Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu
Olen joka vappuna yhtä hermona siitä, saanko äänentoiston toimimaan Vihreässä vapputilaisuudessa. Kimi on opettanut minua liittämään piuhat oikeisiin paikkoihin ym, mutta kuitenkin hermostuttaa, että lopputulos ei sittenkään toimi, kun Kimi on keikalla muualla ja vastuu äänentoistosta on minun.
Onneksi laitteet ja kytkentäni toimivat taas ja Elina Rantasen sekä Ville-Veikko Mastomäen puheet kuuluivat varmaankin ravintolalaiva Donnaan asti ;o)
Samoin kuului ylimääräisen puheen pitäneen Katri Sarlundinkin puhe, kun odottelimme Sohon Torwia paikalle. He eivät äänen toistoa tarvinneet laisinkaan saadakseen joenrannan svengaamaan.
Näin vissiin 12. perinteinen Vihreä vappu Apteekkimuseon rappusilla on taas ohi... Kauheaa ajatella, että siitä on niin kauan kun keksin tämän idean Pekka Haaviston kanssa meidän ollessamme Vihreän liiton pj ja varapj.
Kerroin silloin Pekalle lapsuudenhaaveestani pitää puhe Apteekkimuseon rappusilla, ja että olin harjoitellut sitä 4-vuotiaana äitini ja isäni ollessa yleisönä. Niin siitä sitten alkoi traditio...
Ohessa tämänvuotinen vappupuheeni:
Perustuloa tarvitaan nyt entistä enemmän työelämän turvattomuuden kasvaessa
Työelämä Suomessa on pidemmän aikaa muuttunut epämääräisemmäksi ja epävarmemmaksi. Esimerkiksi pätkätyöt ovat yleistyneet kovaa vauhtia, ja suuret työnantajat sulkevat kokonaisia voittoa tekeviäkin yksiköitä Suomessa. Tietenkin me vihreät haluaisimme muutosta tähän. Haluamme minimoida työntekijöiden epävarmuuden. Samalla yhteiskunnan on kuitenkin kehitettävä sosiaaliturvaansa vastamaan tätä uutta tilannetta.
Perustulon antamaa turvallista lattiaa tarvitaan nyt kipeästi, ettei pätkien välillä putoaisi lankkujen väliin. Perustulo myös poistaisi työttömien esteitä sekä opiskella että tehdä pieniä työkeikkoja. Ei tarvitsisi pelätä, että oma aktiivisuus olisi taloudellisesti huono ajatus. Vappuhan on sekä työläisten että opiskelijoiden juhla, ja siksi haluan muistuttaa, että perustulo olisi myös opiskelijoille suuri parannus.
Ilokseni Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto vaati 5.4. että ensisijaisista etuuksista on muodostettava yksi perusetuus. Eli samoilla linjoilla ollaan.
Perustulo parantaisi köyhimpien tulotasoa, mikä olisi todellakin nyt tarpeen Suomessa. Meillä hyvinvointivaltio-suomessa työssäkäyvien köyhien määrä on kasvanut 180 000 suomalaiseen. Näistä työssä olevista köyhistä suurin osa on naisia. Meidän tasa-arvoinen Suomemme on muuttumassa yhteiskunnaksi, jossa muutamat menestyjät hyötyvät samalla kun epävarmuudessa elävien joukko kasvaa.
Erityisen huolestuttavaa on lapsiperheiden eriarvoistuminen. Samaan aikaan kun isolla osalla lapsiperheistä menee taloudellisesti yhä paremmin, menee erityisesti pienten lasten, monilapsisten ja yksinhuoltajien perheissä yhä huonommin.
Tuloerojen kasvu on jo edennyt niin pitkälle, että valitettavasti voi jopa puhua jo paluusta luokkayhteiskuntaan, jossa lasten luokkayhteiskunnan syntyminen on ehkä kaikkein pelottavin muutos. Kun itse olin 70-luvulla yksinhuoltajan ja pienyrittäjän lapsi, ja raha oli perheessämme usein tiukalla, en kuitenkaan koskaan tuntenut, että Suomi on luokkayhteiskunta. Ei koskaan tullut sellaista oloa, että meillä on vähemmän kuin muilla. Tänään on eri tilanne valitettavasti. Sen näkee selvästi äitinä, ja se tuntuu pahalta.
