2003

Tammi      Helmi      Maalis      Huhti      Touko       Kesä      Heinä      Elo      Syys      Loka      Marras      Joulu

Tammikuu

9.01.2003: Keskustelua ulkomaalaislaista eduskunnassa

Tänään kävimme erittäin paljon tunteita kuohuttanutta keskustelua hallituksen esityksestä ulkomaalaislaiksi (HE 265/2002 vp). Keskustelussa puheenvuoroja oli yli 50, ja sisällöt vaihtelivat puhujasta toiseen. Itse koen asian hyvin tärkeäksi ja tunteita koskettavaksi, ja kesken puheenvuoron liikutuin kyyneliin asti. Huomasinkin yllätyksekseni, että tämä spontaani reaktioni päätyi monelle kanavalle pääuutiseksi, vaikka mielestäni keskustelun sisältö ja käsiteltävä asia olivat huomattavasti tärkeämpiä. Koko asia ja puheenvuorot ovat löydettävissä eduskunnan www-sivuilta viitteellä PTK 177/2002 vp, mutta laitan oheen oman puheenvuoroni, koska se oli huomattavasti laajempi ja monitahoisempi kuin mitä uutisoinneista kävi ehkä ilmi.

Janina Andersson /vihr: Arvoisa rouva puhemies! Kun kuulin, että ulkomaalaislaki tulee eduskuntaan näin myöhään, varoituskello rupesi tikittämään, mikä on syy. Miksi se tuodaan meille näin myöhään? Itse hallintovaliokunnan jäsenenä tiedän, että meillä on alle 20 kokousta jäljellä ja näin paljon on vaikeita asioita. Kaikki täällä tiedämme, että tämä tulee raukeamaan. Se on jo selvä asia. Mutta miksi se tuodaan meille tässä ja nyt kuitenkin kiireisesti?
No, se paljastui oikeastaan äsken täällä, kun ed. Zyskowicz lausui halveksivasti "Jippii!", kun ed. Stenius-Kaukonen sanoi, että suomalainen nainen ja palestiinalainen mies ovat lopultakin saaneet toisensa. Tämä "Jippii!" kertoi juuri sen, mikä on tämä viesti, mikä halutaan täältä nyt antaa ulos. Halutaan näyttää, että me olemme kovia, me emme tässä pehmoilla, nämä tulevat käyttämään meitä hyväkseen, me pannaan nyt hommat kuntoon ja rajat kiinni. Se on se viesti. Oikeastaan mitään lakia ei tule olemaan, sen kaikki jo tietävät, mutta halutaan antaa viesti, ketkä hoitavat asioita ja milläkin lailla.
Täytyy sanoa, että se on mielestäni erittäin surullista, että me näin teemme. Se on myös asia, jolla monessa maassa on vaaleissa ratsastettu. Toivon todellakin, että tämä ei tule olemaan Suomen vaaleissa se asia, millä ratsastetaan.
Sitten vielä täytyy jatkaa, kun täällä on tavallaan ollut paljon kokoomuspuolueen edustajia väittelyssä: tässä kehitysapuasiassa Harri Holkeri todellakin on ollut se ihminen, joka on tuonut näitä asioita esiin. Mutta meidän kokemuksemme muuten ovat erittäin nihkeitä. Kun olemme ajaneet rahoja kehitysavun lisäykseen, niin täytyy sanoa, että Rkp ja myös demarit ja vasemmistoliitto ovat olleet ehkä lähimpänä tukemassa. Kyllä nihkein suhtautuminen on tullut kokoomukselta. Voihan se olla semmoinen asenne, että hoitakoot ongelmat siellä, me maksamme reippaasti. Se voisi olla yksi argumentti, mutta kun se ei ole niin. Me emme halua maksaa myöskään reippaasti, vaan me olemme vastuullisia.
Sitten vielä inhimillisyydestä. Voidaan kokeilla eri rooleja, että voidaan samaistua: Tuoreena isänä ministeri Itälä tietää, että lastaan hän ei kyllä jätä, jollei ole todella hätä. Semmoisia isiä ei ole missään, eli silloin on todella, todella hätä olemassa. (Eduskunnasta: Ikävä kyllä on!) Minun perheeseeni tuli tällainen chileläinen pakolainen, kun olin pieni, ja kun tiesin hänen kohtalonsa, niin tiesin, että hänellä oli todellinen hätä. Ihminen ei tee mitään sellaista, ellei ole todellinen hätä. (Puhuja liikuttuu)

