisten asenteisiin. Työttömistä 93 % tukivat negatiivisen tuloveron, 91 % perustulon, 87 % osallistumistulon, mutta ainoastaan 46 % räätälöidyt työpaikat ja 39 % tiukemmat ehdot työttömyyskorvauksen saajille.
Myöskin ihmisten käsitys siitä onko työttömyys yhteiskunnan vaiko yksilön syytä vaikutti selvästi suhtautumiseen perustuloon. Puoluekanta vaikutti myös merkitsevästi.
Räätälöityihin työpaikkoihin Kokoomuksen ja Vasemmistoliiton kannattajat suhtautuivat myönteisimmin (63 %), sosiaalidemokraatit ja keskustalaiset kielteisimmin (50 % ja 53 %).
Perustulo ja työpaikkatakuu muistuttavat toisiaan siinä että molemmat ovat universaalisia keinoja. Kaikille taataan oikeus tiettyyn minimituloon tai järjestettyyn työpaikkaan ilman tarveharkintaa ja ilman vaatimuksia aikaisemmasta työpanoksesta. Oikeudet kuuluvat jokaiselle kansalaiselle tai maassa asuvalle.
Universaalisuudella on paljon etuja. Järjestelmät ovat suhteellisen selkeät, epäbyrokraattiset ja tasa-arvoiset. Ihmiset tietävät oikeuksistaan ja viranomaisille annetaan melko vähän mahdollisuuksia määrätä ja kontrolloida yksilön elämää. Universaaliset keinot eivät kohdistu vain tiettyihin ihmisiin - esimerkiksi niihin, jotka ovat pitkäaikaistyöttömiä, vaan ovat periaatteessa avoimet kaikille halukkaille. Siksi niiden legitimiteetti on yleensä korkea kansalaisten keskuudessa.
Universaalisilla keinoilla on kuitenkin huono puolensa; ne maksavat - ainakin bruttomääräisesti - enemmän kuin selektiiviset ja tarveharkintaiset keinot. M. m. siksi kehitys on kriisin jälkeen mennyt väärään suuntaan. Kansaneläkkeet eivät enää muodosta eläkejärjestelmän perusta. Monet ovat halunneet muuttaa lapsilisät tarvepohjaisiksi. Työelämässä "workfare" (eli työnteko avustusten ehtona) ja "kannustaminen" keppimenetelmin lisääntyneet.
Itse olen aikaisemmin esittänyt mallin jossa olisi kaksi osaa:
1. Matala perus- tai kansalaistulo - esim. 300 euroa kuussa.
2. Mahdollisuus kansalaistyöhön kansalaispalkasta.
Kansalaispalkalla tarkoitan tuloa (palkkaa tai stipendiä) joka maksetaan toiminnasta "kolmannessa sektorissa" eli "kansalaistyöstä".
Kansalaispalkkajärjestelmän avulla on mahdollista tukea, elvyttää ja kehittää kansalaisyhteiskuntaa. Samalla se antaa yksilöille uusia mahdollisuuksia toimia aloilla, jotka ovat mielekkäitä nimenomaan heille itselleen. Kansalaispalkka sitoo paremmin kuin kansalaistulo ihmiset yhteiskunnan jäseniksi ja voi nostaa heidän omanarvontuntoaan.
Kansalaispalkkajärjestelmä antaisi fokuksen demokraattiselle keskustelulle järjestöjen ja koko yhteiskunnan tavoitteista. Mikä on kolmannen sektorin sopiva laajuus ja rajat suhteessa julkiseen ja markkinaehtoiseen toimintaan? Miten pitäisi suunnata kansalaisaktiviteettia sekä yhteiskunnan että samalla myöskin erilaisten yhteisöjen kannalta? Miten pitäisi järjestää ihmisten mahdollisuudet, oikeudet ja velvollisuudet osallistua yleishyödylliseen toimintaan? Kansalaispalkka koskee selvemmin kuin perustulo sekä yksilön että yhteisön parasta. Kun perustulo on perusteltavissa todellinen-vapaus-jokaiselle näkökulmasta, kansalaispalkkajärjestelmässä on kysymys demokraattisen yhteiskunnan ja demokraattisten yhteisöjen toimivuudesta. Yhteiskunta, jossa molemmat keinot ovat käytettävissä, voi järkevämmin punnita yksilöiden vapautta suhteessa yhteiskunnallisiin tarpeisiin.