Me tarvitsemme nyt arjen turvallisuutta! Me tarvitsemme turvaverkkoja ja yhä raaemmaksi käyvän työelämä suitsemista. Ei voi - ei saa - olla niin, että yhä suurempien voittojen tavoittelun hintana on yhä suurempi epävarmuus, yhä heikompi elämänhallinta ja yhä kasvava eriarvoisuus. Työväenliikkeellä oli sata vuotta sitten unelma paremmasta elämästä tavalliselle ihmiselle. Sitä unelmaa tarvitaan taas.
Ohessa kaupunkilehti Turkulaisessa julkaistu kolumnini.
Lapsen paras
Ihmettelen usein miten äitini, joka oli paitsi yksinhuoltaja niin myös yksinyrittäjä, pystyi antamaan minulle lapsena niin turvallisen olon. Raha oli perheessämme usein tiukoilla ja minusta tuntui, että äidin piti olla lähes aina töissä, vaikka silloin ei sunnuntaiaukioloista tai myöhäisistä illoista puhuttukaan. Miten hän esimerkiksi ehti hakea minut kotiin päiväkodista, vaikka se meni kiinni samaan aikaan kuin äitini liike?
Sittemmin työelämän vaatimat joustot ovat kasvaneet pelottavan nopeasti samalla, kun perheiden taloudellinen tilanne on tilastojen mukaan jatkuvasti kiristynyt etenkin pienten lasten, monilapsisten ja yksinhuoltajien perheissä. Kunnallinen kodinhoitoapu lapsiperheille on nykyään hävinnyt lähes kokonaan ja järjestöjenkin tarjoama maksullinen lastenhoitoapu on vaarassa kadota Raha-automaattiyhdistyksen tuen myötä. Usein mietin, miten urheat nykypäivän vanhemmat jaksavat antaa lapsilleen turvallisen ja myönteisen kasvuympäristön tässä puristuksessa.
Myös perheiden tukiverkosto voi olla äärimmäisen ohut opiskelun tai työpaikan vaatimien muuttojen takia. Lasten hoitaminen yhdessä muiden läheisten aikuisten kanssa on yleensä antoisaa, kun taas kaiken tekeminen yksin on haastavaa. Ihailen kaikkia niitä, jotka päivästä toiseen saavat arjen pyörimään ilman suurta tukiverkostoa.
Nykyään on lapsillekin paljon enemmän tarjontaa ja yhä huikeampia sekä kalliimpia vaihtoehtoja, niin että lasten kokemusmaailma eriytyy. Lasten toivelista on ihan erilainen tänään kuin minun lapsuudessani, sillä sitä mistä ei tiennyt, ei osannut kaivata. Kaikki tämä lisää entisestään paineita lapsiperheissä.
Jokainen haluaa lapselleen parasta. Se onnistuu parhaiten, kun vanhemmat voivat hyvin. Kun kokee syyllisyyttä siitä, ettei pysty antamaan lapselleen tarpeeksi aikaa, elämyksiä tai virikkeitä, ei välttämättä osaa iloita pienistä arjen hetkistäkään yhdessä.
Vihreiden tavoite on taata perheille turvallinen ja iloinen arki ilman taloudellista stressiä tai hurjia kulutuksen paineita. Lapsiperheet tarvitsevat taloudellisen tuen lisäksi ratkaisuja, jotka helpottavat perheen yhteisen ajan löytymistä sekä sosiaalisten tukiverkostojen syntyä. Tarvitaan myös yhteiskunnan arvomuutosta, sillä tärkeintä ei ole se viimeisin tietokonepeli vaan aikuisen läsnäolo.
TIEDOTE
Vapaa julkaistavaksi 4.5.2006 klo 16
KANSANEDUSTAJAT SIRNÖ JA ANDERSSON TUTUSTUVAT ETIOPIAN HIV/AIDS-TILANTEESEEN
Eduskunnan väestö- ja kehitystyöryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Minna Sirnö sekä varapuheenjohtaja, kansanedustaja Janina Andersson osallistuvat eurooppalaisten parlamenttien väestö- kehitysyhteistyöryhmien yhteiselle matkalle tutustumaan HIV/aids-tilanteeseen sekä YK:n vuosituhatjulistuksen päämäärien saavuttamismahdollisuuksiin Etiopiassa 6. - 14.5.2006.