Ärade fru talman! Jag har i trettio år levat som finlandssvensk i Finland, som en del av en minoritet och jag har aldrig stött på problem med det, aldrig någonsin haft några problem. Först nu under mitt trettioförsta år har jag märkt att man till och med börjar ha avig inställning till finlandssvenskar, negativa attityder. I Åbo stadsfullmäktige har vi redan en längre tid haft en gruppering som uttalar sig mycket fientligt mot utlänningar och rider på den här vågen som nu också har brett ut sig så att man blivit negativt inställd till finlandssvenskar för man tror att man får mera understöd genom att visa att man inte bryr sig om minoriteterna.
Jag hoppas innerligen att sådan politisk inställning där man tror att man får billiga poäng genom att slå ner på svagare individer, vilket finlandssvenskarna inte är men de andra minoriteterna ganska ofta, det är någonting som vi inte kommer att hemfalla till här, inte en enda av oss. Vår inställning är den att alla människor är värda sin plats här. Om de verkligen har behov av att komma, så kan vi ta emot dem och säga att de är blivande finska medborgare. De flesta av oss har rötter i andra länder och vi känner oss nu som mycket mycket äkta finska medborgare trots att vi kan ha rötter lite här och var.

Sitten vielä meillä on mielestäni meillä yksi tärkeä asia opittavana monesta muusta kulttuurista. Ehkä se usein on niin, että jos kuuluu vähemmistöön, niin perhe ja suku ovat erityisen tärkeitä, sillä halutaan samaistua siihen omaan joukkoon. Suomessa taas meillä on mielestäni erittäin surullinen kehitys se, että ydinperhe sen kuin pienenee ja pienenee. Nyt se sinkkuelämä on pian se trendi, eli on monta pientä pirstoutunutta perhettä ja sukukolhoosi on semmoista aikaa, josta vain ehkä haaveillaan. Itse elän semmoisessa ja se on erittäin erittäin turvallinen olotila muille perheenjäsenille, mutta etenkin lapsille.
Mutta meidän asenteemme perheeseen näkyy myös siinä, miten me kohtelemme näitä, jotka tulevat maahamme. Sekin, että toista sisarusta ei lasketa perheenjäseneksi eli näitä ei yhdistetä, on mielestäni aivan ihmeellinen asenne. Itse kuvittelin nuorempana, että jos minä rakastun ulkomaalaiseen mieheen ja muutan ulkomaille tai hän tulee tänne, niin tietenkin saan mukaan myös minun äitini ja isäni ja toivottavasti mummonikin. Sitten tajusin, että tämä ei kerta kaikkiaan mene näin, vaan asenne on se, että saan vain ydinperheen, juuri ja juuri oman lähimmäiseni, oman mieheni ja lapseni, mutta sen enempää ei missään nimessä. Se on minulle ollut aikamoinen negatiivinen todellisuuteen herääminen, että tällainen psyykkinen kaipuu ei ole kriteeri millekään maahan tulemiselle.
Ihan lähiaikoina sain viestejä eräältä tuttavalta, jonka tytär oli mennyt naimisiin egyptiläisen miehen kanssa. He asuvat Suomessa, tekevät työtä Suomessa, ja heillä on nyt pieni vauva. Tämän miehen vanha äiti asuu yksin Egyptissä. Hänellä ei ole muita lapsia eikä ketään muutakaan, joka huolehtisi hänestä. Tämä mies kokee, että hänen täytyy tietenkin huolehtia myös äidistään, koska se on ihan selvä asia, että poika huolehtii äidistään, joka on vanha ja sairas. Sitten he halusivat, että äiti saisi tulla Suomeen asumaan, koska täällä heillä on työt ja suomalainen mummola. No, sepä ei käy, sillä tällainen psyykkinen kaipuu ei riitä syyksi. Mummo ei ole semmoisessa tilanteessa, että hän voisi kerta kaikkiaan pärjätä yksin, vaan häntä ei haluta tänne.
Kun tästä kävin keskustelua muun muassa viranomaisten kanssa, niin minulle sanottiin, että juu juu, kaikki sanovat, että he haluavat huolehtia mummoistaan, mutta kun he tulevat tänne, heidät pannaan suomalaiseen vanhainkoitiin, eivät he kuitenkaan halua heistä huolehtia. Vaikka menisivätkin vanhainkoteihin, mutta jos on joku oikein läheinen sukulainen jossain muualla, eikö häntä voisi saada luokseen asumaan? Eikö se olisi luonnollista? Se on vain asia, jota me emme hyväksy, koska se on meiltä muilta jollain tavalla pois. Lopputulema on se, että tämä nuori suomalainen perhe muuttaa Egyptiin ja suomalainen mummo jää yksin tänne kaipaamaan lapsenlapsiaan.
Ehkä meidän asenteemme perheeseen, sukuun ja elämänlaatuun jokaiselle yksilölle on aika niukka. Me katsomme elämää erittäin kapeasti, sillä emme oikeastaan koe, että tämä koskettaa minua, tämä koskettaa jotakin muuta, joka ei ole tässä minua lähellä. Eläytyminen ja empatia olisi varmaan terveellistä meille kaikille.
Mutta lopuksi voin vain todeta, että tämä melko varmasti nyt sitten hautautuu ja tätä jatketaan, mutta toivon, että tästä ei ole semmoista keskustelua, joka aiheuttaa epämiellyttäviä kokemuksia ihmisille.


