2002

Tammi     Helmi      Maalis      Huhti      Touko      Kesä     Heinä     Elo      Syys      Loka      Marras      Joulu

Tammikuu

28.01.2002: Mietteitä Meksikon matkaltani

meksikossa

Olin tammikuussa kaksi viikkoa Meksikossa Väestöliiton järjestämällä työmatkalla yhdessä muutamien kansanedustaja-kollegoideni kanssa. Matka oli aikataulullisesti raskas, mutta kovin antoisa. Ohessa Uudenkaupungin sanomiin kirjoittamani kolumni, joka käsittelee matkan aikana esiintulleita asioita, epäkohtia ja ongelmia joiden ratkaisemiseen toivon itse myös voivani vaikuttaa.

Oikeus käyttää kondomia tulisi kuulua ihmisoikeuksiin
Antaisitko sinä "kummisedän" viedä 8-12 -vuotiaan poikasi prostituoidun luo harrastamaan seksiä, jotta poika ei jäisi kääpiöksi? Tai ymmärrätkö sitä, että AIDS:iin sairastuneet miehet haluavat yhdyntään neitsyiden kanssa, koska uskovat näin puhdistuvansa tartunnasta?
Suomen Väestöliiton avustamat tahot taistelevat tällaisia uskomuksia vastaan tällä hetkellä muun muassa Mexicossa, josta äsken palasin Väestöliiton järjestelemältä työmatkalta. Tapasimme 43 tahoa eduskunnasta slummeihin yhdessätoista päivässä. Yritimme puolustaa kondomeja ja naisten oikeuksia maassa, jossa macho-ajattelu on todella vahvaa. Saimme onneksi palstatilaa Mexicon seitsemästä suurimmasta sanomalehdestä ja myös televisio huomioi viestiämme. Valitettavasti katolisen kirkon sanoma ehkäisyn ja abortin pahuudesta ei auta vaan päinvastoin estää tasa-arvon toteutumista tässäkin maassa. Rikkaassa pohjoisessa osassa tietoa ja rahaa olisi, mutta kaksinaismoraali tekee etenkin nuorten naisten elämästä vaikean. Kondomi on edelleen melkein tabu yhteiskunnassa ja jos sellaista jopa poika haluaisi käyttää, niin niiden saaminen on vaikeaa ja kovin kallista.
Tämän maan usean osavaltion laki sanoo, että jos tyttö on raiskattu niin hänen täytyisi ensin pystyä todistamaan rikos ennen kuin hänellä on oikeus aborttiin. Tämä todistaminen, jos se edes onnistuu, vie useimmiten monta kuukautta. Eli sen jälkeen abortti onkin jo mahdottomuus. Tämän lisäksi tyttö on leimattu "huonoksi". Tyttö potkitaan pois koulusta, sillä opettajat sanovat, että raskaus tarttuu. Jos olet rikkaasta perheestä, niin laiton abortti luultavasti kuitenkin järjestyy, vaikka ulospäin sanotaan, että vastustetaan kaikkea ehkäisyä ja etenkin aborttia. Mutta jos olet köyhä intiaanityttö, joka ei ehkä osaa edes lukea, niin et varmankaan osaa pitää puoliasi. Sen jälkeen olet loppuelämäsi jonkun palvelija tai vielä pahemmassa tapauksessa prostituoitu.

Maan köyhässä eteläosassa intiaanien alueella osataan jo puhua ehkäisystä oikeilla nimillä, ja jopa kondomeja jaetaan ilmaiseksi kaikille, mutta siellä raha riittää kattamaan vain 1/3 tarvittavista ehkäisyvälineistä. Eikä pidä luulla, että ihmiset sen takia harrastaisivat seksiä kolme kertaa vähemmän kuin haluaisivat...
Valitettavasti tälläkin alueella on kuitenkin edelleen ongelmia puhua kaikista asioita niiden oikeilla nimillä, niinpä esimerkiksi pippeliä sanotaan pistooliksi, joka kuvaa sitä väkivaltaista ja seksististä asennetta joka tässä maassa liitetään seksiin. Pahimmillaan se on johtanut slummialueiden poikien harrastukseen raiskata joukolla tyttöjä. Tämän kaiken muuttaminen on työläistä, mutta Väestöliiton yhteistyökumppani Mexfam tekee työtä jopa suoraan näiden jengien kanssa saadakseen aikaan muutoksia asenteisiin oikein pohjamutia myöten.
Intiaanityttöjen elämä ei todellakaan ole helppoa, jos he haluaisivat itse päättää tulevaisuudestaan. Isät joskus jopa myyvät tyttöjään 300 peson edestä sopivalle miehelle. Kouluun menemisestä moni heistä voi vain haaveilla. Eikä koulu välttämättä olisikaan niin mukava paikka heille, kun tiedetään että opettajat ovat alueen kärkipäässä AIDS- ja HIV- tilastoissa.
Tämän lisäksi vielä puhutaan paljon siitä kuinka armeijan miehet raiskaavat intiaanityttöjä sisällissota-alueella ja pakotetuista prostituoiduista sotilaiden viihdykkeenä on myös paljon puhetta alueella.

Kaiken tämän jälkeen voin kuitenkin todeta Mexicon olevan ihana maa ja siellä asuu paljon mahtavia ihmisiä joista voisin kirjoittaa vaikkapa romaanin. Niin meille myös Chiapas-alueen kuvernööri varoitti, että kahden viikon jälkeen Mexicossa kuvittelee voivansa kirjoittaa maasta kirjan, kuukauden kuluttua esseen ja vuoden jälkeen toteaa että on parasta olla kirjoittamatta yhtään mitään.
Toivon kuitenkin voivani Väestöliiton ja eduskunnan kautta edes vähän auttaa näitä näkemiäni pieniä intiaanityttöjä saamaan otetta omasta elämästään ja seksuaalisuudestaan.



www.vihrealiitto.fi                         www.turunseudunvihreat.fi