Etiopian matkan rahoittaa Inter-European Parliamentary Forum on Population and Development (IEPFPD, www.iepfpd.org). Sirnön ja Anderssonin lisäksi matkalle osallistuu yhteensä 11 kansanedustajaa Belgian, Tanskan, Ranskan, Alankomaiden, Norjan, Espanjan, Ruotsin ja Ison-Britannian parlamenteista.
Etiopia on Afrikan mantereen toiseksi suurin väkirikkain maa. Sen lähes 70 miljoonasta asukkaasta arviolta kolmella miljoonalla on HIV/aids-tartunta. Etiopian matkansa aikana kansanedustajat tapaavat muun muassa maan pääministerin, terveysministerin, parlamentin varapuhemiehen, useita kansanedustajia sekä paikallishallinnon ja kansalaisjärjestöjen edustajia. Virallisten tapaamisten lisäksi ohjelmaan kuuluu kenttävierailu.
Vuosituhattavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä riippuu hallitusten poliittisesta tahdosta sekä kehittyneissä että kehitysmaissa. Kansanedustajien vahva tuki on oleellisen tärkeää tämän poliittisen tahdon saavuttamiseksi. Etiopian-matkan tavoitteena on lisätä kansanedustajien tietämystä globaaleista seksuaali- ja lisääntymisterveys- sekä -oikeuskysymyksistä ja niiden merkityksestä vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteena on myös lisätä heidän sitoutumistaan toimimaan näiden asioiden edistämiseksi omissa maissaan, jotta ne otettaisiin vahvasti huomioon eri maiden kehitysyhteistyössä.
Suomen eduskunnan väestö- ja kehitystyöryhmä toimii tiiviissä yhteistyössä Väestöliiton kanssa. Ryhmään kuuluu edustajia lähes kaikista puolueista ja sen jäsenenä on muun muassa pääministeri Matti Vanhanen. Ryhmän tavoitteena on edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa sekä seksuaaliterveyden ja -oikeuksien toteutumista paikallisesti Suomen kehitysyhteistyössä sekä kansainvälisesti yleisemminkin. Työryhmä pitää yllä keskustelua eduskunnan sisällä globaaliin seksuaaliterveys ja -oikeusalaan liittyvistä asioista ja ottaa kantaa kansalliseen ja kansainväliseen kehityskeskusteluun. Työryhmä tekee myös tiivistä yhteistyötä ennen kaikkea muiden eurooppalaisten parlamenttien vastaavien ryhmien kanssa.
Osana eduskunnan väestö- ja kehitystyöryhmän toimintaa ovat kenttävierailut kehittyviin maihin. Näiden vierailujen tavoitteena on itse paikanpäällä todentaa, miten kehitysyhteistyötavoitteissa on onnistuttu sekä sitouttaa osallistujia edistämään vuosituhattavoitteiden saavuttamista.
Lisätietoja: kansanedustaja Minna Sirnö, p. 050 511 3127
kansanedustaja Janina Andersson, p. 050 511 3040
JULKILAUSUMA
Addis Abeba, Etiopia, 13. toukokuuta 2006
Me allekirjoittaneet kansanedustajat haluamme korostaa äänestäjien luottamuksen meille asettamaa vastuuta työskennellä aktiivisesti sellaisten yhteiskuntien rakentamisen puolesta, jossa kaikki yksilöt: naiset, miehet, lapset, nuoret, naimisissa olevat ja naimattomat, voivat hyödyntää täysipainoisesti kykyjään ja elää vapaina ja terveinä ihmisarvoista elämää.
Tämän toteuttamiseksi, me kansanedustajat: - Tiedostamme, että meillä on moraalinen velvollisuus luoda seksuaaliterveydelle ja
– oikeuksille myönteinen oikeudellinen ja poliittinen viitekehys.
- Korostamme, että sekä hallituspuolueiden että oppositiopuolueiden kansanedustajilla, on velvollisuus pitää hallitusta vastuullisena toimintatapojen ja lakien voimaan saattamisessa ja täytäntöönpanossa ja valvoa hallituksen suoritumisen tasoa.
- Sitoudumme elämään yhteisömme ja vaalipiirimme johtajan roolin mukaisesti poistaaksemme haavoittuviin ryhmiin kohdistuvia negatiivisa asenteita. Tällaisia ryhmiä ovat HIV-positiiviset ja aidsiin sairastunet sekä syrjäytyneet naiset, lapset ja vammaiset.