Sopimuspohjaiset yksilölliset kansalaispalkkajärjestelmät voidaan melko helposti toteuttaa ilman muun yhteiskunnan radikaalia muutosta. On ajateltavissa, että kansalaispalkkajärjestelmä voisi kehittyä kokeilujen ja keskustelujen kautta, vähitellen yhä laajemmaksi ja tärkeämmäksi osaksi yhteiskuntaa.
Att lärarnas lön är för liten i proportion till deras arbete är ingen nyhet, men ibland glömmer man vilken rikedom det är att få umgås med t.ex. gymnasieålderns människor. Att den livsglädje, optimism och iver som dessa unga människor har smittar förvånansvärt lätt av sig, märkte jag denna förmiddag.
Jag bemöttes med fördomsfritt intresse och intresset för samhället var hoppgivande. Hoppas dessa människor orkar vara med och göra vår värld litet bättre steg för steg.
Från Kattan cyklade jag sedan till Biocity för att diskutera bioteknologins framtid i Åbo. Den ser tyvärr inte så säker ut, fastän många lovande projekt är på gång.
Tänään on viimeinen päivä jättää talousarvioaloitteet. Olemme tehneet taas vihreän eduskuntaryhmän kanssa oman vaihtoehtobudjetin, jonka osana olevista talousarvioaloitteista minun vastuullani ovat aloitteet, joilla vaaditaan lisää rahaa opiskelijoiden asumislisän vuokrakaton korottamiseen (ns.252-aloite) ja rautateille. Vuosaaren satamahankkeelta taas vaadimme rahaa poistettavaksi.
Varsinais-Suomen yhteisaloitteista minulle tuli tanssin aluekeskuksen perustaminen Turkuun sekä kevytkalustoliikennekokeilun aloittaminen Turku-Uusikaupunki -radalla. Me kaikki siis allekirjoitamme nämä aloitteet, mutta olemme jakaneet edustajien keskuudessa vetovastuuta, ettei kaikki aloitteet kasaannu yhden tai kahden edustajan huolehdittavaksi.
Laitan nämä kaksi aloitetekstiä tuohon oheen ja vihreästä vaihtoehtobudjetista löytyy jatkossa tietoa sivuilta www.vihrealiitto.fi
Talousarvioaloite: Määrärahan osoittaminen Tanssin aluekeskuksen perustamiseen Varsinais-Suomeen
Eduskunnalle
Opetusministeriön työryhmä ehdottaa tanssin aluekeskustoiminnan käynnistämistä. Perustettavien aluekeskusten määräksi ehdotetaan 3-5. Lähtökohtana on, että keskukset perustettaisiin olemassa olevien toimintojen pohjalle. Rahoitus niiden kehittämiseen myönnettäisiin hakemuksesta ja valti-onavustus voisi olla enintään 50 prosenttia. Opetusministeriön tavoitteena on 500 000 euron vuosit-tainen määräraha vuosille 2005-2009.
Varsinais-Suomessa, erityisesti Turussa on suuri määrä tanssitaiteen toimijoita mm. Aurinko-baletti ja Tanssiteatteri Eri. Harrastustoiminta on vilkasta. Tanssin koulutusta annetaan Turun kon-servatoriossa ja ammattikorkeakoulussa, sekä yksityisissä tanssikouluissa. Ammattitanssijoita, pe-dagogeja, koreografeja ja alan ohjaajia on Varsinais-Suomessa toista sataa. Perustettavan aluekeskuksen taustayhteisönä tulisi olemaan toimijoiden muodostama yhdistys.
