Nainen Suomessa ja maailmalla
Naiseus ei saa olla este vakinaiselle työsuhteelle
Mietteitä Meksikon matkaltani
Rakkaus on rikkautta
Nainen Suomessa ja maailmalla
Kokemukseni mukaan suomalaiset isät toivovat raskausaikana useammin tyttöä kuin poikaa. En usko että tämä on aivan tavallista maailmassa. Tyttölapsia myös ihaillaan ja arvostetaan perheissä vähintään yhtä paljon kuin poikia. Kouluissa ja yliopistoissa tytöt pärjäävät jopa paremmin kuin pojat. Ja suomalaiset nuoret naiset tietävät että heillä on oikeus itse päättää elämästään.
Työelämässä emme kuitenkaan ole vielä Suomessa tasa-arvoisessa asemassa miesten kanssa. Palkka on pienempi ja koneiden kanssa tehtyä työtä arvostetaan selvästi euroissa enemmän kuin ihmisten kanssa tehtyä työtä. Etenkin nuorten naisten pätkätyöt ovat esimerkki siitä, että lapsen saanti ja jo mahdollisuus lapsen saantiin on työmarkkinoilla rasite. Tätä epäkohtaa voitaisiin helpottaa esimerkiksi korvaamalla vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset työnantajalle. Uudistus voitaisiin helposti rahoittaa korottamalla hieman (arvioiden mukaan n. 0,3 prosenttiyksiköllä) työnantajien sairasvakuutusmaksua.
Korkea veroaste ja monipuolinen julkinen sektori ovat naisten yhteiskunnallisen aseman kannalta tärkeitä. Monissa maissa naiset hoitavat ilman korvausta lapset, vanhukset ja sairaat, ja sen ikään kuin oletetaan automaattisesti kuuluvan naisen rooliin ja velvollisuuksiin. Suomessa sentään tästä naisvaltaisesta hoivatyöstä maksetaan palkkaa, mutta hoitoalan palkat eivät Suomessakaan vastaa läheskään työn raskautta ja vaativuutta. Tästä huolimatta tutkimusten mukaan Suomessakin naiset hoitavat perheissä sukulaismummot ja -vaarit sekä sairaat lapset, omaishoitajistakin suurin osa on naisia.
Naisiin kohdistuva väkivalta on pelottavan tavallista. En tiedä onko suomalaisten miesten itsetunto jotenkin alhainen tai onko oman roolin löytäminen niin vaikeaa, että pahan olon purkautuminen tapahtuu läheisen naisen pahoinpitelyyn. Monilta miehiltä ehkä puuttuu hyviä keskustelukumppaneita, joiden silmissä kehtaisi olla heikko ja joiden kanssa voisi purkaa mieltä painavia asioita. Alkoholilla on varmasti myös tärkeä osansa näissä toistuvissa väkivaltatapauksissa, jotka pahimmissa tapauksissa päättyvät vuosittain noin 18 naisen kuolemaan. Erityisesti alkoholin veronalennuksen jälkeen ovat henkirikosten ja pahoinpitelyjen määrät kääntyneet taas nousuun. Meidän yhteiskuntamme ei hyväksy tällaista käyttäytymistä, mutta emme silti useinkaan kehtaa puuttua asiaan, kun kuulemme vaikkapa naapurissa tapahtuvaa väkivaltaa.
Maailmassa naisia kohdellaan kaltoin koko ajan, ja globaalissa vertailussa on varmaankin lottovoitto syntyä tytöksi Suomeen. Meillä ei sallita naisten sukupuolielinten silpomista eikä raiskauksia avioliitossakaan. Tämä raiskauksiin tullut täsmennys, kuten lähestymiskieltokin, ovat aika uusia asioita, joita naiset eduskunnassa yli puoluerajojen ovat olleet aikaansaamassa. Meille on itsestään selvää, että naisella on oikeus itse valita kenen kanssa hän haluaa mennä naimisiin, ja haluaako hän ylipäänsä mennä kenenkään miehen kanssa mihinkään. Lait suojelevat tällä hetkellä naisia aika hyvin maassamme, mutta asenteet voivat muuttua, ja siksi emme koskaan saa lopettaa naisten oikeuksien puolustamista.