- Pyrimme antamaan esimerkkejä oikeista asenteista tuomitsemalla väkivaltaiset teot, kiinnittäen huomiota erityisesti naisiin kohdistuvaan väkivaltaan sekä vahingollisiin perinnäistapoihin ja kaikenlaiseen hyväksikäyttöön.
- Sitoudumme sijoittamaan seksuaaliterveyspalveluihin tarvittavia varoja, jotta palvelut tulisivat kaikkien saataville. Teemme tämän osallistumalla aktiivisesti keskusteluihin, jotka käsittelevät valtionbudjettia ja kansainvälistä kehitysyhteistyötä sekä varmistamalla, että hallituksemme täyttävät sitoumuksensa kohdentaa 0.7 % bruttokansantuotteesta kehitysyhteistyöhön.
Me kansanedustajat ymmärrämme, että edessämme on monia haasteita, jotta vuonna 2000 asetetut vuosituhattavoittet ja vuonna 1994 pidetyn YK:n väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelma toteutuvat vuoteen 2015 mennessä. Haasteita, joita kaikkien kansanedustajien pitää ottaa huomioon, ovat:
- Yhä lisääntyvä väkivallan määrä, joka kohdistuu erityisesti naisiin ja yhteiskunnan haavoittuvimpiin ryhmiin kuten lapsiin ja nuoriin.
- Vahingollisten, naisia alistavien, vakavia terveysriskejä aiheuttavien ja naisten ruumiillista koskemattomuutta loukkaavien perinnäistapojen olemassaolo.
- Aineellisten, logististen ja infrastruktuuriin liittyvien haasteiden luomat ongelmat, jotka tekevät mahdottomaksi syrjäseudulla asuvien ihmisten pääsyn terveys- ja hyvinvointipalvelujen- ja hyödykkeiden piiriin sekä valtion ja kansalaisjärjestöjen toimijoille mahdottomaksi tarjota syrjäseuduilla palveluja ja hyödykkeitä.
- Korkeimmin koulutettujen maasta muutto, heidän joukossaan terveydenhoitoalan ihmisiä. Tämä heikentää jatkuvasti maiden ponnisteluja täyttää kansalaistensa terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät tarpeet.
- Yleisen koulutustason alhaisuus, joka tuo haasteita maan sosiaaliselle ja institutionaaliselle kehitykselle ja rajoittaa ihmisten potentiaalia.
Me kansanedustajat uskomme, että on olemassa realistisia ratkaisumalleja, joiden avulla voimme auttaa maita kehittymään ja varmistamaan, että kaikki ihmiset saavat elää vapaina ihmisarvoista elämää ja käyttää rajoituksetta kykyjään. Siksi me kansanedustajat vaadimme:
- Naisten kykyjen käyttöönottoa huomioimalla hallituksen suunnitelmissa naisten keskeinen rooli maiden kehitykselle. Naisten kykyjen käyttöönotto on riippuvainen naisten seksuaaliterveyden ja –oikeuksien täydestä toteutumisesta.
- Seksuaaliterveys ja –oikeuspalvelujen luomista ja niiden tukemista. Palvelujen tulee olla sellaisia, että ne sopivat sekä nuorille naisille että miehille. Samalla tulee vahvistaa pyrkimyksiä osallistaa nuoria miehiä tasa-arvoa ja seksuaaliterveyttä ja –oikeuksia edistävään työhön.
- Kaikkien toimijoiden toteuttamaa ennakoivaa suunnittelua, johon osallistuvat paikalliset, alueelliset, valtiolliset ja kunnalliset tahot sekä kansainvälinen lahjoittajayhteisö. Suunnittelun tarkoituksena on varmistaa sopivien rahoitusmekanismien kautta tarpeelliset terveys- ja lisääntymisterveyshyödykkeet, jotta seksuaaliterveyden hyvä taso voidaan taata.
- Kotimaisen ja globaalin kumppanuuden vahvistamista kehityksessä ja ihmisten vaikutusvallan lisäämisessä. Pyrkimyksenä on erityisesti vahvistaa etelän kansalaisyhteiskuntaa toimimaan tehokkaasti seksuaaliterveyden ja –oikeuksien puolesta.