Edellä olevan perusteella ehdotamme, että eduskunta ottaa valtion vuoden 2005 talousarvioon momentille 29.90.31 lisäyksenä 150.000,00 euroa tanssin aluekeskuksen perustamiseksi Turkuun.
Helsingissä 17 päivänä syyskuuta 2004
Janina Andersson /vihr
Talousarvioaloite: Määrärahan osoittaminen kevytkalustoliikennekokeilun aloittamiseen Turku-Uusikaupunki -radalla
Eduskunnalle
Vakka-Suomen rakennemuutosohjelmassa on kiinnitetty vakavaa huomiota liikenneyhteyksien pa-rantamisen elvyttävään merkitykseen alueen talouselämälle.
Turun ja Uudenkaupungin välillä on rautatieyhteys, jolla on tavaraliikennettä, mutta ei enää henkilöliikennettä. Henkilöliikenteelle on kuitenkin kysyntää jo lukuisten työmatkalaisten ja lisään-tyvän matkailun vuoksi. Myös yhteys pääkaupunkiseudulle ja Sisä-Suomeen toisi runsaasti kysyn-tää. Vakka-Suomen talousaluetta ollaan elvyttämässä ja se tarvitsee ratayhteyttä matkailun ja teolli-suuden vaatimuksista johtuen.
Radalla on aikaisemmin liikennöinyt kiskobussi ja kokemukset olivat hyviä. Liikenneministeriön kiskobussiselvityksen (27/94) mukaan yhdellä kiskobussilla voitaisiin liikennöidä 10 päivittäistä vuoroa suhteellisen vähäisin kustannuksin, joten liikenne olisi kannattavaa. Koska henkilöliikenne rataosuudella Turku-Uusikaupunki loppui vuonna 1993, tämän rataosuuden tulisi mainitun liikenneministeriön selvityksen mukaan kuulua kiskobussikokeilun 1. vaiheeseen, mutta se on perusteluitta siirretty 3. vaiheeseen eli epämääräiseen tulevaisuuteen. Kun kevytkalustoa nyt vihdoin ollaan saamassa Suomeen, ympäristöllisistä, taloudellisista ja alueen infrastruktuurin kehittä-misestä johtuvista syistä on mitä pikimmin selvitettävä mahdollisuudet aloittaa henkilöliikenne kevytkalustolla rataosuudella Turku-Uusikaupunki.
Selvitysten mukaan Turku-Uusikaupunki välillä pendelöijiä on Turusta Uuteenkaupunkiin noin 200 ja Uudestakaupungista Turkuun noin 120, mikä merkitsee 320 edestakaista matkaa joka työpäivä - tämä antaa varsin hyvän asiakaspohjan.
Edellä olevan perusteella ehdotamme, että eduskunta ottaa valtion vuoden 2005 talousarvioon momentille 31.40.21 lisäyksenä 66.000,00 euroa kevytkalustoliikennekokeilun aloittamiseen Turku-Uusikaupunki -radalla.
Helsingissä 17 päivänä syyskuuta 2004
Janina Andersson /vihr
Nyt meillä on varma tieto Turun kaupunginjohtajan sekä kahden apulaiskaupunginjohtajan virkojen täyttämisen aikataulusta. Tähän asti olen vain voinut pelätä pahinta, mutta nyt asia on siis selvä.
Lokakuussa Turkuun valitaan uusi valtuusto, mutta nykyinen vanha valtuusto jatkaa vielä marras- sekä joulukuun, kunnes uusi astuu remmiin vuoden vaihteessa. Nämä kolme kaupungin tärkeintä virkaa aiotaan siis täyttää marraskuussa, heti vaalien jälkeen vanhalla kokoonpanolla!