10.01.2003: Kirjallinen kysymys terveydenhuollon asiakasnäkökulmasta

Jätin tänään ohessa olevan kirjallisen kysymyksen asiakasnäkökulman puutteesta Suomen terveyspalvelujärjestelmässä.

Kirjallinen kysymys: Asiakasnäkökulman puute Suomen terveyspalvelujärjestelmässä
Eduskunnan puhemiehelle
Kansallinen terveysprojekti toteaa, että "Suomessa tuotetaan väestöön suhteutettuna runsaasti terveyspalveluja muihin Pohjoismaihin verrattuna. Työntekijöitä on yhtä paljon tai enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Terveydenhuollon kustannukset ovat Pohjoismaista selvästi alhaisimmat ja EU-maiden kolmanneksi alhaisimmat. Suomalaisen terveyspalvelujärjestelmän lähtökohdat ovat verorahoitteisuus sekä valtion ohjaus- ja kuntien järjestämisvastuu. Kunnat voivat joko tuottaa palvelut itse tai ostaa ne haluamaltaan taholta." Kunnat ja valtio käyttävät Suomessa pienemmän osuuden BKT:sta terveydenhoitoon kuin esimerkiksi Yhdysvallat. Terveysprojektin ulkopuolelle jäi yksi tärkeä järjestelmäämme liittyvä asia: asiakasnäkökulma terveyspalvelujärjestelmässä.
Jos kunnan palvelutarjonta ei anna jostain syystä hoitoa, ei muista kunnista voi hakea apua, vaikka siellä resursseja olisikin. Potilas ei voi valita hoitopaikkaansa eikä hoitavaa lääkäriään. Muissa EU-maissa tämä on mahdollista. Potilas voi liian usein jäädä vaille tarvitsemaansa hoitoa, tai joutua odottamaan sitä liian kauan. Usein potilas joutuu hakeutumaan yksityiselle puolelle, joka voi olla taloudellisesti suuri rasite. Järjestelmämme on epätasa-arvoinen, ja usein hoidon odotusajat aiheuttavat myös pitkiä sairaslomia. Sairaslomalta voidaan joutua siirtymään suoraan eläkkeelle, mikä tulee kansantaloudellisestikin katsottuna hyvin kalliiksi, unohtamatta potilaan ja hänen perheensä kärsimää vahinkoa.
Kansallisen terveysprojekti toteaa myös, että "Terveysprojekti esittää hoidon saatavuuden parantamista. Kiireellinen hoito annetaan viivytyksettä. Muissa kuin päivystystilanteissa potilaan on saatava terveyskeskuslääkärin tai hoitajan ensiarvio kolmen päivän kuluessa yhteydenotosta ja erikoissairaanhoidon lääkärin ensiarvio kolmen viikon kuluessa lähetteen kirjoittamisesta. Lääketieteellisesti perusteltu hoito on annettava viimeistään kuuden kuukauden kuluessa hoitopäätöksestä. Mikäli kunta tai kuntayhtymää ei voi järjestää hoitoa määräajassa omassa yksikössään sen on järjestettävä se muualla (toisessa kunnallisessa yksikössä, yksityisellä tai kolmannella sektorilla) potilaan omavastuuosuuden muuttumatta. Periaate hoitoon pääsystä kohtuuajassa kirjataan lakiin vuoteen 2005 mennessä." Tässä ei kuitenkaan mainita mitään potilaan omasta mahdollisuudesta hakeutua muualle hoitoon.
Esimerkiksi hoitovirhetapauksissa, joissa potilas on tehnyt saamastaan terveydenhuollosta kantelun, ja kantelu on todettu aiheelliseksi, hänellä tulisi ehdottomasti olla oikeus siirtyä potilaaksi jonnekin muualle. On usein vaikeaa saada takaisin luottamuksellista potilassuhdetta hoitovirheen ja kantelun jälkeen, ja potilas saattaa kohdata epäasiallista kohtelua entisessä hoitopaikassaan.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko hallitus suunnittelemassa toimenpiteitä, jotta asiakasnäkökulma otettaisiin paremmin huomioon Suomen terveyspalvelujärjestelmässä?
Helsingissä 9 päivänä tammikuuta 2003
Janina Andersson /vihr