- Asettamaan sitovia päämääriä, jotta realistisella keskipitkällä aikavälillä saavutetaan Maailman terveysjärjestö WHO:n suositus siitä, että kansallisten terveysmenojen määrän tulee olla 34 dollaria henkeä kohden.
- Muotoilla ja tukea kansallisia koulutukseen liittyviä toimintaperiaatteita ja niitä mekanismeja, joiden avulla vasta koulututetut terveysalan ammattilaiset jäävät maahan pysyvästi. Lahjoittajamaiden tulee analysoida ja pohtia, kuinka mmaastamuutto ja sisäinen työmarkkinapolitiikka voi tehdä tyhjäksi etelän kehitysyritykset. Samalla tulee kuitenkin tunnustaa yksilön laillinen oikeus etsiä parempia työmahdollisuuksia muista maista.
- Suunnata kansainvälinen kehitysapu lahjoittajamaista kohti niitä maita, multilateraalisia järjestöjä ja kansalaisyhteiskuntia, jotka panostavat ja painottavat toiminnassaan naisiin, tasa-arvoon, koulutukseen, demokratiaan ja terveyteen liittyviin kysymyksiin.
Me kansanedustajat vakuutamme esittävämme tämän julkilausuman ja raportoimaaan siinä esitettyjen asioiden etenemisestä seuraavassa kansainvälisessä kansanedustajien konferenssissa [International Parliamentarians Conference on Implementation of IECPD Programme of Action], joka pidetään Bangkokissa Thaimaassa 21. – 22.11.2006. Konferenssi tekee tilannekatsauksen niistä kymmenestä vuodesta, joina eduskunnat ovat osallistuneet seksuaaliterveyden ja –oikeuksien edistämiseen vuoden 1994 YK:n väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelman antamisen jälkeen.
Eduskunnan Lapsen puolesta -ryhmän Janina Andersson: Tukiverkosto lapsiperheen suojamuuri
Vertaistuki helpottaa olennaisesti syöpälapsen perheen selviytymistä
Kansanedustaja Janina Andersson korostaa, että jokainen lapsiperhe tarvitsee tukiverkoston, jaettaessa surut puolittuvat, ilot moninkertaistuvat. Eduskunnan lapsen puolesta -ryhmä pyrkii olemaan kanava, jota kautta lapsen tarpeet tulisivat paremmin kuuluviin.
Lapsen sairastuessa vakavasti vanhempien on joskus vaikea hahmottaa, mitä yhteiskunnan kädenojennuksia on saatavilla ja miten niistä pääsee osalliseksi. Taisteluun oikeuksiensa puolesta syöpäsairaan lapsen vanhemmat ovat usein yksinkertaisesti liian uupuneita. Palveluja ja niiden saatavuutta tulisi ehdottomasti selkeyttää, se lisäisi tasa-arvoa, sanoo Eduskunnan lapsen puolesta -ryhmän puheenjohtaja, vihreiden kansanedustaja Janina Andersson. Hänen mukaansa Suomessa on kuntien välillä valitettavan suuria eroja, miten pitkäaikaissairaiden lasten asiat hoidetaan. Monesti on henkilöstöstä kiinni, miten asiat osataan ja halutaan hoitaa.
Anderssonin mielestä olisi syytä pohtia, pitäisikö vastuu syöpäsairauksien hoidosta olla tulevaisuudessa valtakunnallisesti organisoitua. Samalla ehkä kunnat saisivat helpostusta budjetit lähestulkoon joka kunnassa joka vuosi ylittävään erikoissairaanhoidon kulutaakkaan.
Kanava lapsen äänelle
Eduskunnan lapsen puolesta -ryhmä on perustettu vuonna 2000. Sen tarkoitus on toimia kanavana eri lapsijärjestöjen ja päätöksentekijöiden välillä; että lapsen tarpeet ja ongelmat tulisivat paremmin kuuluviin. Ryhmään kuuluu kansanedustajia yli puoluerajojen. Viime vuoden helmikuussa kansainvälisenä lasten syövän päivänä pidettiin Sylvan aloitteesta eduskunnassa tilaisuus, jossa käsiteltiin syöpäsairaiden lasten perheiden ajankohtaisia ongelmia. Tapaaminen tuotti tulosta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta teki uudistuksen sairausvakuutuslakiin, joka mahdollistaa Kelan myöntämän erityishoitorahan saamisen vielä maksimiajan jälkeenkin. Tämän jälkeen Kelan tulkintaohjeen tarkennuksen hoitivat Kelan valtuutetut. Idea uudistukseen tuli Sylvalta, korostaa Janina Andersson.