Tässä on kyseessä suurin piirtein sama tilanne, kuin eduskuntavaalien jälkeen kun vanha hallitus jatkaa kunnes uusi on valittu. Hyviin tapoihin ei kuulu tehdä tärkeitä päätöksiä enää siinä vaiheessa. Muistamme kuinka ministeri Kimmo Sasi teki joitakin merkittäviä päätöksiä vielä vaalien jälkeen, mikä herätti aikamoista pahennusta.
Nyt siis Turun koko johto valitaan näin vaalien jälkeen vanhoilla päättäjillä. Turun sosialidemokraatit ja kokoomus ovat tehneet diilin, kun heillä oli yhdessä yhden valtuutetun enemmistö valtuustossa. He tietävät voivansa menettää tämän enemmistön lokakuun vaaleissa, ja siksi valinnat hoidetaan näin.
Luultavasti tulevat johtajat ovat ensin ehdokkaina kunnallisvaaleissa, ja keskustelu tästä poliittisesta kaupasta painetaan villaisella. Vaalien jälkeen asia voidaan sitten hoitaa kivuttomasti, niin kuin isot pojat ovat suunnitelleet.
Kaiken huippu tässä on, että kunnallisvaalit ovat 24.10. ja viimeinen deadline ilmoittaa halukkuutensa kaupunginjohtajaksi tai apulaiskaupunginjohtajaksi on 27.10.!
Viime sunnuntain HS:ssa oli kaupunginjohtajan hakuilmoitus ja ei voi muuta tehdä kuin ihmetellä "vaatimuksia". Samassa lehdessä oli pienempienkin kaupunkien ja kuntien johtajien paikkoja haettavina, ja poikkeuksetta niissä kaikissa edellytettiin ylempää korkeakoulututkintoa, mutta Turun kaupunginjohtajalta ei.
On mielestäni aivan käsittämätöntä, että edes mitään erityisiä kielivaatimuksia ei toisen kotimaisen kielen lisäksi esitetä kaupungin- tai apulaiskaupunginjohtajakandidaateille, kun Turku kuitenkin on paitsi kaksikielinen myös erittäin kansainvälinen teknologia- ja kulttuurikaupunki, joka on koko ajan vielä kehittämässä itseään kansainvälisempään suuntaan!
Tänään oli taas perinteinen luomupäivä eduskunnassa ja tarjolla oli paitsi asiaa, myös herkullisia luomumaistiaisia!
Ohessa ryhmämme Erkki Pulliaisen pitämä puheenvuoro, jossa on ajankohtaisia luomuasioita ja tärkeää faktatietoa.
Lisätietoa luomusta saa mm. osoitteista:
www.finfood.fi/luomu www.luomu-liitto.fi
Luomutuotanto osana kestävää taloudenpitoa ja kehitystä on tunnetusti vihreille äärimmäisen tärkeä vaalinnan kohde. Juuri nyt kannamme kotimaassa erityistä huolta luomusopimusten jatkamisesta 5-vuotiskausittain ja kriittisen massan pikaisesta aikaansaamisesta luomukotieläintuotantoon, jotta mm. valvontajärjestelmä saataisiin kattavaksi ja näille luomutuotteille luontuisivat todelliset markkinat.
EU:n puitteissa olemme erittäin huolissamme siitä, että komissio on hyväksynyt GMO-tuotteet sisämarkkinoilleen, mutta ei ole päättänyt tarkoista ohjeista GMOjen suhteesta luomutuotannon tuotantoaloihin ja tuotteiden erillään pitoon ravinnontuotantoketjun kaikissa vaiheissa. Nyt on mahdollista, että GMOilla joko tahallisesti tai tahattomasti tuhotaan luomutuotannon edellytykset. Komissio ei ole edes juuri käsittelyssä olevassa luomutuotannon edistämisohjelmaluonnoksessaan ottanut näitä näkökohtia huomioon.
Raakaöljyn hinnan pysyvä kallistuminen vaikuttaa erityisesti energiasyöpön tehomaatalouden tuotantoon, mikä lisää luomutuotannon mahdollisuuksia. Niitä ei saa tärvellä lyhytnäköisellä politiikalla.