13.01.2003: Paneeli Lyseon lukiossa Turussa

Olin tänään erittäin mukavassa ja innostavassa paneelissa Lyseon lukiossa Turussa. Oppilaat olivat todella aktiivisia ja kyselivät paljon kysymyksiä. Kanssani paneelissa olivat Heli Paasio, Ilkka Kanerva, Annika Lapintie, Sari Essayah, ja Tytti Seppänen. Erityisesti viimeksi mainittu keskustan edustaja, nuori opiskelija-aktiivi oli iloinen yllätys - mietin, että olisivatpa muutkin keskustalaiset hänenlaisiaan!


14.01.2003: SPR:n Turun turvatalon tukiryhmä

Tänään oli Suomen Punaisen Ristin Turun Nuorten turvatalon tukiryhmän ensimmäinen tapaaminen. Lisäkseni siihen kuuluu muun muassa sosiaalitoimenjohtaja Maija Kyttä, SPR:n hallituksen jäsen ja V-S piirin puheenjohtaja Pekka Paatero, kansanedustaja Heli Paasio, professorit Katja Forsén ja Leo Nyqvist, sosiaalilautakunnan puheenjohtaja Leena Koikkalainen, kaupunginvaltuuston jäsen Esko Heinonen sekä SPR:n V-S piirin toiminnanjohtaja Pekka Annala.
Tarkoituksenamme on pohtia ajankohtaisia lastensuojeluun liittyviä asioita. Nuorten ja perheiden ongelmat ovat vaikeampia ja monimutkaisempia kuin aiemmin ja turvatalossa se näkyy esimerkiksi yöpymisten pituudessa.
Turvatalon johtaja Anja Tolonen kertoi, että nuorin viime vuonna apua hakenut oli yhdeksänvuotias, ja lasten huostaanottoja on nykyään enemmän kuin vuonna 1995, jolloin turvatalo perustettiin. Kävijöiden keski-ikä viime vuonna oli 15-16 vuotta, valtaosa asiakkaista oli tyttöjä. Suurin osa 165 asiakkaasta oli turkulaisia, mutta muualta ja ympäristökunnistakin oli nuoria.