Juuri nyt vihreiden kansanedustaja Ulla Anttila on ajamassa lakialoitetta, joka takaisi vammaisille lapsille henkilökohtaisen avustajan, tukea on tullut yli puoluerajojen, asian taakse on saatu yli 130 kansanedustajan allekirjoitus. Merkittävin Eduskunnan lapsen puolesta -ryhmän saavutus on lapsiasianvaltuutetun viran perustaminen. Laki lapsiasiavaltuutetusta tuli voimaan syyskuussa 2005. Valtuutettu, Maria Kaisa Aula, aloitti toimintansa samana päivänä.
Eriarvoistuminen huolestuttaa
Suomalaislasten yhä kasvava eriarvoistuminen huolestuttaa Janina Anderssonia. Osa lapsista voi todella hyvin, osalla elämäntilanne on varhaislapsuudesta saakka epätoivoinen. Yksinhuoltajat venyttävät äärirajoille sekä voimia että euroja selviytyäkseen arkipäivästä, uraputkessa kiitävät joutuvat antamaan kaikkensa työelämälle. Lapset aistivat, mikäli vanhemmat eivät syystä tai toisesta pysty rentoutumaan ja nauttimaan heidän kanssaan elämästä. Anderssonin mielestä kunnille tulisi taata resursseja järjestää nykyistä huomattavasti enemmän perheiden arkea helpottavaa kotipalvelua.
Yhteisöllisyyttä!
Tarvitaan myös kulttuurista asennemuutosta. Ennen vanhaan naapurit poikkesivat käskemättä toisensa luo, kahvikupposen äärellä jaettiin ilot ja surut. Toisin on nyt, samalla ovat kadonneet jaksamista helpottavat tukiverkostot. Monet nuoret perheet ovat muuttaneet koulutuksen ja työn perässä kauas kotikonnuilta, arjesta on selvittävä tyystin omin voimin, kun mummut ja papat ovat satojen kilometrien päässä. Janina Anderssonin mielestä Sylvan organisoima vertaistuki on erittäin tärkeä työsarka syöpäsairaiden lasten perheiden auttamiseksi. Ihmiselle on monin tavoin hoitavaa, että pystyy jakamaan oman kohtalonsa samasssa elämäntilanteessa olevien ihmisen kanssa, huomaa, ettei olekaan ypöyksin suurten vaikeuksiensa kanssa. Andersson on kiitollinen ja ylpeä suomenruotsalaisten yhteisöllisyydestä, josta hän on saanut ikänsä nauttia. Tutkimusten mukaan suomenruotsalaiset elävät pidempään ja terveempinä kuin suomenkielinen väestö, selitystä on haettu juuri yhteisöllisyydestä. 35-vuotiaan Janina Anderssonin perhe, hän, miehensä muusikko, lastentarhanopettaja Kim Engblom sekä heidän kaksi poikaansa, 11-vuotias Alec ja 6-vuotias Aron kokoontuvat joka ilta puoli seitsemältä Janinan isän perheen luokse Janinan sisaren tekemälle päivälliselle. Tarjolla on sisaren luomupiiristä hankkimista tuoreista raaka-aineista valmistamaa kasvisvoittoista ruokaa sekä kiireetöntä yhdessäoloa ja keskustelua, eli soppaa ja sielunhoitoa!
Pulaa ammattitaitoisesta henkilökunnasta
Eduskunnan lapsen puolesta -ryhmä ei ole saanut negatiivista palautetta syöpäsairaiden eikä muidenkaan pitkäaikaissairaiden lasten hoidon tasosta, päin vastoin, sairaalahoito on Suomessa hyvin korkeatasoista. Ongelmana sen sijaan tuntuu olevan ammattitaitoisen henkilökunnan saaminen ja sen pysyminen, tällaisia viestejä on tullut etenkin kehitysvammaisten lasten kentältä, sanoo Janina Andersson. Hänen mielestään pitkäaikaissairaan lapsen kohdalla ammattitaitoisen ja pysyvän hoitohenkilökunnan rooli on erityisen korostunut, vaikeassa elämäntilanteessa olevalla lapsella tulisi olla mahdollisimman pysyviä ja luottamuksellisia ihmissuhteita. Myös sellaisia viestejä on tullut, että sorminäppäryys ja muut hoitotyössä tärkeät käden taidot olisivat nykypolvella huononemaan päin. Näppäryyttä ei opita kirjasta, sitä pitää aivan konkreettisesti harjoitella, korostaa Andersson. Osasyy käden taitojen ruostumiseen on varmasti myös käden taitojen merkitystä väheksyvä aikamme ja koululaitoksemme, sukan kutomisen sijaan on niin paljon " fiinimpää " tuijottaa tietokoneruutua.