Naiseus ei saa olla este vakinaiselle työsuhteelle
Kansantaloutemme kasvaa koko ajan, ja mielestäni tämä kasvu tulisi ulosmitata mieluummin lisäänä aikana kuin kasvavana tavaramerenä. Monen ihmisen päällimmäinen toive on saada aikaa itselleen ja läheisilleen, mutta yksin on vaikea muuttaa trendiä. Siksi meidän tulisi yhteiskuntana muutpelisääntöjä niin, että käytännössä yksilö voisi halutessaan valita lyhyemmän työajan. Tähän vaikutniin lainsäädäntö, taloudellinen tuki kuin yleinen ilmapiiri työpaikoilla. Tavoitteeni ja toiveeni on, että työelämässä arvostettaisiin enemmän laatua kuin määrää. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi pitäisi ymmärtää, ettei kukaan pidemmän päälle tee parasta mahdollista laatua ellei hänellä ole oma elämänhalkunnossa. Elämänhallinta taas vaatii aikaa sillä pelkkä laatuaika ei riitä esimerkiksi perheen kans Siihen tarvitaan myös määrää.
Työelämässä tarvitsemme vähemmän määräaikaisuutta, mutta enemmän mahdollisuuksia tehdä töitä osapäiväisesti joustavasti kuhunkin elämäntilanteeseen sopivalla tavalla. Elämänhallintaan tarvitaan myös luottamusta ja turvallista työsuhdetta.
Tähän liittyen yksi viime aikoina eniten puhuttanut asia on pätkätyöt eli määräaikaiset työsuhteet. Erityisen huolestuttavaa on, että pätkätyöt ovat eritoten naisten ongelma. Esimerkiksi akateemisista nuorista naisista yli 50% tekee pätkätöitä, mutta miehistä vain 18%. On aivan selvää, että tämä johtuu siitä, että naiset synnyttävät. Tästä tilanteesta seuraa vakavia yhteiskunnallisia ongelmia; monet nuoret naiset eivät uskalla perustaa perhettä, ensisynnyttäjien keski-ikä nousee kaiken aikaa ja loppujen lopuksi monet, jotka haluaisivat lapsia eivät pystykään niitä saamaan, koska ovat lykänneet suunnitelmia työmenettämisen pelossa liian pitkälle. Syy määräaikaisten työsuhteiden kasautumiseen juuri naisille on siinä, että vanhempainvapaan kustannukset (yleensä äitiysloma) tulevat maksettaviksi vain lomaa pitävän vanhemman työnantajalle, ja koska juuri äidit useimmiten pitävät suurimman osan vapaasta, on monille työnantajille liian kallista palkata naisia. Tästä voi erityisesti muodostua suuri ongelma naisyrittäjille, jotka toimivat ns. perinteisillä naisten aloilla, esimerkiksi terveydenhuoltoala tai kampaajat, ja täten työllistävät pääasiassa naisia. Monen naisyrittäjän haaveet yrittäjyydestä, tai jo alkanut toiminta voi siis tyssätä työntekijöiden perheenperustamiseen.
Muissa Pohjoismaissa on epäkohtaan jo tartuttu ja kehitetty erilaisia malleja tämän ongelman ratkaise Kaikissa muissa Pohjoismaissa vanhempainvapaakorvaukset kerätään ja maksetaan yhteisesti, joko erillisen rahaston kautta tai suoraan budjettivaroista. Suomi on ainoa Pohjoismaa joka 'kiusaa' vain naisten työnantajia. Färsaarilla on malli, jossa sekä työnantajat, että työntekijät maksavat tiettyyn rahas mistä sitten kotona olevalle vanhemmalle maksetaan. Islannissa vain työnantajat - mutta siis kaikki - maksavat. Koska systeemi on aivan tuore, on tarkoitukseen käytetty myös työttömyyskorvausrahoja - Islannissa on nimittäin ollut alhainen työttömyys. Ruotsissa varat tulevat pääasiassa verorahoista.
Yksi naisten ja miesten tasa-arvoisuudesta puhuttaessa aina esiin nouseva seikka on palkkaerot, eli miksi naisille edelleenkin maksetaan samasta työstä pienempää palkkaa. Monikaan ei välttämättä tule ajatelleeksi, että tämä vanhempainrahan kustannusten epätasainen jakautuminen vaikuttaa myös suoratähän asiaan: mitä alhaisempaa palkkaa työnantajat naistyöntekijöilleen maksavat, sitä pienemjäävät heidän kustannuksensa kun työntekijä jää vanhempainvapaalle. Vihreät ovat säännönmukaisesti nostaneet esille kustannusten jakamisen joko kaikkien työnantajien tai ainakin kummankin vanhemman työnantajan kesken, mutta valitettavasti eräitä hajanaisia kannanottoja lukuun ottamatta eivät muut puolueet juurikaan ole asiaan kiinnittäneet suurta huomiota. Toivon, että tämä on asia joka nousee yhdeksi vaaliteemaksi muillakin kuin Vihreillä Naisilla, ja voisimme vihdoin yhteistyöllä kehittää muiden Pohjoismaiden esimerkin mukaan myös meille Suomeen mallin, joka korjaisi tämän epäkohdan lainsäädännössä!