15.01.2003: Vastine Turun Sanomiin Valjakalle

Ari Valjakka kritisoi minua ja ulkomaalaislain käsittelyn aikana esiintynyttä tunteiden näyttämistä viime sunnuntaina (12.1.2003) Turun Sanomissa. Ohessa vastineeni hänelle, joka julkaistaneen pian TS:n Kirjoittajavieras-otsakkeen alla.

Sydämellä ajatellen - järjellä toimien
Kun yli kymmenen vuotta sitten olin ensimmäistä kertaa eduskuntavaaliehdokkaana päällimmäisenä huolenani oli, että muuttuisin kovaksi ja kyyniseksi ja menettäisin herkkyyteni. Siksi melkein ilahduin kritiikistä, jota Ari Valjakka kohdisti minuun (TS 12.1.2003) tunteilemisesta ulkomaalaislain käsittelyn yhteydessä. Olen useita kertoja aikaisemmin käynyt julkisia väittelyjä asenteista ulkomaalaisia kohtaan liikuttumatta kyyneliin. Syy miksi tällä kerralla kävi näin on, että hallituksen ulkomaalaislakiesitystä puolusti juuri Ville Itälä, jota olen pitänyt kokoomuslaiseksi pehmeitä arvoja edustavana miehenä, ja siksi pettymykseni oli sitäkin suurempi.
Samassa kirjoituksessaan Valjakka toteaa, ettei hänen mielestään palkkaerojen tutkiminen eri ryhmien välillä tasa-arvolain perusteella täytä analyyttisyyden vaatimusta. Hän korostaa, että palkan muodostukseen vaikuttaa mm. työ ja sen laatu, ihmisen pätevyys, koulutus ja ahkeruus sekä aikaansaannokset.
Tosiasia kuitenkin on, että samasta tai samanarvoisesta työstä naiset saavat merkittävästi vähemmän palkkaa kuin miehet. Valjakan analyysin perusteella voi vetää sen johtopäätöksen, että tämä johtuu naisten laiskuudesta ja aikaansaamattomuudesta. Itse en usko tähän, ja koulutuksesta se ei ainakaan voi johtua, sillä tilastojen mukaan naisethan ovat usein mieskollegoitaan huomattavasti koulutetumpia. Jäljelle jää naisten tekemän työn arvostus. Toisin sanoen: pidetäänkö "naisaloilla" ihmisten parissa tehtävää työtä vähemmän arvostettuna kuin "miesalojen" koneiden parissa tehtävää työtä? Valjakka ei vaikuta olevan tietoinen siitä ns. lasikatosta johon naiset edelleen aivan liian usein törmäävät työelämässä. Naisten syrjiminen näkyy konkreettisesti pätkätöinä, palkkauksessa sekä vaikeutena edetä korkeimpiin tehtäviin. Tästä syrjinnästä kärsii koko yhteiskunta, sillä naisten myötä heitämme hukkaan monipuolista osaamista.
Mielestäni ei voi suoraviivaisesti sanoa, että jompikumpi sukupuoli olisi parempi päättäjänä. Me olemme vain erilaisia ja täydennämme toinen toisiamme. Esimerkiksi vihreässä eduskuntaryhmässä meitä on nyt yhdeksän naista ja kaksi miestä. Mielestäni olisi erittäin hyvä jos saisimme myös lisää miehiä monipuolistamaan ryhmämme kokoonpanoa, ja kaikkiin muihin eduskuntaryhmiin olisi hyvä saada enemmän naisia.
Toivon todella, että vanhanaikainen käsitys siitä, että tunne ja äly olisivat jotenkin ristiriidassa toistensa kanssa päätöksenteossa, vähitellen muuttuisi. Älykäskään ihminen ilman empatiaa eli toisen asemaan asettumiskykyä ei mielestäni ole paras mahdollinen päättäjä. Paras lopputulos saadaan kokemukseni mukaan sydämellä ajatellen ja järjellä toimien.
Janina Andersson / Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja

16.01.2003: Perheyritysten liiton tapaaminen

Tapasin tänään Osmo Soininvaaran ja puoluesihteeri Ari Heikkisen kanssa täällä eduskunnassa Perheyritysten liitosta Anders Blomin, Maarit Toivanen-Koiviston sekä Aki Hyödynmaan.
Keskustelimme perheyritysten arjesta ja ongelmista, etenkin sukupolvenvaihdoksista. Yrittäjän tyttärenä ja vaimona asia tuntui minusta kovin tutulta ja läheiseltä. Osa keskustelussamme mainituista ongelmakohdista olivatkin tuttuja jo oman elämäni kautta. Näihin asioihin palataan viimeistään hallitusneuvotteluissa.