Äitikin saa mokata
Esikoista odottaessaan Janina Andersson ja hänen miehensä ajattelivat, että heistä tulee identtiset vanhemmat, ei ole erikseen äidin ja isän roolia. Toisin kävi tosielämässä, ei tullutkaan kahta kanaemoa. Minä olin huomattavasti innostuneempi hoivaamisesta, palloa sen sijaan en lainkaan jaksanut potkia samassa määrin kuin mieheni! Lapsilleen vanhemmat haluavat joka päivä fyysisesti ja suullisesti osoittaa, että heitä rakastetaan. Koko ajan ei yritetä olla varpaillaan, äiti ja isä samoin kuin lapsetkin saavat mokata, koska sehän kuuluu elämään. Olennaista on, että mokat pyydetään ja annetaan anteeksi. Tärkeää on mielestäni sanoa ääneen omat mokat, se on vapauttavaa, äärimmäisen vapauttavaa on myös oppia nauramaan itselleen. Äitiyden myötä Janina Andersson on huomannut pinnansa pidentyneen, lisäksi sallivuus itseään kohtaan on kasvanut, toisaalta taas tekemisen tehokkuus.
Nykyään perheelliselle sopiva päivätyö
Tuoreena kansanedustajana Janina Andersson nousi 11 vuotta sitten jymyotsikoihin niinkin luonnollisella asialla kuin vauvan imettämisellä. En tajunnut, että imettäminen olisi tabu. Meillä vihreissä on ollut poliittisissa tilaisuuksissa aina vauvoja mukana, aina joku imettää, eikä siitä pidetä sen suurempaa meteliä. Ensimmäisenä työpäivänään ensimmäisen kauden kansanedustaja Anderssonilla ei ollut omaa työhuonetta, kainalossa tuhisevalla vauvalla oli kuitenkin säännöllisin väliajoin nälkä. Vauva söi ja kansa kohisi. Isoäidilleni sattui hauska tapaus asian tiimoilla. Taksikuski oli ruvennut hänelle imettämistäni päivittelemään, siihen isoäitini oli napakasti sanonut: Janina on minun lapsenlapseni, älkää häntä haukkuko! Tätä nykyä vauvanhoito ei eduskunnassa enää aiheuta suurta haloota, yleensäkin ajankäytössä huomioidaan entistä paremmin perheiden tarpeet. Esimerkiksi äänestykset tapahtuvat päiväsaikaan eli nykyään eduskunnassa on mahdollista työskennellä kuin missä tahansa työpaikassa. Neuvotteluissa ei niissäkään kukita yömyöhään, kulttuuri myös miesten keskuudessa on muuttunut. Nuoret isät haluavat olla toivottamassa lapsilleen hyvää yötä. Janina Andersson itse hyppää joka työpäivän päätteeksi illan suussa junaan ja hurauttaa kotiinsa Turkuun. On muuten äärettömän tervettä huomata, että vaikka juuri oli suunnattoman tärkeässä neuvottelussa ja tunsi pyörittävänsä koko maailman kampea, niin neuvotteluhuoneen ulkopuolella maailma pyörii sittenkin ja täysin ilman minua! Havainto ja sen tunnustaminen auttaa Anderssonin mielestä myös siinä, ettei valta pääse sokaisemaan.