Mietteitä Meksikon matkaltani
28.01.2002 Olin tammikuussa kaksi viikkoa Meksikossa Väestöliiton järjestämällä työmatkalla yhdessä muutamien kansanedustaja-kollegoideni kanssa. Matka oli aikataulullisesti raskas, mutta kovin antoisa. Ohessa Uudenkaupungin sanomiin kirjoittamani kolumni, joka käsittelee matkan aikana esiintulleita asioita, epäkohtia ja ongelmia joiden ratkaisemiseen toivon itse myös voivani vaikuttaa.
Oikeus käyttää kondomia tulisi kuulua ihmisoikeuksiin
Antaisitko sinä "kummisedän" viedä 8-12 -vuotiaan poikasi prostituoidun luo harrastamaan seksiä, jotta poika ei jäisi kääpiöksi? Tai ymmärrätkö sitä, että AIDS:iin sairastuneet miehet haluavat yhdyntään neitsyiden kanssa, koska uskovat näin puhdistuvansa tartunnasta?
Suomen Väestöliiton avustamat tahot taistelevat tällaisia uskomuksia vastaan tällä hetkellä muun muassa Mexicossa, josta äsken palasin Väestöliiton järjestelemältä työmatkalta. Tapasimme 43 tahoa eduskunnasta slummeihin yhdessätoista päivässä. Yritimme puolustaa kondomeja ja naisten oikeuksia maassa, jossa macho-ajattelu on todella vahvaa. Saimme onneksi palstatilaa Mexicon seitsemästä suurimmasta sanomalehdestä ja myös televisio huomioi viestiämme.
Valitettavasti katolisen kirkon sanoma ehkäisyn ja abortin pahuudesta ei auta vaan päinvastoin estää tasa-arvon toteutumista tässäkin maassa. Rikkaassa pohjoisessa osassa tietoa ja rahaa olisi, mutta kaksinaismoraali tekee etenkin nuorten naisten elämästä vaikean. Kondomi on edelleen melkein tabu yhteiskunnassa ja jos sellaista jopa poika haluaisi käyttää, niin niiden saaminen on vaikeaa ja kovin kallista.
Tämän maan usean osavaltion laki sanoo, että jos tyttö on raiskattu niin hänen täytyisi ensin pystyä todistamaan rikos ennen kuin hänellä on oikeus aborttiin. Tämä todistaminen, jos se edes onnistuu, vie useimmiten monta kuukautta. Eli sen jälkeen abortti onkin jo mahdottomuus. Tämän lisäksi tyttö on leimattu "huonoksi". Tyttö potkitaan pois koulusta, sillä opettajat sanovat, että raskaus tarttuu. Jos olet rikkaasta perheestä, niin laiton abortti luultavasti kuitenkin järjestyy, vaikka ulospäin sanotaan, että vastustetaan kaikkea ehkäisyä ja etenkin aborttia. Mutta jos olet köyhä intiaanityttö, joka ei ehkä osaa edes lukea, niin et varmankaan osaa pitää puoliasi. Sen jälkeen olet loppuelämäsi jonkun palvelija tai vielä pahemmassa tapauksessa prostituoitu.
Maan köyhässä eteläosassa intiaanien alueella osataan jo puhua ehkäisystä oikeilla nimillä, ja jopa kondomeja jaetaan ilmaiseksi kaikille, mutta siellä raha riittää kattamaan vain 1/3 tarvittavista ehkäisyvälineistä. Eikä pidä luulla, että ihmiset sen takia harrastaisivat seksiä kolme kertaa vähemmän kuin haluaisivat... Valitettavasti tälläkin alueella on kuitenkin edelleen ongelmia puhua kaikista asioita niiden oikeilla nimillä, niinpä esimerkiksi pippeliä sanotaan pistooliksi, joka kuvaa sitä väkivaltaista ja seksististä asennetta joka tässä maassa liitetään seksiin. Pahimmillaan se on johtanut slummialueiden poikien harrastukseen raiskata joukolla tyttöjä. Tämän kaiken muuttaminen on työläistä, mutta Väestöliiton yhteistyökumppani Mexfam tekee työtä jopa suoraan näiden jengien kanssa saadakseen aikaan muutoksia asenteisiin oikein pohjamutia myöten. Intiaanityttöjen elämä ei todellakaan ole helppoa, jos he haluaisivat itse päättää tulevaisuudestaan. Isät joskus jopa myyvät tyttöjään 300 peson edestä sopivalle miehelle. Kouluun menemisestä moni heistä voi vain haaveilla. Eikä koulu välttämättä olisikaan niin mukava paikka heille, kun tiedetään että opettajat ovat alueen kärkipäässä AIDS- ja HIV- tilastoissa.
