2005

Tammi      Helmi     Maalis      Huhti      Touko      Kesä      Heinä      Elo      Syys      Loka      Marras      Joulu

Tammikuu

10.1.2004:

Viime vuoden loppu oli perinteiseen tapaan kiireistä aikaa. Erityisesti yritimme taas saada vihreitä kädenjälkiä valtion budjettiin ja vaikka moni asia jäi vielä odottelemaan suotuisampia aikoja, jotain hyvääkin saimme aikaan. Yli kymmenen vuoden ajan ovat opiskelijoiden opintotukiasiat olleet enemmän tai vähemmän esillä, ja viime vuosina erityisesti opiskelijoiden asumislisän vuokrakaton korottaminen 252 euroon on ollut opiskelijajärjestöjen keskeisenä tavoitteena. Vuosi sitten olin ensimmäisenä allekirjoittajana yhteisessä talousarvioaloitteessa, jossa ehdotettiin vuokrakaton korottamista ko. summaan, mutta vaikka aloite sai allekirjoittajia yli puoluerajojen ja myös hallituspuolueiden edustajista monta kymmentä nimeä, ei tavoitteemme valitettavasti toteutunut. Tänä vuonna vaatimus oli jälleen yhtenä osana vihreää vaihtoehtobudjettia, ja vaikka hallitus ei ollut taaskaan tekemässä tätä parannusta, toimi valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaosto asiassa todella hyvin. Olin todella iloinen siitä, että omassa jaostossani pidettiin tätä asiaa niin tärkeänä ja yhteinen tahtotila löytyi opiskelijoiden puolesta, ja vuokrakattoa saatiin vihdoin korotettua tuohon tavoitesummaan! Olin kyllä jo hieman epätoivoinen, kun asiaa soudettiin ja huovattiin edestakaisin niin pitkän aikaa, vuosi toisensa jälkeen ja ajattelin, ettei tämä tavoite ikinä toteudu. Tosin monen vuoden vitkuttelun jälkeen on jonkun laskelman mukaan 252e jäljessä todellisesta tarpeesta, joka olisi hieman päälle 260 euroa. Uskon kuitenkin, että opiskelijat ovat hyvin tyytyväisiä tästäkin parannuksesta, kun tämän vuoden marraskuusta lähtien vuokrakatto todellakin vihdoin nousee.


29.1.2004: Opintoajan rajaus

Opiskelijoiden asiat eivät kuitenkaan jää unholaan, vaikka tällainen työvoitto kilahtikin kassaan. Hallitus on esittänyt yliopistolakiin muutosta, jonka seurauksena opintoaikoja tullaan jatkossa rajoittamaan myös kor-keakouluissa. Muutosta ovat vastustaneet vankassa yhteisrintamassa niin yliopisto- kuin koko opiskelijajärjestökenttäkin, enkä itse kyllä pidä lainkaan järkevänä tällaisia rajoituksia. On tietysti hyvä asia, että opiskeluaikoja pyritään lyhentämään, mutta olen itse nähnyt huomattavasti tehokkaampiakin keinoehdotuksia kuin tämä opiskeluajan rajoittaminen. Mm. opintojen ohjaus, korkeampi opintotuki työssäkäyntitarpeen vähentämiseen sekä parempi kurssikirjojen saatavuus voisivat olla tällaisia keinoja.
Me vihreät olemme puhuneet näiden seikkojen puolesta jo kauan, ja olen itse täysin vakuuttunut siitä, että on huomattavasti parempi asia niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin, että opiskelija voi valita sellaisen opintopolun, mikä vastaa parhaiten hänen omaa alaansa ja työllistymistarpeitaan. On aloja, joilla kannattaa lukea ns. putkitutkinto, ja tällöin kaikki toimet, jotka mahdollistaisivat kokopäivätoimisen opiskelun ilman työntekoa tulevat tarpeeseen. Kuitenkin omasta kokemuksestani tiedän, että elämässä tulee tilanteita, joita ei aina voi ennakoida. Itselleni sellaisia asioita olivat perheenperustaminen ja kansanedustajuus. Kaikkien tutkintojen sisältöjä ei voi oppia vain kirjoista, tarvitaan myös työ- ja elämänkokemusta. Ei myöskään voi pitää vähäisenä sitä seikkaa, että yliopistokoulutuksen ja yliopisto-opetuksen luonteeseen ei kuulu yksisilmäinen tehokkuusajattelu, jossa opin sisällöllä ei ole mitään väliä, kunhan opiskelija vain valmistuu "ajoissa".
En ymmärrä miksi opiskelijat, jotka ehkä opiskelevat tavoiteaikaa hitaammin, mutta tekevät samalla töitä, maksavat veroja, eivät nosta opintotukia eivätkä varsinaisesti kuluta valtion tai yliopistonkaan resursseja suuria määriä, ovat niin suuri uhka valtiolle. Ymmärrän huolen opiskelijoista, jotka eivät ikinä valmistu, koska suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle tarvitsemme heidän tilalleen työntekijöitä. Mielestäni kuitenkin lähtökohdan pitää olla se, että opiskelijaa, joka syystä tai toisesta on ollut pois opiskelijamaailmasta ja haluaa palata tekemään opintonsa loppuun, autetaan kaikin mahdollisin keinoin ja kynnystä takaisin yliopistoon madalletaan mahdollisimman paljon. Osa yliopistoväestä saattaa pitää tällaista turhana paapomisena jne., mutta juuri valmistuneen opiskelijoiden mielenterveyttä koskevan tutkimuksen tuloksetkin olivat sen verran huolestuttavia, että mielestäni pitää muistaa, että joillekin se opintojentilapäinen keskeyttäminen ja takaisin paluu ei välttämättä ole niin helppoa ja yksinkertaista, kuin voisi kuvitella.



www.vihrealiitto.fi                         www.turunseudunvihreat.fi