Kuusivuotias kaavakävelyllä
Nykyaika arvostaa perhearvoja, samalla kuitenkin lapsuus lyhenee: alle kymmenvuotiaat seurustelevat, käyttävät päihteitä, katsovat seksiä ja väkivaltaa, pukeutuvat napapaitoihin. Lapsuuden lyheneminen surettaa kansanedustaja Janina Anderssonia. Lapsuuden latenssiaika on hienoa aikaa, sääli, että nyky-yhteiskuntamme nakertaa sitä. Kehitys on yhteiskunnan kannalta monin tavoin vaarallista, onhan huoleton, leikkiin keskittyvä latenssiaika merkittävä luovuutta kehittävä ikävaihe. Toisaalta taas nykyaika kuuntelee huomattavasti paremmin lasta kuin esimerkiksi aika 30 vuotta sitten. Esimerkiksi meillä Turussa lapset saavat sanoa mielipiteensä kaavoituksesta, 6-vuotias poikani oli tässä taannoin mukana kaavakävelyllä, muita meidän perheestämme ei kaavakävelylle kutsuttukaan! kansanedustaja nauraa.
Teksti Reetta Ahola
MAATALOUDEN PÄÄSTÖT PUHEENJOHTAJUUSTEEMAKSI - Ravinteita kierrättävällä viljelyllä päästöt puolittuisivat
Kahdenkymmenen vuoden ponnisteluista huolimatta maatalouden aiheuttamaa ravinnekuormitusta Itämereen ei ole saatu kuriin. Happikadosta kärsivät merialueet laajenevat ja sinilevälautoista on tullut jokavuotinen riesa. Suomi tuottaa kaikista Itämeren rannikkovaltioista suurimmat typpi- ja fosforipäästöt asukasta kohden.
Viikonloppuna Östersjöfondenin palkitsema, maatalouden ravinnevirtoja tutkinut ruotsalaisdosentti Artur Granbstedt kertoi Biodynaamisen yhdistyksen ja Vihreiden Janina Anderssonin vieraana, että ravinteiden tehokas kierrätys maataloudessa ratkaisisi ison osan ongelmasta.
- Ravinteita kierrättävän sekaviljelyn avulla maataloudessa syntyvän kuormituksen puolittaminen on mahdollista, sanoo Itämeren alueen maatalouden ympäristövaikutuksia tutkineen kansainvälisen BERAS -tutkimushankkeen vetäjä Tohtori Artur Granstedt.
- EU-sopimuksen yhteydessä hyväksytty maatalouden ympäristöohjelma on maamme kautta aikojen ylivoimaisesti suurin ympäristönsuojelun rahoitusjärjestelmä. Tämän ohjelman vaikutus ei kuitenkaan vastaa rahamäärien suuruutta. Ympäristötuen vaikuttavuutta on lisättävä.
- Suomen tulee EU-puheenjohtajuutensa aikana ajaa osana Pohjoisen ulottuvuuden ohjelamaa toimenpiteitä joilla maatalouden ravinnepäästöt Itämereen saadaan kuriin, vaatii Vihreiden kansanedustaja Janina Andersson.
Granstedtin tutkimusten mukaan keskeistä on kierrättävän maatalouden kehittymisen tukeminen Puolassa ja Baltian maissa, joiden maataloustuotanto on vielä laajaperäistä vanhoihin EU-maihin verrattuna. BERAS tutkijat ovat laskeneet, että intensiivisten viljelymenetelmien omaksuminen näissä maissa lisäisi Itämeren ravinnekuormitusta yli puolella kun taas ravinteita kierrättävään viljelytapaan siirtyminen kaikissa Itämeren rannikkovaltioissa vähentäisi ravinneylijäämää lähes puolella.
- On hämmästyttävää, että vaikka emme ole lähelläkään kansainvälisesti ja kansallisesti sovittuja tavoitteita ravinnepäästöjen puolittamisesta, hallituksen maatalouspolitiikka ohjaa edelleen suomalaisia viljelijöitä kuormitusta lisäävään suuntaan. Suuremmat eläintuotantoyksiköt ja kasvi- ja eläintuotannon eriytyminen eivät vähennä ravinneylijäämää, sanoo biodynaamisen yhdistyksen hallituksen jäsen, puutarhayrittäjä Janne Länsipuro.
- Oikein kohdistettujen ja tiukennettujen ympäristötukien lisäksi luonnonmukaisesti tuotetun ruoan suosiminen julkisissa hankinnoissa on tehokas poliittinen keino Itämeren suojeluun, sanoo Janne Länsipuro joka toimii myös Vihreän Liiton varapuheenjohtajana.
Lisätietoja:
Janina Andersson 050-511 3040
Janne Länsipuro 040-740 84 45