Tämän lisäksi vielä puhutaan paljon siitä kuinka armeijan miehet raiskaavat intiaanityttöjä sisällissota-alueella ja pakotetuista prostituoiduista sotilaiden viihdykkeenä on myös paljon puhetta alueella.
Kaiken tämän jälkeen voin kuitenkin todeta Mexicon olevan ihana maa ja siellä asuu paljon mahtavia ihmisiä joista voisin kirjoittaa vaikkapa romaanin. Niin meille myös Chiapas-alueen kuvernööri varoitti, että kahden viikon jälkeen Mexicossa kuvittelee voivansa kirjoittaa maasta kirjan, kuukauden kuluttua esseen ja vuoden jälkeen toteaa että on parasta olla kirjoittamatta yhtään mitään. Toivon kuitenkin voivani Väestöliiton ja eduskunnan kautta voivani edes vähän auttaa näitä näkemiäni pieniä intiaanityttöjä saamaan otetta omasta elämästään ja seksuaalisuudestaan.
Rakkaus on rikkautta
Kevätauringossa hormonit hyrrää ja romanttisia pareja näkee kuhertelevan puistonpenkeillä. Joka kerta kun näen rakkautta kaupungilla hymähdän ja tunnen iloa. Rakkaus on rikkautta, joka säteilee myönteisyyttä kaikkialle. Viime aikoina on taas tullut esiin, ettei kaikkea rakkautta kahden itsenäisen aikuisen välillä nähdä hyvänä asiana. Olen surullinen niiden ihmisten puolesta, jotka pelkäävät kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen rakkaussuhdetta. Jos ei pysty iloitsemaan tällaisten suhteitten onnesta, niin ei kai ainakaan tarvitsisi tuomita ihmisten pyrkimyksiä löytää pysyvää ja tasapainosta suhdetta, jossa myös jo olemassa olevat lapset tuntisivat itsensä turvallisiksi. Mielestäni lesbo- ja homoparien ja heidän lapsensa ihmisoikeuksia ei toteuteta tällä hetkellä, vaikka voimassa oleva syrjintälaki myös koskee syrjintää seksuaalisen suuntauksen takia. Vaikkei valtio taloudellisesti huonoina aikoina pysty jakamaan rikkautta, niin sen ei tulisi estää sitä jakamasta oikeudenmukaisuutta. On helpompaa jaksaa muiden ongelmien kanssa kun tuntee, että perhesuhteet jossa elää ovat hyväksyttyjä ja yhteiskunta ymmärtää kaiken rakkauden lisäävän hyvinvointia maailmassa.
Ajankohtainen keskustelu otti vauhtia ihailemani artistin Eva Dahlgrenin rekisteröidessä suhteensa rakastamaansa naiseen. Suomessa ollaan jo joitakin vuosia yritetty nostaa esiin tarvetta lainmuutokseen, joka mahdollistaisi samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröinnin. Lain valmistelussa tulisi pyrkiä sellaiseen lopputulokseen, joka samalla selkeyttää ja yhtenäistää lesbo- ja homoparien asemaa muihin perhemuotoihin ja turvaa niiden lasten aseman ja oikeudet, jotka elävät näissä perheissä. Mikä sitten on erillislaki parisuhteen virallistamisesta? Se on siviiliavioliittoon rinnastettava erillinen laki, joka ei sisällä adoptiota. Laki ei myöskään mahdollista vihkimistä kirkollisin menoin. Mitä parisuhteen virallistaminen merkitsee? Se on lähiomaiseksi tunnustaminen ja olemassaolevan tilanteen tunnustaminen, eli sama sukupuolta olevien rakkauteen perustuvat, kiinteät ja pitkäaikaiset suhteet ovat osa yhteiskuntaamme. Tavallisten vastuu- ja velvollisuussuhteiden, kuten esimerkiksi elatusvelvollisuuden vahvistaminen ja selkiinnyttäminen. Normaali perimysoikeus yhteiseen omaisuuteen toisen osapuolen kuoltua ja yksilön oikeusturvan takaaminen parin erotessa. Ylipäätään samanlainen kohtelu viranomaisten edessä kun muilla pareilla. Mitkä olisivat muutoksen taloudelliset ja muut vaikutukset? Valtio ja kunnat eivät menettäisi rahaa, vaan ehkäpä jopa säästäisivät työttömyysturvassa, eläkkeissä, sairaspäivärahassa y.m. kun samaa sukupuolta olevia pareja käsiteltäisiin parina eikä yksittäisinä henkilöinä. Viranomaisilla olisi helpompi tehdä päätöksiä kun parien kohtelu olisi yhdenmukaistunut etuisuuksia jaettaessa.
Emmekö nyt kevätauringossa voitaisi yhdessä iloita rakastuneiden ihmisten onnesta ja toivoa heille kaikkea hyvää?