16.01.2003: Rakennusteollisuus RT:n tapaaminen

Aamu alkoi Rakennusteollisuus RT -henkilöiden tapaamisella ja keskustelutilaisuudella.
Lauri Ratia piti Rakennusteollisuus RT:n yleisesittelyn ja puhui rakentamisen yhteiskunnallisista vaikutuksista, Terho Salo puhui asuntopolitiikasta ja kaavoituksesta sekä kansainvälistymisestä, ja Ensio Hakkarainen infrarakentamisen edistämisestä. Lopuksi oli aikaa hetki vaihtaa vapaamuotoisesti ajatuksia.


20.01.2003: Ihanat nykyajan nuoret!

Olin tänään ensin tapaamassa Kastun lukiolaisia, ja sen jälkeen vanhan kouluni St. Olofskolanin oppilaita. Pakko sanoa, että olen todella innoissani ja iloinen, kun huomasin miten fiksuja ja mukavia nykyajan koululaiset ja nuoret ovat! Olen aivan varma, että tänäänkin tapaamieni oppilaiden joukossa on tulevaisuuden poliitikkoja, niin kiinnostuneita he olivat, kyselivät aktiivisesti ja muutenkin keskustelivat asioista todella fiksusti.


21.01.2003: Contact Forum Turussa

Olin tänään pitämässä puheenvuoron Turun Kauppakorkeakoulussa järjestetyssä Contact Forum -rekrytointimessutapahtumassa. Puheenvuorossani käsittelin demokraattista johtajuutta ja sen pääsanoman voisi tiivistää ehkä seuraavasti:

1. Johtajakin saa tehdä virheitä ja ns. mokata
2. Johtajan tulee pitää huolta siitä, että työympäristön ilmapiiri on salliva ja vapaa, että jokaisella on hyvä olla ja mahdollisuus työskennellä rauhassa
3. Alaiset tulee ottaa huomioon ja varmistaa, että he viihtyvät, että jokainen kokee, että hänellä on "oma paikka" ja että työtehtävät ovat sopivia juuri tälle henkilölle
4. Hyvä johtaja osaa valita itseään osaavampia ja pätevämpiä alaisia, ja uskaltaa myös myöntää sen ääneen

Nämä 'teesit' eivät tietenkään ole sovellettavissa kaikilla aloilla ja kaikkiin työtehtäviin sellaisinaan, mutta soveltuvin osin kylläkin.


22.01.2003: Svar till olika frågor

1. Vad är din åsikt om Greenpeace?
Jag har varit medlem i många år.

2. Vad arbetar ni för?
En värld, där vi kan njuta av rent vatten och ren luft och tid att vara tillsammans.

3. Hur kan man förhindra katastrofer som till exempel Myyrmanni i vårt samhälle?
Alla människor behöver känna sig älskade och viktiga.

4. Vad är din åsikt om minderåriga som använder droger, alkohol eller röker?
Om man älskar sig själv så vill man inte förstöra sin kropp och hjärna. Jag tycker väldigt synd om dem som inte har självbevarelseinstinkt.

5. Vad anser du om homosexuella rasister?
Alla rasister är lika löjliga, för alla är vi annorlunda på något vis.

6. Vad är det som skiljer ditt parti från de andra?
Vi ser mera på framtiden än på någon enskild människogrupps egna intressen.

7. Vad är ditt partis ideologi?
Hållbar utveckling, vi får inte lämna en sämre värld åt nästa generation än den vi fick ärva. Vi får inte heller skicka räkningen för vår välfärd till u-länderna.



www.vihrealiitto.fi                         www.turunseudunvihreat.fi